maanantai 13. helmikuuta 2012

Mahtavat munkit

Leivoin lauantaina munkkeja* - ne ovat bravuurinumeroni ja leivon niitä mielelläni, usein jopa ex tempore ilman sen kummempaa syytä. Munkeista tulee parhaita silloin, kun malttaa jättää taikinan niin löysäksi, että sitä leipoessa ei voi välttyä ärräpäiltä - ja mutinalta "Miks mä en laittanut tähän enemmän jauhoja?!!" (Näin kävi nytkin). Ja kun unohtaa rasvan imuttelun talouspaperiin. Rasva kuuluu munkkiin, ei paperiin - kovalla vaivalla se on siihen munkkiin saatu, sanon minä. Ja talvella ihminen tarvitsee rasvaa. (Tästä palavasieluisesta paatoksesta rasvaisten munkkien puolesta voitte ehkä päätellä jotakin laihdutuskuurini tämänhetkisestä tilasta.)

Munkkien lisäksi vietin aikaa kolmevuotiaan sukulaispoikani seurassa. Keskustelun tuoksinnassa pikkuisäntä äityi luettelemaan asioita, joita ei saa tehdä - kultivoitunut herrasmies ja perillä etiketistä siis. "Ei saa kiusata, ei saa potkia, ei saa töniä, ei saa pussata." Ettäs tiedätte.

Huomenna aion kyllä pussata, kun on Ystävänpäiväkin. Tässä teille kaikille kortti jo etukäteen. 

*) Olisin ottanut munkeista kuvan, mutten ehtinyt. Isäntä arvostaa munkkejani.


"Sydän on kuin puutarha - 
rakkauden aurinko saa sen kukkimaan."
(Kuva retroisesta Sarah Kay-kortista.)

6 kommenttia:

  1. OIKEIN HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ SINULLE!

    VastaaPoista
  2. Arvostan _suuresti_ munkkien tekijöitä. Munkit ei vain koskaan onnistu multa. Kovia päältä, taikinaisia sisältä ja maku on kauhea.

    Hyvää ystävänpäivää!

    ps. Onko sun askartelunurkkaus perustettu sinne kirjoituslipastoon?

    pss. Sarah Kay <3

    psss. Onko sielä jo pussattu? ;)

    VastaaPoista
  3. ;D Munkkeja täytyy varmaan tehdä kolmetuhatta satsia, että ne alkaa muistuttaa munkkeja (jos ei ole keittiöihme, minä en ole.) Kuulostaa sun munkit mun entisiltä munkeilta hyvinkin pitkälti. Onneksi suhtaudun munkkeihin intohimoisesti ja jaksoin tehdä ne 3000 epäonnistuneempaa satsia, niin nykyään tulee jo munkkeja.

    Kirjoituslipasto on tällä hetkellä askartelunurkkauksen huoltonurkkaus, askartelunurkkaus on olohuoneen pöydällä. :D

    Sarah Kay on niiiin ihana. Taaskin eilen roikuin huutsikassa etsimässä aiheeseen liittyvää roinaa.

    Ei oo vielä ehditty pussaamaan kun isäntä on ollut muiden ihmisten muuttopuuhissa koko illan. Toivottavasti se ehtii pussata vielä ennen nukkumaan menoa.

    Niin, ja hyvää ystävänpäivää! (Mikä romaani taas. :)

    VastaaPoista
  4. Pakko tunnustaa, etten ole tehnyt munkkeja sitten koulun kotitaloustunnin - kunnioitan ihmisiä, jotka hallitsevat sen taidon! Kohokkaasta ja paahtopaistista selviydyn, mutta munkit ovat minulle salatiedettä. Ehkä pitäisi joskus kokeilla, omatekoiset ovat kyllä jotain ihan muuta kuin ostetut (koskakohan olen edes viimeksi syönyt munkin...)!

    VastaaPoista
  5. :D En muista, että me olisimme edes tehneet munkkeja koulussa kotsantunnilla. Ei se munkinteko mitään salatiedettä ole, mutta kyllä se minun mielestäni vaatii sen verran harjoittelua, että saa hankittua tietyn näppituntuman, siis sellaisen, mitä ei voi lukea ohjeesta tai selittää toiselle. Taikinan ja öljyn lämpötilan ja paistoajan suhteen. (Tai sitten voi tietenkin hankkia lämpömittarin ja katsoa kellosta... :D)

    VastaaPoista