keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Lupaus

Katit pannahiset kaatoivat yöllä kuusen ja pelasivat palloa koristeilla, osa löytyi keittiöstä. (Tämän vuoksi meidän kuusi on muovia, vaikka sille voikin nyrpistellä monesta syystä.) Muovisen kuusen saa hyökkäystä edeltäneeseen kuosiin oikeaa helpommin, mutta tänään me vain huokaisten myönsimme tappiomme kahden petoeläimen ja yhden taaperon taloudessa, nuolimme haavamme ja saman tien keräsimme kaikki joulukoristeet pois. Mitä sitä pitkittämään, edessä on ennemmin tai myöhemmin.

Uusi vuosi lähestyy. Joulupäivän iltana - muutaman jouluhömpsyn ja itselleni sallimani kahden joulutupakan herkistämänä - katselin Veskua televisiosta. Totesin, että tuossa on minun esimerkki - varoittava esimerkki. Hankalalta näytti jo iällä olevan taiteilijan olo - niin hankalalta, että siinä siunaamassa tein uudenvuodenlupaukseni etukäteen. Lupasin, että ensi vuonna tähän aikaan elopainoni on kaksikymmentä kiloa nykyistä vähempi. (Sekään ei riitä muuten lähellekään ihannepainoa, mutta olisi jo hyvä alku. Eikun on. Koska sen verran läskiä lähtee.)

Nyt aion vielä muutaman päivän mussuttaa joulusuklaita. Ja syödä anopin leipoman kakun.

Syylliset.

P.S. Tervetuloa, Eve!

maanantai 26. joulukuuta 2011

Vielä vähän

Onneksi on vielä vähän joulu. Meidän joulu oli loppujen lopuksi yksi parhaista - ensimmäinen aatto uudessa kodissa, ensimmäinen ydinperheen kesken, kolmestaan. Joulupäivä sukulaisissa sukulaisten vuokraamalla mökillä ja tapanina vielä vähän rentoutumista kotosalla. Ja ihanaa ruokaa (imelletty perunalaatikkokin löysi tiensä joulupöytään, kiitos Pätkän mummun). Ja hurjasti lahjoja - muun muassa ihanaisia muumeja kaikissa mahdollisissa muodoissa ja väreissä, sekä äidille että tyttärelle.

Tapaninpäivän ilta on joka vuosi yhtä haikea. Taas on edessä vuosi odotusta.





perjantai 23. joulukuuta 2011

Hyvää Joulua!


Hyvää Joulua!
toivottaa Mamma, Pätkä, isäntä ja Veikko


(sekä näköjään myös vanha kunnon Nightwish. Enjoy!)

torstai 22. joulukuuta 2011

Joulustressi hyökkää

Unohtakaa kaikki edellä stressittömästä joulustani mainittu. Nyt on nimittäin niin, että hillun täällä (kotona) hiki tukassa hinkkaamassa keittiötä esiin ruokatöhryjen alta. Kello lähenee yhtätoista illalla. Tänään olen jo etsinyt joulukinkkua ympäri ruotsinkielisiä pohjanmaita ja huomenna aion (joudun) yrittää valmistaa imellettyä perunalaatikkoa, koska sitä ei enää tunnu löytyvän mistään kaupasta. Me nääs vietämme joulua kotona ja minä olen emäntä.

Olisi kaiketi kannattanut pitää suu kiinni harjoittamastani joululoisinnasta. Tämä blogi tuntuu olevan suoraan universumin päättävien elinten valvonnassa. Universumissa lienee käyty lähiaikoina jonkinlaiset eduskuntavaalit - ja ilmeisesti sielläkin on tullut iso jytky, loppui näet kertaheitolla kaikenlainen kehitysapu, almujen anto ja yhteiskunnan joutavien joululoisinnan tukeminen.

Lyhyesti siis: Pätkän mummu ja muutama muu lähisukulainen sairastaa tällä hetkellä sellaista hengitystieinfektiota, ettei tuolla minikokoisella pihtikeuhkolla ole mitään asiaa samaan tupaan. Vietämme siis aaton kotona päinemme - ja suotavaa olisi, että keittiön lattialla voisi kävellä ja syöttötuolista näkyisi edes pilkahdus soseroiskeiden alta. Syödäkin pitäisi.

Joulustressi ponkaisee muuten kummasti potenssiin kymmenen kun se alkaa vasta illansuussa 22. päivä joulukuuta. 

Nyt täytyy juosta, vielä on vajaa tunti jäljellä tätä vuorokautta!

