keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Evoluution lähteillä

Minua vaivaa nyt suuresti eräs ihmisen evoluutioon liittyvä perustavanlaatuinen kysymys. Nimittäin miksi naiset aina rakastuvat renttuihin? Itsellenihän asia ei ole enää millään tavalla ajankohtainen - huostaanottamani renttu on jo aikaa sitten puunattu ja koulittu sisäsiistiksikin - mutta ihan mielenkiinnosta ja teoreettisista lähtökohdista tarkasteltuna haluaisin palavasti ratkaista tämän perustavaa laatua olevan kysymyksen.

Miten se on voinut hyödyttää ihmislajin henkiinjäämistä läpi vuosisatojen, että lurjukset ja roikaleet saavat lisääntymisikäiset naisihmiset huokailemaan ihastuksesta? Miksi tällainen taipumus on valikoitunut geeniperimäämme? Sieltähän sen täytyy juontaa, koska ilmiö näyttää olevan maailmanlaajuinen. Asian todenperäisyyden voi kieltää ja todeta vakuuttavasti, ettei itse ainakaan ole ikuna langennut höperehtimään arveluttavien karaktäärien kanssa. Niin voinee ollakin - jos sattuu kuulumaan, arvioni mukaan, siihen yhteen prosenttiin naisimmeisiä, jotka ovat (mielestäni aivan luonnottomalla tavalla) renttuimmuuneja.

Johtuuko se siitä, että rentut ovat joskus olleet dominoiva laji ja naissukupuoleltakin ovat päässeet jatkoon sellaiset geenit, jotka auttavat sietämään käyttäytymis- ja tunnerajoitteisia yksilöitä?

Että tällainen syvällinen filosoofillinen asia minua tänään nyt kovasti vaivaa.

*huokaus*
 (Ai niin, huomenna tulee True Blood!)
(Kuva täältä. Artikkelikin on viihdyttävä.)

5 kommenttia:

  1. Ah, evoluutio!! Päättelisin jotain sensuuntaista, kuin että urosten tavoite on siittää mahdollisimman monta jälkeläistä, ja rentuiltahan homma luonnistuu, koska heillä on vaadittavat sosiaaliset taidot (ei välttämättä siis korrektit jos miettii nykyaikaa). Vrt. nössöt peräkammarin pojat, jotka jäävät jalkoihin heti kättelyssä eivätkä ikinä pääse pukille, koska eivät vakuuta taidoillaan metsästää perheelleen tarpeeksi ruokaa jne. Naaraat sitten lankeavat niihin aktiivisiin ja eniten melua itsestään pitäviin uroksiin.

    Tietysti nyt alan miettiä, miten renttu määritellään...

    VastaaPoista
  2. No siinäpä se, miten määritellä renttu? Omaako renttu täydellisen mattinykäselämäntyylin, vankilatuomion ja päihdeongelman vai onko renttu myös pitkätukkamuusikonplanttusosiopaattinaissankari, joka silloin tällöin vetäisee rankemmat keskiviikkokännit viikonloppujuhlinnan lisäksi? (Enkä ajattele nyt keitään tiettyjä henkilöitä, jos satutte lukemaan tämän ... eiku ... XD)

    Minusta taas rentun perheenruokintataidot eivät voi olla viehätyksen taustalla, renttuhan ei jäisi mahdollista jälkikasvuaan ruokkimaankaan. Kun taas peräkamarin poika todennäköisesti jäisi ja toisi vakaan toimeentulon - viehätyksen vaaka pitäisi näillä kriteereillä kallistua siis peräkamarin pojan suuntaan.

    Evoluutio, ota siitä nyt sitten selvää. ;)

    VastaaPoista
  3. Ehkä se renttu vain vaikuttaa älykkäämmältä kuin se peräkammarin kiltti poika. Pahinta evoluution kannalta on tehdä jälkeläisiä tyhmän kanssa; se nimittäin periytyy.

    VastaaPoista
  4. :) Totta epäilemättä tuokin. Uskon kyllä peräkamareistakin löytyvän järjen valoa kyllin, mutta pointti lienee juuri se "vaikuttaa" - rentut saavat suunsa paremmin auki. Arvoitus ratkaistu! :)

    VastaaPoista