tiistai 11. joulukuuta 2012

Kaunis ja rakastettu

No, sellainenhan minä olen.

Kiki muisti lämpimin saatesanoin allekirjoittanut Beatiful Blogger-tunnustuksella jo jokin aika sitten ja saman teki Eliisa Liebster Blog-tunnustuksella, mutta kun olen tällainen lahnan ruoto - joskaan en muodoiltani - niin palaan asiaan vasta nyt. Kiitos, ihanat leidit!





Jostain syystä viime ajat ovat menneet aivan muuhun kuin blogien lukemiseen - olen, käsittämätöntä kyllä, välillä alkanut tehdä myös niitä kouluhommia, joista täälläkin jaksan alituiseen ulista - niin että en taida jakaa tunnustuksia eteenpäin.

Itsensäpaljastelu sen sijaan on edelleen lempihommaani*, niinpä pläjäytän eetteriin muutaman tosiseikan, joita ette uskoisi, ellette niitä omin silmin lukisi:

1. Tätä en ole kertonut koskaan ennen, enkä oikein tiedä kannattaisiko nytkään... En kuvittele suuria akateemisesta uskottavuudestani ja ajattelijan julkisivustani (mennyttä, molemmat, mennyttä!), mutta näin alas en usko kenenkään uskovan minun vajonneen.

Nyt se kuitenkin tulee, paljastus: Kaikkien aikojen suosikkielokuvani on (*virvelinpärinää*Alien vs. Predator. Oi, kyllä vain! Ei Sofien valinta, ei Citizen Kane, ei edes Forrest Gump. Vaan Alien vs. Predator. Mikä visuaalisuus, mikä mäiskintä, mikä henkeäsalpaava jännitys, mikä "yllättävä" loppu! Olen nähnyt sen noin kaksikymmentä kertaa, omistan tietenkin myös DVD:n ja lisäksi katson sen uskollisesti yhä edelleen joka kerta kun se tulee töllöttimestä. (Mikä muuten on ilahduttavan usein!)

2. Meilläpä on jo joulukuusi pystyssä ja koristeltuna. Yleensä laitan sen jo itsenäisyyspäivänä, nyt meni päivää myöhemmäksi kun odottelin uutta kuusta saapuvaksi hoppyhollista. Edellinen palveli yli kymmenen vuotta ja siirtyy nyt eläkkeelle. Joka joulu haaveilen aidosta kuusesta - ja joka joulu kaivan nöyränä muovisen laatikostaan.

3. Pelkään hämähäkkejä. Hysteerisesti! Meillä asuu - kaappien nurkissa, seinien raoissa, taulujen takana - epätavallisen rumia hämähäkkejä. Niillä on varmaan kuusitoista jalkaakin normaalin kahdeksan (?) sijaan. Isoja, läskejä, verenhimoisia, nälkäisiä, takkuturkkisia, kuolahampaisia ja kiiluvasilmäisiä hämähäkkejä. Mutta meiltä löytyy onneksi myös maailman hirmuisin hämähäkinmetsästäjä, joka ritarin lailla suojelee emäntäänsä hirviöiltä. (Kuvassa alla.) Jos hirviöt ryömivät seinillä niin korkealla, ettei ritari yllä niihin, emäntä nostaa ritarin masun alta ja takapuolesta tukien ylemmäs ja taas homma hoituu.

Ei makeaa mahan täydeltä, joten nämä kolme seikkaa riittäkööt. Ehkä ensi kerralla enemmän. (Jos keksin jotain, mitä en olisi jo täällä hölöttänyt.)





*  Muistuttakaa, että kerron teille joskus lapsuuteni suosikkivaatekappaleista tai paremminkin niiden puutteesta.

4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Eipä mitään, ilo on minun puolellani (varmasti!) :D

      Poista
  2. MAHTAVAA! Joku muukin rrrrakstaa Alien vs. Predatoria! Itse istun liimattuna telkkarin edessä aina, kun joku vain sanookin "alien".

    Minäkin pelkäsin ennen hämähäkkejä, mutta se meni ohi sillä sekunnilla kun luin jonkun väittäneen, että naiset, jotka pelkäävät hämähäkkejä, pelkäävät sisäistä hämähäkkiään. En vieläkään tiedä, mitä se tarkoitti, mutta koko pelko lysähti kasaan kiusaantuneena kuin vappupallo lokakuussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, ei oo totta - toinenkin joka vielä kehtaa myöntää AVP-addiktion! :D Mulla taas sana "predator" saa aikaan samanlaisen töllöön liimautumisen, on se niin klassisen vakuuttava hahmo. :)

      Kun luin kommenttisi, yritin heti kovasti häätää hämähäkkikammoani tuolla perustelulla ynnä kaikenlaisilla mielikuvaharjoituksilla, mutta ei kyllä auttanut yhtään. Mulla täytyy varmaan olla aivan j...malattoman iso ja pelottava sisäinen hämähäkki. :D

      Poista