torstai 13. joulukuuta 2012

Hämärän hyssyä hyssyä hyssyä

Tähän aikaan vuodesta voi hämärän hyssyä viettää paitsi iltaisin, myös lähes mihin tahansa muuhun itse valitsemaansa aikaan. Minä vien Pätkän aamuisin tarhaan, tulen kotiin, keitän aamukahvin ja sammutan kaikki valot, paitsi joulu-. Sitten ryystän kahvikuppostani ja katselen kadulle hämäränhyssyisestä keittiöstämme. (Joku voisi pitää tätä kadulla kulkijoiden kyttäämisenä, mutta pois se minusta. Minähän tunnelmoin. Ei ole minun vikani, jos satun samalla huomaamaan, kuka lähtee mihinkin aikaan töihinsä tai keneltä jää koirankasa korjaamatta talteen.)

Isäntä sanoo aina, että onneksi on kohta joulu, siitä se alkaa helpottaa. Ei minusta kyllä ala. Ennen joulua talven jaksaa, joulun jälkeen ei, kun kaikki hauskuus on takana päin ja kevääseen vielä ikuisuus.

Talveninho kumpuaa minulla jostain hermostosta, aivosillasta tai ydinjatkeesta. Syvältä ihmisen evoluution hämäränhyssystä, sieltä, missä talvi tarkoittaa kylmää, nälkää ja kuolemaa. Tekee mieli sytyttää rovioita ja soihtuja ja berserkin lailla karjuen huitoa petoja perääntymään.

Niin että ihanaa Lucian päivää itse kullekin. (Onneksi sitä joulua saa vielä vähän aikaa odottaa!)




2 kommenttia:

  1. Minustakin joulun jälkeen on vaikeinta. Tammikuu on ihan suoranaista murhaa. Helmikuun paras puoli on, että se on kuukausista lyhin. Maaliskuuta en halua edes ajatella.

    Nyt on vielä hämärää, pehmeää ja lämmintä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tammikuu on hirveä - ekstrahirveä siksikin että vanhenen silloin joka vuosi. :( (Muulloinhan en vanhene yhtään.) Helmikuuta ei minäkään kestäisi, jos se kestäisi yhtään kauempaa. Joulu pitäisi lisätä jokaiseen talvikuukauteen.

      Poista