Potutusta laimentaa tehokkaasti p i l v i t e h t a a m o n tonttuosastolta tullut paketti, joka piti piilottaa itseltäni, etten repisi sitä auki ennen aattoa. Huomatkaa puhelinluettelon luova käyttö paketointimateriaalina. Vähänkö-hieno, vaikkei toki mitkään pyjamanhousut.

P.S. Tervetuloa, Tia ja Minna!

maanantai 19. joulukuuta 2011

Joululoisen retket eli Kuinka joulustressi selätetään



Monissa kodeissa hikoillaan tällä hetkellä suuremman tai pienemmän joulustressin kourissa. Itseäni moinen ei vaivaa eikä ole koskaan vaivannutkaan. Aloin oikein tuumata, että mistä tämä käsittämätön tuuri - miksei joulustressi ole ikinä löytänyt tietään meille?

Ihan pienen pienenä stressinpoistajana toimii tietenkin se, että olen maailman jouluhulluin ihminen - meille joulukoristeet (Huom! myös joulukuusi) ilmestyvät viimeistään itsenäisyyspäivänä. Tänä vuonna jo marraskuun puolella ensimmäisenä adventtina. (Tänä vuonna ei tosin ole kuusta Pätkän kävelyharjoitusten takia.) Joulusiivoja en tee koskaan - paitsi tänä vuonna sivupersoonani Kodinlaittaja pesi uunin - muuten mennään ihan normisiivouksilla. Kaapeissa ei meilläkään joulua vietetä. (Miksi siis siivota ne?) Lahjat hommaan yleensä netistä - huuto- tai muusta netistä. Ja paketointitarvikkeeni olette jo nähneetkin (ts. mitä talosta sattuu löytymään).

Mitä jouluruokiin tulee, olen joululoinen. Näet senkin jälkeen kun muutin kotoa - noin kaksikymmentä vuotta sitten - olen säännöllisesti istunut äitini joulupöytään lähestulkoon jokaisena jouluna. Helsingissä asuessa pakattiin kissat ja kimpsunkampsut kasaan ja suunnattiin kohti lakeuksia heti kun joululoma alkoi. Ei siinä mitään stressiä päässyt syntymään. Sitten siirryttiin päivä kerrallaan sukulaiskodista toiseen ja mätettiin maarut täyteen jouluruokaa.

Nykyään sama perinne jatkuu, vaikka lakeuksilla ollaan itsekin asusteltu taas jo vajaa vuosikymmen. Yhä edelleenkin perheemme - nyt kolmehenkinen - kulkee kuin nälkäinen karavaani sukulaisten joulupöydästä toiseen, emmehän me muunlaista joulua tunne!*). Emme ehkä niinkään muistuta itämaan kolmea viisasta miestä vaan paremminkin toista raamatullista joukkoa, Egyptin vitsaukseksi lähetettyä heinäsirkkaparvea, joka jättää jälkeensä paljaaksi kaluttuja kinkunpotkia ja tyhjiä karamellipapereita. Olemme melko varmasti täydellisin mahdollinen esimerkki joulun vapaamatkustajista. Meillä se vapaamatkustaja vain ei ole perheen isäntä vaan ihan koko perhe...

Itse asiassa tälläkin hetkellä olen Pätkän kanssa joulustressiä paossa tädin luona. Aion siirtyä täältä äitini ruokapöydän ääreen noin aaton tienoilla.

Suosittelen joululoisen elämäntapaa jokaiselle joulustressiä potevalle! (Jos nimitys kalskahtaa ikävältä, poliittisesti korrektimpi termi voisi olla vaikka joulunomadi). (Tämän kirjoituksen jälkeen sen taitavat omaksua ainakin meidän sukulaisemme ja suunnata ensi vuonna erääseen laitakaupungilla sijaitsevaan kerrostalokolmioon... Vuoroin vieraissa ja niin edelleen.)

Leppoisaa joulunodotusta! Ei ole enää monta yötä.

*) Kyllä me sentään tuomme mukanamme yleensä muutaman laatikon, suklaarasian ja jouluolutta. Ja meillä koti-kotona isäntä paistaa kinkun aattoyötä vasten. 

