torstai 1. maaliskuuta 2012

Pakkosyöttö

Jotkut ehkä muistavat/tietävät, että oikeastaan ainoa Down-lapsen kehitykseen suotuisasti vaikuttava harjoite, johon oma alhainen energiatasoni riittää, on jonkinlainen päivittäinen varhaisiän musiikkikasvatusrupsu. Ei ihan sitä ihteään, eikä varsin edes kunnon paukku, mutta sellainen vähän sinne päin, siis rupsu. (Pari lastenlaulua epävireisesti esitettynä ja jos oikein tuntee itsensä energiseksi niin vähän vielä rummun taputtelua päälle. Yleensä tyydyn laittamaan musiikkia soimaan.) Sairaala-aikana Pätkä kuunteli musiikkia ihan koko ajan. Ihan. Koko. Ajan. Välillä jopa päiväunilla, jos sairaalassa oli liikaa meteliä ja melskettä, laitteiden piippausta ja toisten lasten itkua, niin sitä yritettiin suodattaa klassisin sulosoinnuin, että uni tulisi paremmin.

Tästä oli mielettömästi hyötyä. Pätkällä oli (puheen aiemmin estäneestä henkitorviavanteesta huolimatta) aikamoinen puhuttu sanavarasto - yksittäisiä sanoja, joista (tuttu) ihminen saa selvää - jo alle kaksivuotiaana. (Tutkimuksethan ovat osoittaneet, että on havaittavissa jonkinlainen linkki musiikin ja kielen välillä ihmisen aivoissa. Älkää kysykö, mitkä tutkimukset. Tapani mukaan esitän vankkaa toisen käden tietoa faktana, enkä tingi tästä käytännöstä.)

Luulin jo välttyväni kaikenlaiselta stressiltä lapsen puhumaanoppimisen suhteen (Ja laiska minäni hurrasi sitä, ettei viittomia varmaankaan tarvitsisi hirveästi opetella.) Viime aikoina - syksystä lähtien - on tullut hirvittävää takapakkia, mikä harmittaa aivan vietävästi. Nykyinen sanavarasto kattaa perusasiat: kakka, nälkä, muumipeikko, muumipappa, nipsu. En tiedä, mistä karmaiseva taantuminen johtuu, ehkä kävelemään opettelun akuutista vaiheesta. (Down-heimon jäsenillä voi joku asia unohtua väliaikaisesti, jos jonkin toisen asian opettelu vie paljon kapasiteettia.) Ehkä siitä, että musiikkirupsut ovat viime aikoina jääneet aivan liian vähälle.

Portaiden nouseminen sujuu, puhuminen ei.

Aloitin klassisen musiikin kuunteluttamisen uudelleen tarkoituksena hieroa kielinystyröitä ja elvyttää lapsukaiseni puheenkehitystä. Mutta klasarimusapa ei enää tenavaa kiinnostakaan. Varhaisteini-ikä on selvästi koittanut, nyt pitäisi olla vain Fröbelin Palikoita, Paukkumaissia ja Herra Heinämäen lato-orkesteria. Kun YLE klassinen kilahtaa päälle, nappula nostaa kytkintä. Minä puolestani nostan volyymia niin, että varmasti kuuluu sen omaan huoneeseen asti. (Sinne se yleensä pakenee, niin kuin muutkin teini-ikäiset). Ja naapureille. Pakkosyötän kaikki klasarimusalla. Kyllä on kohta meidän talo täynnä kielellisesti lahjakkaita ihmisiä, sanokaa minun sanoneen. (Ellei poliisi puutu sitä ennen asiaan.)

P.S. Tervetuloa lukijaksi, Veera!

8 kommenttia:

  1. Täysi tuki Pätkälle. Klassista? Toivottavasti paukautti oven kiinni kuuluvasti? :D

    Kielellisesti lahjakkaita naapureita! :DD Luultavasti hukut omenapiiraisiin, joita ihmiset syytävät teidän ovelle, kiitollisina kielinystyröidensä hieromisesta. :D

    VastaaPoista
  2. Niin kauan kuin et soita ja laula epävireisesti virsiä hirveällä volyymillä ja outoihin vuorokaudenaikoihin, kuten meidän naapurimme tekevät, siunaan toimintasi :-D

    VastaaPoista
  3. Soita sille Mozartia kun se vetää päiväunia. Siitähän on ihan tieteellistä tutkimustakin. Ja se ei pääse karkuun. Ja sä voit kerätä kasan pisteitä lapsesi kuntoutuksesta! :) (tästä oli just juttua tuolla ulkomaisissa keskusteluissa)

    VastaaPoista
  4. Ti, kyllä, perusklassista klassisen aikakauden perusklassista, sitä mitä se yksi kanava suoltaa tauotta. :) Se on meidän elämän sound track iltapäivisin. (Ja vähän naapureidenkin. Odottelen innolla niitä omenapiiraita, kyllä minä olenkin ne ansainnut! :)

    Solo Maman, teillä on siis vielä minuakin hirveämmät naapurit! Tämä on huojentava tieto, voin siis jatkaa talon asukkaiden kielinystyröiden pakkostimulointia.

