perjantai 13. tammikuuta 2012

Jos tekis Hallikset?

Olen tässä vähän tuumastellut, että pitäisikö tehdä Hallikset ja pistää kiinni oma facebook-luukku. Pohdin asiaa julkisesti tässä, koska en pyri tosiaankaan kalastelemaan "Älä nyt viitsi lähteä"- ja "Jäämme niin kovin kovasti kaipaamaan sinua"- ja "Elämältäni katoaa tarkoitus!"-kommentteja kyseisessä mediassa itsessään. (Näitä tietenkin oitis ilmestyisi seinälleni.) Kuulun niihin arviolta - oma arvioni - viiteen prosenttiin suomalaisista, jotka eivät saa facelasta mitään irti. Paras anti on vanhojen koulukavereiden löytäminen, mutta kun ei niihinkään löytymisen jälkeen kovin paljon yleensä yhteyttä pidä, niin roikkuvat vain kaverilistalla kuin harvinaiset, vaikealöytöiset hyönteiset keräilijän kokoelmassa.

Luonteeni on liian laiska jopa facebookin päivittäiseen (korjaus: viikottaiseen) käyttöön. Sähköpostini on jatkuvasti täynnä "Mamma, sinulla on lukemattomia ilmoituksia"-viestejä kyseiseltä puulaakilta. Olenko minä niillä töissä? No en kyllä ole. Ei kuulu niille, vaikken olisi käynyt siellä muutamaan viikkoon.

Pelkään myös, että laiskasta "veispuukkeilusta" on jopa haittaa ystävyyssuhteille. Jos en ole sisäänkirjautuneena tykkäilemässä ihmisten tekemisistä, niin äkkiäkös ne saavat käsityksen, että "nokkava kana, ei sitä kiinnosta minun asiat". Mutta asia ei ole niin - minua vaan ei kiinnosta facebook. Kolmen sanan statuspäivitykset eivät yleensä sisällä tarpeeksi informaatiota, että jaksaisi kiinnostaa. Kaikkien ihmisten pitäisi perustaa oma blogi. Niistä minä lukisin mielelläni hieman monisanaisemmin muotoiltuna, mitä ihmisille kuuluu.

Ainoa hyöty facebookista on pari, kolme vertaistukiryhmää, joihin kuulun. Mutta luulen, että samat asiat/ihmiset tavoittaisi muiltakin foorumeilta.

Taidan olla kuitenkin liian laiska tähänkin hommaan. Ja hamsteri sisälläni huutaa sen hyönteiskokoelman perään.

Hamsteri sisälläni löysi muuten tämän lampun kirpputorilta vähän aikaa sitten. (Eikö ole loistava aasinsilta?) Korjauttaminen tuli kalliimmaksi kuin itse lamppu, mutta olen tyytyväinen.

12 kommenttia:

  1. Heh, tunnustan, että minä saan FB:stä paljon irti. Sitä kautta löytyneiden koulukaverien kanssa tulee pidettyä paljonkin yhteyttä. Moni kouluaikojen ystävyyssuhde on herännyt uudestaan henkiin.

    VastaaPoista
  2. Monethan siitä saa irti, paljonkin. :) Kyllä mäkin välillä viestittelen vanhojen koulukavereiden kanssa, mutta liian harvoin - ja sen samanhan voisi hoitaa sähköpostilla (vanhanaikaisesti.)

    Sieltä FB:stä on vaan kuulemani mukaan vaikea poistaa omia tietojaan ja voi olla, että olen liian laiska lähteäkseni asiaa tutkimaan. Tai sitten repäisen itseni irti kuin laastarin. :)

    VastaaPoista
  3. Ihanan lapun sisäinen hamsterisi löysikin...☺☺ Minä en pahemmin käytä FB:tä...kayn sielä tosi harvoin ja voisin kyllä ihan hyvin sen lopettaakin, mutta eipä ole tullut sitä tehtyä...vielä.

    VastaaPoista
  4. Ihana lamppu!

    Minä olen harvinainen tapaus, kun en ole ikinä ollut naamakirjassa. En osaa sitä edes kaivata. En ymmärrä, mihin sitä tarvittaisiin? :-O Suosittelen siis irtaantumista! ;-)

    VastaaPoista
  5. Irmastiina ja Ofelia, en minäkään oikein alkuhuuman jälkeen ymmärtänyt, mitä sillä naamakirjalla tehdään. Tempaisin tänään ja katkaisin napanuoran - nyt pitää olla kirjautumatta sinne 14 vrk:n ajan ja olen vapaa! Vapaa! :D :D

    Lamppuun muuten vaihdatin johdon ja pistokkeen, siinä oli sellainen vanhanmallinen, joka ei käynyt nykyisiin pistorasioihin.

    VastaaPoista
  6. Ihan lamppulöytö!!!! Minäkin käyn erittäin harvoin kurkkaamassa fb:iin. Joskus sitten käyn ja tykkäilen lähes kaikkien sen päiväisistä päivityksistä. On siellä kyllä ihan hyviäkin juttuja. Esim. moni kadonnut tai löytynyt lemmikki on päässyt takaisin kotiinsa, kun on ilmoiteltu fb:ssa. Usein siellä myös kulkee allekirjoitettavia adresseja ja monista on ollut hyötyäkin. Itse osallistun vain eläinten ja lasten hyvinvointiin vaikuttaviin tapahtumiin ym. Olen sen verran vetänyt rajaa, koska muuten tulee koko ajan kaikenlaista.

    VastaaPoista
  7. Mörökölli, olet oikeassa, se on tehokas informaatio- ja vaikutuskanavakin ja monta hyvää asiaakin siellä on saatu aikaan. Mä vaan käyn siellä niin harvoin ja laiskasti, että mun kohdalla nuokaan argumentit ei ikinä toteudu. :D

    Ti, The Lamppupa hyvinkin! :) Oikeasti sen paikka olisi The Kirjoituslipaston päällä, mutta kissat vetävät sen päältä kissarallia öisin. *pui nyrkkiä karvapehvojen suuntaan*

    VastaaPoista
  8. Jostakin syystä mun tulee oltua aktiivisempi ystävien kanssa fesessä kuin vaikka sähköpostissa. Jopa tulee kirjoitettua pitempiä yksityisviestejä - jotenkin kynnys on matalampi kuin lähteä sähköpostitse tai kirjeitse lähestymään. Ja parin ystävän kanssa pelaamani Scrabble onkin se toinen syy, jonka vuoksi tulee ahkerasti käytyä facebookissa...

    VastaaPoista
  9. Paulis, mua taas oudoksutti FB:ssä sekin, että siellä saattoi koska tahansa joku hyökätä viestittelemään. Eihän se nyt sovi tällaiselle jurolle pohjalaisluonteelle! Ehei, ihmisiä lähestytään varovasti, sähköpostitse tai vielä mieluummin kirjeitse niin kerkiää miettimään vastausta ja harkitsemään rauhassa. ;D

    Niin ja tosiaan ne kaikki pelit, mitä nekin oli, jotain Farmvillejä ja muita. En päässyt oikein jyvälle niistäkään. Sitä loppumatonta leffatietokilpailua kyllä joskus nakutin huvikseni. :)

    VastaaPoista
  10. Ah juu, eihän sitä nyt sättäillä. Ties kuinka monta riitaa saatiinkaan R:n kanssa aikaiseksi ennen kuin asutettiin samaa katon alustaa sätissä syntyneiden väärinkäsitysten vuoksi! Jotenkin tungettelevaa se sättäys. Mutta muutoin - yksityisviestit ja sen sellaiset toimivat varsin meikäläisellä.

    VastaaPoista
  11. No sepä se, kun rivien väliin voi lukea ja tulee luettua asioita silloin kun kaikki muu kommunikointi, paitsi kirjallinen, puuttuu. Ja sitten kun se harkinta-aika on minimissä kun "jotain" pitää saada artikuloitua ulos, niin avot.

    Mulla on muuten ihmeen kovat vieroitusoireet, mitä ei ikinä ollut silloin kun olin vielä kirjoilla. :/

    VastaaPoista