maanantai 19. syyskuuta 2011

Terminaattori

Tuo tekstiviestitapaus olisi tietenkin ollut vielä herttaisempi jos se junttura olisi muistanut tuoda sen kukkapuskan! Ehdin jo ihmetellä, että noinko helposti se nykyään käy, kukkien saaminen tässä parisuhteessa. Eipä opi vanha koira uusia temppuja vaikka ihan selkokielellä yrittää kouluttaa. Ilman kukkia kotiutuvaa ukkokultaa odottikin sitten vähemmän ihana vaimo... Mutta tänään se kipaisi jostain kauppareissulla kyllä ihan hienon puskan. Että loppu hyvin.

Nyt on tosi hyvä soittotunninjälkeinen fiilis. En (tietenkään) ollut (taaskaan) harjoitellut - Pätkä roikkuu instrumentissa kuin takiainen, joten se on hieman hankalaa ellei mahdotonta. Työn alla oleva biisi on kuitenkin onneksi D-doorisessa (lempisävellajini) kevyesti kelluva utuinen, lähes meditatiivinen melodia, joka suorastaan vaatii improvisoimaan. Eikä improa voi (onneksi) harjoitella. Joten sitähän me opettajan kanssa tehtiin sitten. Ihana postmeditatiivinen olo. (Mistä näitä termejä oikein tulee? Olen oikea terminaattori!)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti