maanantai 26. maaliskuuta 2012

Sokeripohjallinen

Blogger on kyllä äärimmäisen mahtava juttu. Minä olen bloggerin suhteen myöhäisherännäinen - aivan liian kauan sähläsin kirjanmerkkien, sähköpostiin tulevien päivitysten, sun muiden lukutapojen kanssa. Vaikka kaipa se toimii, mihin tottuu.

Äärimmäistä Mahtavuutta on Pätkän käydessä päivälevolle lysähtää sohvaan, napata läppäri syliin ja teekuppi käpälään ja kirjautua sisään.

Tuulestani riippuen blogien lukujärjestys vaihtelee. Joskus olen erityislapsenäitituulella ja luen vain siihen aihealueeseen liittyvät päivitykset. Muut luen myöhemmin. Sekin on bloggerissa niin äärimmäisen mahtavaa, että kaikki pysyy järjestyksessä, "laatikossa" odottamassa lukemista eikä tarvi plarata nettiä ees ja taas.

Toisina päivinä luen vain sisustusta ja käsitöitä.

Tiettyjen blogien päivitykset säästelen päivästä riippumatta aina viimeiseksi, sokeriksi pohjalle. Tämän yhden aivan vihoviimeiseksi, joka ikinen kerta.

Voisin viettää täällä kokonaisen päivän. Tai kaksi. (Käy sisään omalla vastuulla...)

8 kommenttia:

  1. Arvaas missä mä käyn aina, joka päivä, ensimmäiseksi? :D

    VastaaPoista
  2. Oikeassa olet, kyllä tämä blogimaailma on oikeasti antoisa. Eikä se ole ainakaan minusta erakkoakaan tehnyt :-D.

    VastaaPoista
  3. Niin ja oli sitten pakko linkittää tuo blogi minunkin :-)

    VastaaPoista
  4. Ti, no sinä syöksyt tietysti aina herättyäsi oikopäätä tänne katsomaan olenko ehkä vuodattanut maailmalle jälleen uutta mittaamattoman arvokasta viisautta. :D

    Solo Maman, olen samaa mieltä. En minäkään ole yhtään erakoitunut, olen ehkä jopa sosiaalisempi nykyään. Se voi tosin johtua yleisestä psyykkisen hyvinvoinnin lisääntymisestä. Mutta kyllä blogistania siihenkin on enimmäkseen positiivisesti vaikuttanut! :) :)

    VastaaPoista
  5. Veit sanat suustani. :D
    Susta on tullut mulle tapa.

    VastaaPoista
  6. No samoin! :D Miten on sattunutkin näin?! :)

    VastaaPoista
  7. P.S. Sinulle on tunnustus blogissani.

    VastaaPoista