tiistai 17. huhtikuuta 2012

No ei milloinkaan

Milloin muulloin sitä voisi
... herätä puoli kymmeneltä ja huomata, että muksu on jo suihkussa puunattavana?
... kävellä valmiiseen ruokapöytään?
... hyvällä omallatunnolla perua sekä pääinstrumentti- että kitaratunnin?
... nukkua kahdet päiväunet?
... opetella rauhassa virkkaamaan (isoäidin?) neliöitä opastetusti?

Kysynpä vaan.

Eikä tässä ikitalven maassa sisällä olokaan potuta. Eläköön räkätauti, mummut ja kummitädit!

Anteeksi, en näe mitään.

4 kommenttia:

  1. Oih, kadehdin erityisesti tuota viimeistä kohtaa. Minäkin haluan jonkun opastamaan isoäidin neliöiden tekoa! Kaikissa blogeissa kun isoäidin neliöihin törmään, tunnen oloni taas (entistäkin) tyhmemmäksi, koska käsittääkseni jokaisen käsityöihmisen pitäisi osata isoäidinnneliöt, ja minä en osaa! Muutenkin tahtoisin oppia kutomaan ja virkkaamaan, mutta ei se onnistu pelkkien kuvien ja sepustusten (josta ei ymmärrä mitään, kun on termitkin hukassa) avulla, mutta uskoisin kyllä helposti oppivani, kun vaan saisin jonkun (kärsivällisen) opettajakseni ihan viereeni - kädestä pitäen oppisin varmasti.

    Räkätauti rantautui meillekin, toivottavasti menis pian ohi - niin siellä kuin täälläkin! =)

    VastaaPoista
  2. Oho! :-O Mä kadehdin tukiverkostoa! Onneks en oo sairastunut vielä niin pahasti etten selviäis itse - pitää nyt koputtaa puuta...

    Aivan ihana ja hassu tuo lintu!!!! <3 (Olen lintuhullu.)

    VastaaPoista
  3. Minnikki, ihan varmasti oppisit jos joku opastaisi - jopa minä opin! Enkä todellakaan ole mikään käsityöihminen. Niistä sepustuksista olen joskus yrittänyt opetella isoäidinneliötä, mutta mulla katosi se reikäkin siitä keskeltä heti alkumillimetreillä... :/ Mutta kun äitee ja kummitäti kärsivällisesti opastivat kädestä pitäen, niin johan opin! Eikä vain niitä isoäidin neliöitä vaan yksiä toisenkinlaisia neliöitä! Osaan virkata! Jeeeeeeee! :) :)

    -tarjah- Kyllä vain, räkätaudistakin löytyy positiivista kun oikein etsii. :) Tietysti edellytyksenä on, ettei tarvitse yksin hoitaa sekä itseään että muksuaan, silloin on nauru kaukana.

    Ofelia, mulla on kyllä mitä parahin tukiverkosto! :) Meillä muksu on sairastanut tänään tasan viisi viikkoa, ei mitään pikkuturinaa vaan ihan kunnon ruttoa perinteeseen kuuluvine sairaalareissuineen - ja minä onnellinen luulin välttyneeni kun neljä viikkoa siitä olin itse terve. Vähänpä tiesin! :D Makasin kaksi päivää sängyn pohjalla, kiitos tukijoukkojen. Pahinta on sairaana hoitaa sairasta lasta. Eikä mullakaan aina ole vaihtoehtoja, nyt onneksi sattui äiteen loma sopivasti. :) Jei!

    VastaaPoista