P.S. Tervetuloa, Elli76!

perjantai 16. joulukuuta 2011

Raportti

Tämä menee aivan mahdottomaksi. Uuden kameran villitsemänä räpsin nyt kuvia ihan kaikesta - olen aivan kuin se Tommy Hellstenin varoittava esimerkki vanhemmasta, joka missaa lapsensa tärkeimmät hetket astumalla elämästä sivuun ja ottamalla siitä vain koko ajan valokuvia (esim. rippijuhlassa). No, ehkä tämä menee Pätkän rippijuhliin mennessä ohi. Kamera ainakin on siinä vaiheessa jo tosi vanha.

Tämän kuvaraportin myötä toivotan kaikille hyvää viikonloppua ja rauhaisaa neljättä adventtisunnuntaita!

Leivonnaisia pöydällä, pellillä ja seinillä.
Joulun trendikkäimmät paketit syntyvät entisten asukkaiden jättämästä tapettirullasta ja omista vanhoista pyjamanhousuista.

 Pakanallisen sukkajumalan palvontamenot jatkuvat joulun allakin. Uhrialttari on siirretty sohvalta nojatuoliin. Päätän raporttini tähän.

torstai 15. joulukuuta 2011

Se aika

Itkettää kun Pätkä on niin nätti. Itkettää kun Mimmit laulaa niin itkettävästi ("riemastuttavan hauska" my foot!). Itkettää kun piparit onnistui niin hyvin ja kotona tuoksuu niin itkettävän hyvältä. Itkettää kun joulu on niin lähellä ja itkettää kun ihmisillä on niin söpöjä vauvoja ja itkettää kun toisilla on paha mieli.

Se on se aika taas että itkettää. Kohta se on onneksi neljäkymmentä lasissa, ei kai tätä nyt voi enää hirvittävän montaa vuotta kestää??? (Nimimerkki Menopaussia odotellessa).

P.S. Tervetuloa, Paulis Pampula, itkusta huolimatta!

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Uuni

Olemme asuneet täällä nyt nelisen kuukautta ja tänään sivupersoonani Kodinlaittaja päätti, että uuni täytyy pestä jouluksi. (Teillä uuni pestään paljon useammin, mutta Kodinlaittaja on vasta hyvin nuori sivupersoona ja hänellä on vielä paljon opittavaa näistä asioista.)

Hihat ylös, Muumit pyörimään (liian innokkaan apurin hämäämiseksi) ja riemumielin kolmannesvuoden rasvan ja roiskeiden kimppuun. Kymmenen minuuttia myöhemmin uuni hohteli neitseellistä puhtautta. Miten tämä on mahdollista, kysytte? Kaksi sanaa, hyvät naiset ja herrat. Taika sieni. (Kodinlaittaja ei ole näköjään yhtä tarkka yhdys sana sääntöjen suhteen kuin minä, hänen mielenkiintonsa suuntautuu tärkeämpiin asioihin.)

maanantai 12. joulukuuta 2011

Kirkossa

Eilen soivat Kauneimmat joululaulut kirkoissa ympäri maata. Meidän pelimannipoppoolle tilaisuus on ikiaikainen perinne - eikä tänäkään vuonna jätetty sitä väliin. Henkilökohtaisessa joulukalenterissani joulunodotus alkaa todenteolla Kauneimmista joululauluista.

Tuntui taas siltä, että vihdoin olen löytänyt asian jota oikeasti haluan - ja osaan - tehdä työkseni. En tarkoita soittamista, taidoistani voidaan olla montaa mieltä, vaan porukan vetämistä. Seuraavaksi kehun itseäni sumeilematta. (Tämä saattaa aiheuttaa kulttuurishokin muille kuin eteläpohjalaisille lukijoille, joten varoitan varmuuden vuoksi etukäteen.) Sen jälkeen kun kaapaisin kyseisen porukan siipieni suojaan, sen "taiteellinen taso" (jos termin voi ylipäätään liittää pelimanniporukkaan*) on noussut silmissä - ja eritoten korvissa. Jotain kertoo mielestäni myös se, etten enää ole se paras soittaja poppoossa. Minua paremmat ovat halunneet tulla soittamaan minun vetämässäni ryhmässä ja vieläpä maksavat tästä harrastuksesta. Hitto soikoon! Jotain minun täytyy tehdä oikein(kin).

Muutenkin viikonloppu meni joululauluisissa merkeissä. Pätkän näin tänä aamuna ensimmäistä kertaa perjantai-illan jälkeen - neidin riemu oli rajaton. Ja Mamman myös.

*) Tarkoitan tällä sitä, että pelimanniporukassa svengi ja meininki on paljon tärkeämpää kuin "taiteilu".


perjantai 9. joulukuuta 2011

Saanko esitellä

(Taas valokuvia.)

