perjantai 4. marraskuuta 2011

Kekriä

Viime aikoina olen saanut monet hyvä naurut huudattamalla isäntää Veikolla. Toisin kuin minä (vielä), se ottaa kalmaveikon ihan tosissaan. Ehkä se johtuu siitä, että isäntä törmäsi lapsena metsässä isoisoisänsä haamuun, eikä oikein ole siitä vieläkään toipunut. Minulle ei vastaavia tragedioita ole tapahtunut, joten suhtaudun Veikkoonkin vitsinä. Tyyliin "Pitäisikö soittaa huoltomiehelle, että eikö täällä mikään toimi, viime viikolla ei patterit lämmenneet ja nyt täällä sitten kummittelee?"

Veikko on keksinyt uusia kujeita. Edelleen se pöllyttelee sikaria Pätkän huoneessa, mutta uutena juttuna on tullut vessan peilikaapin oikean puoleisen oven avaaminen ja jättäminen auki. Ja oven heiluttaminen. Tätä jälkimmäistä minunkin on vähän vaikeata selittää, edellinen nyt voi olla kahden keski-ikäisen ihmisen alkavaa dementiaa. (Kun kumpikaan ei muista tai ainakaan tunnusta jättävänsä ovea auki). Vessan ovi sen sijaan huojuu edes takaisin pienellä liikkeellä silloin tällöin, tämän huomaa, kun pitää istuntoa kyseisessä fasiliteetissa. Toisaalta täällä vetää välillä niin että tukka viuhuu päässä, joten todennäköisesti kyse on vain siitä. Onhan?

Mainiota kekriviikonloppua kaikille!


Naamiokostaja. (Picnik-kuvankäsittelyohjelma onneksi korvaa äidin puutteellisen askartelutaidon juhlapyhinä.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti