tiistai 9. lokakuuta 2012

Kirppisdyykkarin painajainen

Meidän kylän SPR Kirppis pesee yleensä huonommahkon tavaratalon, vaan mikä onkaan tilanne silloin, kun jotain pitäisi saada heti tai viimeistään huomiseksi? Niin, tilanne ei koskaan silloin ole hyvä. Silloin tuo aarreaitta, joka normaalisti pursuilee remuja vitosella ja kuomia neljällä eurolla, kumisee tyhjyyttään. (Tai sitten kaikki muutkin päiväkotilasten äidit ovat olleet samassa "heti tai viimeistään huomiseksi" painajaismaisessa pakkoraossa ja ehtineet ennen minua.)

Kyllä vain, meillä asuu nyt päiväkotilapsi. Se ehti käydä tarhassa tutustumassa yhden päivän ennen kuin sairastui taas, mutta kyllä se yksikin päivä lasketaan. Ja jos se olisi tänään mennyt sinne tarhaan, olisi sillä ollut mukanaan tuliterät, ihan kaupasta ostetut kumisaappaat ja remuhaalari. Kun ihminen on päässyt neljäänkymmeneen ikävuoteen olematta tekemisissä päiväkotien kanssa (oman lapsuutensa jälkeen), niin ei sillä etukäteen välähdä, että mitä sinne pitää hankkia. Kalliiksi ja epäekologiseksi* tulee semmoinen. 

Tässä aiheeseen "Kirpputorit" liittyen hieman viime aikoina sieltä ja muualta hankkimaani roinaa. (Olen viime aikoina hankkinut niin ikään Geraldine Jamesin kirjan Tee inspiroivat asetelmat - rakkaat aarteet kauniisti näytille, josta kovasti inspiroiduin, kuten näkyy. Tässä keittiön hyllyllä tönöttävässä röykkiössä todellakin on teema, vaikka sitä voi olla vaikea keksiä.)

Taustalla Carl Larsson-printti, edessä vasemmalta vanhempieni hää- tai kihlajaislahjaksi saama kahvipurkki (jonka olen vähin äänin poistanut kesämökiltämme), lahjaksi saatu Muumimamma-muki sekä kirpparilta löydetyt Coca Cola-peili, kuplavolkkarisäästölipas ja pieni punainen pöytätuuletin. Mitä aarteita!



* Olen vakaasti sillä kannalla, että kaikki tarvitsemani lastenvaatteet, huonekalut, soittimet, matot, verhot ja asunnot on jo kauan sitten valmistettu ja moneen kertaan ostettu ja myyty. (Tämä johtuu enimmäkseen jälleen kerran siitä, että olen a) köyhä ja b) pihi. Mutta vähän siitäkin, että liian uudella ei useinkaan ole tarpeeksi luonnetta. Lastenvaatteita nyt ehkä lukuunottamatta. Niiden käytettynä ostamiseen pätee kohdallani tuo ensiksi mainittu syy.)

16 kommenttia:

  1. Hienosti inspiroiduttu (kamalan vaikee sana, onks se edes oikea), asetelma näyttää hyvin mallikkaalta. :)

    T. toinen köyhä ja pihi, mut on paljon trendikkäämpää (taas kamala sana) olla ympäristötietoinen kuluttaja kuin ihan vaan tavallinen köyhä... ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä köyhän kannattaa aina olla vähän trendikäs, niin sitten ei hetikään arvata, että se on myös pihi! :D Onneksi kaikki dyykkaus ja pihistely on edelleenkin muodikasta. Mä olen ihan huippumuodikas näin ollen. :)

      Poista
  2. Mää komppaan täällä edellistä ja sanon, että upea asetelma. Mää jäin oikeen miettimään teemaa; Vaihtoehto 1) Virkistää: Kahvi virkistää, jos omaa muumimamman asenteen niin olisi varmaan virkeää, cokis virkistää (ainakin jos juo paljon ja illalla) tuuletin kuumana kesäpäivänä virkistää, Carl Larsson=taide virkistää ja autolla ajelukin varmaan virkistää jos siittä tykkää. Meillä sitä käytettiin aikoinaan paljon lapsen nukuttamiseen, että kyllä se virkistää =) 2)Perinteet: Mää en saanut kyllä siihen ajatukseen työnnettyä tuuletinta. 3) Unelmat: Matka kuumaan maahan koska tuuletin, matka sinne missä kahvipapu kasvaa, Larsson Ruotsiin ja cokis Jenkkeihin
    Tai voi se teema olla myös se, että ne on sävyllisesti upeesti sommiteltu. Mää kadehdin tälläista taitoa. Tulipas tästä nyt pitkä kommentti mutta kun en ole yleensä jättänyt niin jätin sitten kerralla ja kunnolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kunnon kommentista! :D Ja osuit ekalla oikeaan: Kaikki nämä "virkistävät": cokis, kahvi, tuuletin, Muumimamman keilausharrastus, autolla ajelu ja nakuilu (Carl Larssonin maalauksessa). Tuota viimeistä piti vähän venyttää, mutta kyllä sekin siihen "virkistäytymiseen" sitten meni. :D Niin, ja tuo punainen väri kanssa. Paitsi volkkarissa.

      "Unelmat" olisi kanssa hyvä teema tuolle. Vähän ajattelin aluksi myös sellaista 1920-1930 indu(strialismi)tunnelmointia, mutta sehän nyt ei toimi ollenkaan, kun volkkarikin on kuuskytluvulta. Ja cokislyyli jostain 1800-luvun loppupuolelta, että se siitä.

      Kyllä sitä teeman keksii, kun oikein vääntää. :)

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos, vähän takkuillen on toistaiseksi lähtenyt käyntiin. :) No, jos ensi viikolla tulisi jo useampi kuin yksi tarhapäivä...

      Poista
  4. Vink vink, niitä ulkovaatteita ja kenkiä löydät facessa olevalta lasten ulkovaatekirppikseltä. Siellä on kuomiakin. Tiedän ettet ole facessa, mutta voithan tehdä kirppailua varten profiilin, johon vaan et ota kavereita jos haluat pysyä sieltä pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ääh, mä olen liian laiska siihen(kin) touhuun. Vaikka olisihan se kyllä kätsä tapa hankkia niitä. Se vaan, että kokonumerot ei useinkaan kerro, mikä Pätkälle oikeasti käy kun se on jotenkin oudonmallinen. (Pätkä, mutta jostain paikoista pitkä. Niinkuin selästä. :D)

      Poista
    2. Hih, ai teilläkin on pitkäselkänen ja töppöraajanen tapaus. Täällä saman rodun edustaja :D Pitää ostaa selkämitan mukaan :))

      Poista
    3. Niinpä - ja sitten kääriä lahkeita ja hihoja makkaralle metrikaupalla. :D

      Poista
  5. Noinhan siinä aina käy. Jos jotain lähtee etsimään, ei varmasti löydy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silloin löytyy vain kaikkea muuta. Joka ikinen kerta. :) Kun saisikin jotkut mystiset kirpputorin pahat henget jotenkin hämättyä niin, ettei ne tietäisi, mitä on etsimässä...

      Poista
  6. Minäkin ostan suurimman osan kaikista lastenvaatteista kirppikseltä (tai no, lähinnä huutiksesta). Harmistus on suuri, kun joutuu ostamaan jotain ihan tyhmää ja kallista kaupasta (ei sieltä todellakaan löydy yleensä edes mitään kivaa silloin, kun pitää saada vaatetta heti-nyt).

    Ja onnea matkaan Pätkän päiväkotitielle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lastenvaatteet on minusta uutena järjettömän hintaisia, en yleensä käytä edes omiin vaatteisiin sellaisia summia. (Ja minun vaatteisiin menee metrikaupalla enemmän kangasta, uskokaa pois. ;) Plus se puoli, että ne menee pari kuukautta ja sitten saa pistää taas kiertoon.

      Kiitos onnentoivotuksista! Huomenna pitäis taas yrittää tarhauran jatkamista, jos vointi sallii. :)

      Poista
  7. Meilläkin on valtaosa lastenvaatteista kirppislöytöjä. En muista milloin olisin itse uutta kaupasta ostanut. Toki jotain sieltäkin joskus tarttuu. Mutta lähinnä uudet vaatteet tulevat synttärilahjoina tai mummin lahjuksina. Ulkoiluvaatteet on meillä poikkeus ja ne ovat melkein järjestäin kaikki uusia. Siis tämmöiset tekniset ulkoilupuvut. Toppatakkeja yms on sitten taas kirppislöytöjä. (ja niitä onkin sitten kummallakin useampi, kun halvalla saa, niin voi ostaa useammankin. Fiiliksen mukaan päälle :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kanssa lähestulkoon kaikki uudet vaatteet on lahjoina saatu. (Tosi kiva niitäkin on pukea lapselle. :) Itse ostan uutena lähinnä sukkahousuja ja bodeja. Kirppiksiltä tekee kyllä usein aivan ihastuttavia lastenvaatelöytöjä. Pätkä on esim. kulkenut yhdessä samettisessa, ehkä 1970-luvulta peräisin olevassa tunikassa kohta kaksi vuotta, ensin se oli mekko, sitten tunika, nykyisin alkaa olla jo paita. :D

      Poista