Tässä on äidin-äidin-äidin-äitini miehineen, siis Pätkän äidin-äidin-äidin-äidin-äiti, nimeltään Johanna.  Äidin-äidin-äidin-isäni nimeä en valitettavasti muista, mutten välttämättä ole kaukana totuudesta, jos veikkaan että hän on Antti, Matti tai Jussi. (Niin kuin pohjalaissuvuissa miehet tapaavat olla.) En tiedä koska kuva on otettu, uskoisin, että edellisen vuosisadanvaihteen aikoihin.

Sain valokuvan iso-iso-tätini jäämistöstä vuosia sitten. Johanna miehineen asustelee yleensä meidän makuuhuoneen seinällä yhdessä toisen tuimailmeisen pariskunnan kanssa. Edellisessä asunnossa he eivät sinne päässeet, koska vuokralaisina emme uskaltaneet naputella nauloja seiniin. Täällä isäntä on jostain syystä piilottanut taulut kaapin päälle, josta löysin ne äsken. Onko tämä tulkittava niin, että vaimon (ja tyttären) tuimailmeiset esi-äidit eivät ole hänelle mieluisaa makuuhuoneseuraa? Oli asia niin tai näin, niin voin kertoa, että seinälle ne nyt päätyvät.

Tuikea tummu.

torstai 8. joulukuuta 2011

Kuvainnollisesti

Ostin itselleni joululahjaksi uuden kameran. (Sssshhhh, ei sanaakaan isännälle! Jos asiasta ollaan ihan hiljaa, se ei ehkä koskaan huomaa kameran vaihtuneen.) Kuten olette ehkä huomanneet, valokuvaustaidoissani on parantamisen varaa. Tällä uudella kameralla (Samsung WB700) pitäisi nyt ainakin olla kaikki tekniset mahdollisuudet - mitä taskukameraluokka voi tarjota - taitojen parantamiseen. Zoomi on melko hulppea!

Kävimme Pätkän kanssa ulkona testaamassa kameraa. Kuvista tuli melkein yhtä surkeita kuin vanhallakin kameralla. Mutta minä vasta harjoittelenkin. Sitäpaitsi, mitä taidoissa uupuu, voi jälkikäsittelyllä hieman kompensoida. Picnik.com on tässä kullanarvoinen... (Fancy focus ja Tint ovat suosikkiefektini.)

Joudutte okuloimaan näitä jatkossa yhä enenevässä määrin. Reilua lienee varoittaa.

Joulukranssi meidän ovessa.

"Kaupungin" "vilinässä".

 Kuvissa esiintyy myös Kassi, jonka voitin taannoin p i l v i t e h t a a m o n arvonnassa. Se on kuin tehty riippumaan meidän kärryn kahvassa ja siihen mahtuu kaikki.

Portaalla. 

P.S. Tervetuloa, Riitta!

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Kymmenen syytä miksi talvi rulettaa

1. Joulu on talvella. Joulu rulettaa.
2. Kun ulkona on pakkasta, viileämpikin asunto tuntuu kutsuvan lämpöiseltä.
3. Lumi heijastaa valoa eikä ole niin pimeää. (Yleinen mielipide. Muistutus itselle: Ota tänä talvena selvää, miksi tämä on hyvä juttu ja miksi pimeä ei ole.)
4. Joulu on talvella. Joulu on mahtava.
5. Minä, jos ken, olen kuin luotu talviolosuhteisiin. Rasva eristää kylmää. (Vrt. mursut, ryhävalaat).
6.  Jos tämä talvi on armollinen, Pätkä ei ehkä saa keuhkokuumetta. (Ensimmäistä kertaa elämässään).
7. Joulu on talvella. Jouluna saa syödä suklaata.
8. En oikein keksi tähän kohtaan mitään.
9. Vasta talven, lumen ja pakkasen jälkeen osaa arvostaa sitä, kun keväällä näkee ensimmäisen kerran paljasta maata. Se se vasta rulettaakin!
10. Joulu on talvella.

Itsepsyykkaus suoritettu. En garde, lumi ja pakkanen! Tehkää pahimpanne.

tiistai 6. joulukuuta 2011

Ylevää

"Eijei, älä laita sitä teletappia pyllyyn!!" [Isä ja tytär kakkavaipanvaihtopuuhissa.]

Kaikenlaisia repliikkejä kuulee lapsiperheen arjessa.

Tänään on satanut kaksi senttiä lunta ja mieliala laski heti kaksikymmentä pykälää. Mitä aikuinen ihminen tekee lumella ja pakkasella? Minä vain kysyn. (Paitsi skrapaa autonlaseja räkätippa nokan päässä.) Positiivisemmalla nuotilla totean, että onneksi tuli vasta nyt - viimeisen viiden vuoden aikana ensilumi on näillä leveysasteilla satanut lokakuussa. (Isäntä pitää kirjaa.)

Ylevää itsenäisyyspäivää!

P.S. Tervetuloa, Miia!

maanantai 5. joulukuuta 2011

Minä juon nyt glögiä

Ylimittainen viikonloppuvapaa on vetelöittänyt taloutemme jäsenet, mukaanlukien sivupersoonani Kodinlaittajan. Kahlaamme nilkkoja myöten kissankarvoissa sekä kuivuneissa ruoantähteissä, joita tyttäreni on sylkenyt ja päristellyt pitkin keittiön lattiaa. Täällä ei ole imuroitu päiväkausiin, pölyjen pyyhkimisestä puhumattakaan. Mutta älkää vielä teroitelko punakyniänne, sossuntädit, aion kyllä ryhdistäytyä jahka arki koittaa. En siis ihan vielä huomenna.

Kodinlaittajaa on hillinnyt sekin, että soitannallisesti tämä joulunalus on jälleen ollut yhtä rumbaa - tai paremminkin joululauluja. Perjantai sekä sunnuntai menivät joululauluja soittaessa ja sama on edessä ensi viikonloppuna. Tunnelmallista ja mieltä ylentävää, joskin aavistuksen puuduttavaa ja hidastempoista. Kyllä sen silti kerran vuodessa kestää.

Joulutunnelmissa edelleen: Nyt Mamma aikoo hyödyntää isännän huomisen vapaapäivän (=lapsenhoitovuoron) ja korkata pullon punkkua. Aion tissutella sitä glögin kanssa ja jos oikein hurjaksi heittäydyn, katson vielä jonkun leffankin! Ettäs tiedätte.

Hyvää itsenäisyyspäivän aattoa kaikille!

P.S. Tervetuloa, Tarja!

torstai 1. joulukuuta 2011

Peto

Tänään on herra konsultin kuusivuotissyntymäpäivä! Olen katsellut tuota karvapalloa samassa taloudessa nyt lähes kuusi vuotta. Jos voisin viettää päivän jonkun toisen housuissa, niin valitsisin ehdottomasti tämän kaverin - Paris Hilton saisi pitää omat kuvionsa sillä vielä paaaaljon helpommallakin voi päästä. Sen verran läheltä olen ao. tyyppiä tarkkaillut, että uskoisin selviytyväni päivästä sen hommissa varsin kelvollisesti.


Velvollisuuksista suoriutuisi osapuilleen näin toimien:

Aamiaiseksi tilaisin typerryttävänhintaista erikoismuonaa (on hieman virtsakivivaivaa) ja raikasta vettä. Seuraavaksi siirtyisin odottelemaan, että laiskanpulskea emäntäni saa parivuoteeni pedattua. (Mikä emäntä? Kamaripalvelija se on.) Sitten vetäisin yhdeksän, kymmenen tunnin tirsat, kunnes olisikin taas aika käydä keittiön puolella katsastamassa ruokakupin tarjonta.

Hoideltuani eväät ynnä levot pois päiväjärjestyksestä seuraisi virkistäviä yöaktiviteetteja, kuten kissarallia ympäri kämppää ja pitkin seiniä - lisäpisteitä saa pudotetuista esineistä, painon ja/tai hinnan mukaan. Kukkaruukun tiputtamisesta tulee sotkubonus eli jättipotti. Paljon puhuttua metsästäjän viettiä tyydyttäisin pieksemällä pienempää lajitoveriani. Ja mitä aivotyöhön tulee, sellaisesta kävisi nähtävästi terraariossa asuvan liskon kyttääminen - samalla kaiketi haaveillen Iron Chef-kilpailun jaksosta, jossa salaisena raaka-aineena on leopardigekko. (Gekkoa viinissä, gekkoa keitettynä, gekkoa vihannespedillä, gekkoa liemessä...)

Siinäpä kissapedon päivä pähkinänkuoressa. Omiin ihmishousuihini vaihtaisin kuitenkin ehkä takaisin siinä vaiheessa, kun tulisi aika pyyhkiä takapuoli.

Onnea kulmakunnan kingille ja kovimmalle (entiselle) kollille!

P.S. Tervetuloa WannabeMama!