keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Selkäranka

Minä en alun alkaenkaan jaksanut riehaantua siitä Takapiha-Tainasta. Pääsi menemään koko touhu vähän ohi enkä facelassakaan ehtinyt tykkäilemään tainanhäätöryhmästä, ennen kuin se sitten lopetettiin. Taidan olla tulossa vanhaksi. Jokin ääni sisälläni sanoi vain "hoh-hoijaa, taas yksi" - sen sijaan että päästäni olisi kuulunut se tavanomainen "Naks!". Ei pyhää närkästystä, ei oikeutettuja vihanpurkauksia. Ainoastaan hoh-hoijaa.

Tänään katsoin kyllä areenasta sen "jatko-osan" Tainan totuuksille. Siinä haastateltiin - Tainan lisäksi - Varsinais-Suomen erityishuoltopiirin johtajaa Seija Aaltosta, joka totesi minusta terävänäköisesti, että Tainuska antoi esiintymisellään kasvot ilmiölle "kehitysvammaisten syrjintä", ja sitä myöten mahdollisti sen, että asiasta päästiin puhumaan. Tainalle pitäisi siis olla vähän kiitollinenkin. Ehkä me suomalaiset tarvitsemme syntipukin, johon kohdistaa närkästyksemme ja sitä kautta löytää sisältämme hento moraalinen selkäranka, joka vahvistuu siitä, että huomaa muidenkin olevan samaa mieltä. Massaero kirkosta homokeskustelun jälkeen oli minusta yksi hyvä esimerkki tästä, samoin ihmisten aktivoituminen perussuomalaisten vaalivoiton sekä aina Halliksen ja Teukan toilailujen jälkeen.

Kyllä meillä vielä toivoa on. Uskokaa pois.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti