torstai 25. elokuuta 2011

Kissuksen kissus!

Uuden asuntomme myötä (hyvin) syvältä persoonallisuuden syövereistä on ryöminyt esiin outo sivupersoona, Kodinlaittaja. Minusta on kehkeytynyt oikea lämmin hengetär - jos ei nyt ihan pullantuoksuinen äiti, niin ainakin pyykinpesuaineelta ja mäntysuovalta lemahtava siisteysnatsi. Sanomattakin on selvää, että tämä sivupersoona pysyi visusti piilossa edellisessä asunnossamme, koska kuten kerroin a) siivoaminen oli turhaa, jokaisen hävitetyn kissankarvatollon tilalle ilmestyi legioona uusia ja b) asunto pysyi rumana, aivan sama miten paljon sitä kuurasi. Sen sijaan uusi ihana - (sanoinko jo, että asuntomme on Ihana?) - asuntomme ansaitsee Kodinlaittajan hellää huolenpitoa. Ja sitä se siis saakoon.

Niinpä käytän varsin merkittävän osan päivääni pesten pyykkiä, järjestellen, imuroiden, pyyhkien pölyjä, pedaten sänkyjä, ripustellen tauluja ja verhoja, ostellen viherkasveja, täytellen ja tyhjentäen tiskikonetta. Ilmeisesti muut äidit toimivat näin automaattisesti, mutta itselleni tämä on jotain uutta. Olen jo kuitenkin huomannut, että kyseessä on loppumaton suo - mutta puuhastelu on samalla hyvin terapeuttista. Pysyvätpä ajatukset arjessa eivätkä lähde liiaksi pyörittelemään nassikan asioita.

Ongelmana tässä on nyt se, että minulla ei ole taitoja eikä edellytyksiä tällaiseen emännöintiin. Olen kuin irrallaan oleva kanuuna - aiheutan jopa vaaratilanteita läheisilleni huseeraamisellani. Esimerkiksi kissoilleni - eilen ostin innoissani kaksi upeaa viherkasvia, jotka näin sieluni silmillä komeilemassa ikkunalaudallamme. Ja hyvin ne siihen sopivatkin. Sitten vasta mieleeni juolahti, että osa kasveista on kissoille myrkyllisiä. (Viittaan täydelliseen tumpelouteeni viherpeukalona, aiemmin kerroin, että aikaisempi kokemukseni rajoittuu kahteen kasviparkaan, jotka ovat onnistuneet hoidostani huolimatta pysymään hengissä yli kymmenen vuotta ja seuranneet uskollisesti asunnosta toiseen.) Arvatkaa, lukeutuvatko ostamani kasvit myrkyllisiin. Kyllä lukeutuvat, ne ovat kissuksia.

Ja meillä on kaksi kissaa. (Toistaiseksi, sillä kumpikaan ei ole päässyt näykkimään, vaikka toinen on jo tosissaan yrittänyt.) Toisen kasvin ripustin amppeliin (joka sekin piti erikseen hakea kaupasta, ei minulla sellaisia missään valmiina loju), mutta toinen - liian suuri amppeliin laitettavaksi - kulkee edelleen ikkunalaudan (päivällä, jolloin vahdin kasvia haukan lailla) ja kaapin päällisen (yöllä) väliä. On kuitenkin vain ajan kysymys, milloin napsahtaa. Ehkä olisi parempi heivata rehu suosiolla menemään - kahden viikon päästä se on jo kuitenkin henkitoreissaan. Ja sitä minä en halua kissalleni.

Edit: Viime hetken kuuma päivitys, nimittäin nyt on kuulkaa ristiriitaista tietoa asiasta! Täällä väitetään, etteivät kissukset ole kissalle myrkyllisiä kun taas tämän listan mukaan ainakin osa niistä on. Ja arvatkaa, tunnistanko minä sen kummemmin mitä alalajia nuo halvatun rehut ovat? 

Edit nro 2: Ja sitten jos opettelisin vielä vähän englannin kieltä. Kyseisellä englannin kielisellä listalla kissukset listataan kohdassa Plants NON-toxic to cats. NON-toxic. On eri asia kuin toxic. No, selvisipä tämäkin asia parhain päin - toivomuskaivo toimii. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti