maanantai 6. helmikuuta 2012

Kodinlaittajan vastaisku

Se on sitkeä eukko tuo sivupersoonani Kodinlaittaja. Luulin sen jo palanneen sinne jonnekin, mistä lie tullutkin (1930-luvulle?) - pakkasen, talvimasennuksen, syntymäpäivämasennuksen, sairastelumasennuksen*) tai lisää-tähän-sana-masennuksen karkoittamana - kun sitä ei näkynyt viikkoihin. Asunto näytti juuri siltä, miltä meillä on aina (ennen) näyttänyt - likaisia astioita, pikku roiskeita ja leivänmurusia pitkin keittiötä sekä kissankarvoja ja määrittelemätöntä sekasotkua kaikkialla muualla.

Mutta niin se vain kaivautui taas jostain esiin ja pudisteli karvapallot yltään. Siivosi koko huushollin perjantaina ja ostatti isännällä vaaleanpunaisia tulppaaneja. Kävi lauantaina Prismassa ja osti kahdenlaisia taikasieniä (varrella ja ilman), vessanraikastimen sekä Komisario Palmun Erehdyksen**). Tilasi vihreän kevätmaton ja alkoi suunnitella verhojen vaihtoa.

Kyllä, se eukko on tullut tänne jäädäkseen. Ja se on oikeastaan aika kiva juttu.



*) Se tauti, josta retostelin jo parantuneeni, jatkuu yhä. Nyt taitaa olla juuri neljä viikkoa täynnä. Pätkä sairastaa myös edelleen, se oli yötä sairaalassakin asian tiimoilta.
**) Se rakastaa Komisario Palmu-elokuvia, varsinkin niiden lavasteita. Se haluaisi muuttaa Bruno Rygseckin taloon asumaan.



9 kommenttia:

  1. Kodinlaittajuus on hyväksi. :)

    ps. tilasin itselleni merirosvoelokuvan. Johnny Deppiä ei koskaan voi katsella liikaa.

    VastaaPoista
  2. Aye, matey! :D Ei todellakaan. Ei koskaan. Johnny Deppkin on hyväksi. :)

    VastaaPoista
  3. Toinen komisario Palmu -fani ilmoittautuu! Muu ei kai voisi olla mahdollistakaan, Waltari näet asui kuolemaansa asti naapuritalossamme, kun olin pieni ;-).

    Et muuten usko, miten nautin näiden tekstiesi lukemisesta - ihanasti tarkastelet arkea pilke silmäkulmassa! Pikaista paranemista teille, ja jos keksit, miten saa houkuteltua esille kirjahyllyjen tomuttamiseen viehättyneen sivupersoonansa, annathan vinkin? Taikasieni ei ole auttanut.

    VastaaPoista
  4. mun sivupersoona on hautautunut mount pyykkivuoren alle, eikä sitä ole näkynyt :D Joten onnittelen ks. persoonan löytymisestä!

    VastaaPoista
  5. Solo Maman, olen niiiiin kade! Siis niin kade, ettet voi alkaa kuvittelemaankaan - Mika Waltari! Siis Mika! Waltari! Ja kiitos, tosi kauniisti sanottu - mutta enimmäkseen minä kyllä suollan ulos mitä sattuu, jos ihan rehellisiä ollaan... ;) Vinkki tässä: Minun sivupersoonani ryömi esiin, kun tapasin tämän Elämäni Rakkauden (= meidän kodin, vaikka toki isäntäkin sitä on.) Aikaisemmin sitä ei juuri näkynyt. :D :D

    Vinkeän Äiti, mä en ihmettele pätkääkään että sinun sivupersoona on hieman eksyksissä - minunkaan sivupersoonani ei oikein toimi sairastellessa. Silloin täytyy itse huolehtia esim. imuroinnista... blääh... :) Mikä on tietysti epäreilua kun muutenkin hatuttaa.

    VastaaPoista
  6. Imurointi on kauheinta, mitä on. Mitä vain muuta, paitsi sitä - ja minä olen kahdesti elämässäni saanut imurin jopa joululahjaksi. Ei auta, en syty lajille.

    VastaaPoista
  7. Minusta taas imurointi menettelee, se saattaa olla jopa suosikkilajini. Mutta. Pyykit. Pahinta mitä tiedän on _kaikki_ pyykkeihin liittyvä: likaisten vieminen pyykkikoriin (mieluummin jättäisin lattialle), pyykkikorista koneeseen, koneesta kuivumaan ja kaikkein pahin eli kuivien pyykkien lajittelu kaappiin. Sen kun sais jollekin delegoitua, mutku ei.

    VastaaPoista
  8. Mainio kirjoitus :) Toivottavasti meillekin höökää joku tuollainen sivupersoona käymään, jahka tästä taudista joskus selviän! (Onneksi mies sentään saa hetkittäin omia kohtauksiaan minun sairastaessa.)

    VastaaPoista
  9. Kiitos! :) Toivottavasti selätät taudin. Hirveä tautiaalto, pahasta sivupersoonille. Meillä isännän kohtaukset aiheuttaa konflikteja kun se ei tee asioita samalla tavalla kuin minä (Kodinlaittaja) ja sanomista tulee. :D Vaikka pitäisi tietystikin olla tyytyväinen, että joku tekee jotain huushollin eteen.

    VastaaPoista