    Kati, sehän siinä sairaala-ajan pakkosyötössä helpointa olikin, kun tyyppi ei päässyt karkuun. :D Tuo ei harmi vaan nuku päiväunia. Mäkin muistan lukeneeni/kuulleeni, että just Mozart on hyväksi ipanoille. (Mistähän ihmeestä johtuen?)

    VastaaPoista
  5. Mä luin, että kalsarimusaa ja mietin, että mistä ihmeen slangista nyt on kyse...

    Minä tunnustan tykkääväni paljon klassisesta. Kyllähän sitä voi kalsareissakin kuunnella oikein hyvin :D. Nykyisin nautin hiljaisuudesta jos mahdollista. (Lapset tykkäävät mm. Hevisauruksesta. Ja Robin on ihku.)

    Mulla on sellainen hämärä muistikuva (Poika täyttää 5, enkä enää kunnolla muista aikaa kun hän oli ihan pieni. Huoh.), että meidänkin muksuilla hävisi pitkäksi aikaa runsaasti jo opittuja sanoja jossain kehitysvaiheessa.

    Muistelen, että jossain vaiheessa myös tuntui, että aina kun valikoimaan tulee yksi uusi sana, niin yksi kauan vakivarastoon kuulunut putoaa pois. Ne tulivat myöhemmin kyllä takaisin entistä runsaslukuisempina. Downin syndroomasta en tiedä oikeastaan mitään, että siihen nähden aiheen kommentoiminen on kyseenalaista.

    Meidän tyttö oli parivuotiaana hurjan ihastunut "viikinkimusiikkiin" kun kävimme muuan Kuopionmatkalla Kuopiossa Haraldissa syömässä. En koskaan löytänyt mistä mokomaa musiikkia saa, mutta se kyllä sai neidin hurmioon. Klassiselle on vaihtoehtoja :D. Myös aikuisystävällisiä.

    VastaaPoista
  6. :D :D Kalsarimusaa olis kyllä hyvä nimitys melkein mille tahansa musiikille. :) Mäkin tykkään klassisesta, siinä on parasta minusta se, että jos ei jaksa paneutua kuuntelemaan, se menee toisesta korvasta ulos ja jos jaksaa paneutua, niin parempaa paneutumisen kohdetta ei ookkaan. Mä en oikein jaksa kuunnella muuta kuin klassista, mutta multahan ei aina kysytä, kun neidille kelpaa vain tietyt bändit.

    Toivottavasti meilläkin tulisi kadonneet sanat takaisin ja mieluiten runsaslukuisempana. Mulla taas ei ole mitään käsitystä ns. normitenavien kehityksestä, ainoastaan yksi 3-v. sukulaispoika ja se kyllä puhuu kuin runeberg. No, kaikki ajallaan.

    Viikinkimusiikki kuulostaa todella mielenkiintoiselta! :D

    VastaaPoista
  7. Sulla on kyllä ihana tapa kirjoittaa ;) Musiikkia? Mä soittaisin Urpo ja Turpo-levyä, meidän muksut tykkäs siitä ihan hirveesti ja itsekin jaksoin niitä kuunnella. - Mutta, olen aivan varma, että sanat jää nyt vähän jalkoihin. Jos on jo paljon sanoja oppinut, niin voisiko ne tuosta vaan hävitä? No, en ole minäkään asiantuntija Down-asioissa, mutta silti tuntuu vähän oudolta. Ns. normilapsetkin kehittävät taitojaan eri aikaan. Eihän sitä ehdi miettiä sanoja, kun on niin kova hinku oppia kävelemään.

    Soita Pätkälle Radio Nostalgiaa... vai kuuluko se teidän alueella? Olen itse ihan hurahtanut siihen, kun sieltä tulee vaan vanhoja nostalgisia hittejä :) Voipi olla että Pätkä tietää, mitä pienten ihmisten kuuluu kuunnella, eli Fröbeleitä yms.

    VastaaPoista
  8. Jaahas, tuosta Urposta ja Turposta täytyy ottaa selvää, on mulle aivan uusi tuttavuus, mutta kuulostaa lupaavalta.:) :) Musta tuntuu, että mä en mitään muuta musiikkia nykyään pysty kuuntelemaankaan kuin lastenmusaa, siksikin olisi kiva saada päivässä edes tunti päivässä jotain muuta, vaikka sitä klassista. :)

    Todella oudolta se mustakin tuntuu, että sanat muka katoaa tuosta vaan - toivottavasti ne on siellä jossain takaraivon sopukassa muistissa ja odottavat vaan uutta löytymistä.

    Vai Radio Nostalgia? :) Luulen kyllä, että täällä periferiassa se ei kuulu. :/ Nostalgia olis kyllä juuri mulle sopivaa tavaraa. :D

    VastaaPoista