maanantai 31. lokakuuta 2011

Kyttä

Meidän naapurit ovat lähteneet livohkaan. Sanon "naapurit", vaikka ne asuvat tien toisella puolella omakotitalossa, ja sanon niin siksi, että minä kyttään niitä, niin kuin naapureita tavataan maalla kytätä. Ne olivat nuoria ihmisiä, joilla oli kolme lasta, aivan pieniä, ja ne lapset aina huutelivat tien yli kotipihaltaan kun minä olin parvekkeella ja minä huutelin niille takaisin. Nyt olimme vaivaiset pari päivää pois ja kun tulimme eilen illalla takaisin, huomasin, että niiden talo oli yhtäkkiä tyhjä ja joku siivosi siellä tyhjiä huoneita! (Häkellyin asioiden tilasta niin, että jäin kyttäämään sitä touhua makuuhuoneen ikkunasta aivan avoimesti, vaikka näin, että se, joka siivosi, näki, että minä kyttään.)

Siinä se nyt mollottaa minua tyhjine ikkunoineen, autio, ihanasti rempallaan oleva rintamamiestalo. Ja mikä ihmeellisintä - ei tunnu missään! Vielä pari kuukautta sitten olisin ulvonut kuin nälkäinen susilauma, että sitä taloa pitää päästä katsomaan nyt ja heti ja sinne pitää muuttaa ja se pitää kunnostaa ja omenapuuhun pitää ripustaa lyhtyjä ja kantaa puutarhakalusteet pihanurmelle oksien alle! Mutta nyt ei tunnu missään. Meidän koti on niin ihana, että taidan nykyään olla ikuinen kerrostalo(kyttääjä)asukas...

Haikeutta ja mielenliikutusta aiheuttaa se, että naapurit ovat poissa. Ketä minä nyt kyttään? Ehkä siihen muuttaa uusia kohteita ensi kuussa?

4 kommenttia:

  1. Just. Ei noin voi tehdä. Muuttaa pois noin vain.

    VastaaPoista
  2. Ei todellakaan. Törkeää. Tänään siellä onneksi hiippaili joku mummeli kurkkimassa ikkunoista sisään, sain kytättävää edes vähäksi aikaa.

    VastaaPoista
  3. meidän entistä asuntoa vastapäätä, silleenko pimeessä makkarin ikkunasta kurkki, asui pariskunta jonka muija tapas käydä röökillä iltaisin. jostain sairaasta syystä mä sain jotain tyydytystä siitä, ainakun bongasin sen röökillä. Sitten se ei enään käynyt tupakilla. Liekö lopettanut vai kuolo korjasi.

    tän asunnon edessä on roska-astiat. edellisen mummon suuri fetissi oli kytätä, kuka vie roskia ja lajitellaanko. Nyt tämä karma on tarttunut minuun. Huomaan salakavalasti vipeltäväni verhon väliin kun näen vieraaman ihmisen pöntöillä. OOnksmää sekasin vai oonksmää sekasin. Pienet on kotiäidin ilot.

    Anonyymit Kerrostalokyttjät. Nih.

    VastaaPoista
  4. Aaah-hah-haa! :D Mä näen sieluni silmillä Vinkeän Äidin kyttäämässä verhojen välistä naapureiden jätehuoltoa. Mutta se on just se, että tässä kotiäidin elämässä on aikuis(=kaikki)kontaktit kovin vähissä. :)

    VastaaPoista