tiistai 5. kesäkuuta 2012

Viihdyttäjä

Haluatteko kuulla jälleen yhden potentiaalisesti aavemaisen jutun meidän kämpästä? Ei se mitään, kerron silti, koska ei täällä mitään muutakaan ole tapahtunut.

Pätkähän on perustyytyväinen tenava, ei turhia kitise - mutta ei se myöskään mikään tyhjännauraja ole. Kunnon kikatukset siitä lähtee vain kunnon aiheesta ja aina jonkun toisen ihmisen laukaisemana. (Paras tässä hommassa on ehdottomasti Kolmevuotias Sukulaispoika, joka saa neidin tikahduksiin ihan vain juoksemalla ympyrää.) Itsekseen se ei ikinä ole hörötellyt. (Paitsi tv-ohjelmille.)

No, eilen laitoin sen taas "päiväunille" - joita se ei nuku, lepäilee vaan sängyssä jonkin aikaa - yksikseen omaan huoneeseensa. (Sinne, jossa tuoksahtelee välillä sikari ja jonka ovi piti raapivaa ääntä tässä joskus muinoin.) Ensin kuului normaalia ähinää ja touhuamista ynnä itsekseen höpöttelyä - kunnes tuli äkkiä hiljaista. Sitten alkoi kikatus. Juuri sellainen kikatus, mikä on osoitettu jollekin ihmiselle, joka tekee jotakin äärimmäisen hassua. (Esim. juoksee ympyrää.) Sellainen kikatus, jota ipanasta ei sen yksin ollessa lähde.

Ihan niin kuin sillä olisi ollut seuraa siellä. En tosin uskaltanut mennä katsomaan.




4 kommenttia:

  1. Sen verran hermoheikko ja arkajalka olen, että empä taitaisi teillä yöitäni viettää...:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D :D Joskus mä vielän pelotan itsenikin unettomaksi näillä jutuillani.

      Poista
  2. Huuuu.... Kauhia. Mä joskus saan kylmiä väreitä, kun kissa tuijottaa kiinteästi jotain näkymätöntä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui, tiedän tunteen! Tai kun kissa saa hirvittävät sätkyt ja painelee pitkin sohvia ja seiniä ilman minkäänlaista järjellä selitettävissä olevaa syytä. Kissat ja pikkulapset ovat pelottavia. :D

      Poista