keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Vakavastiotettava joululeivonnainen

Hämmästyttävää kyllä, on olemassa eräs leivonnainen, josta en niin välitä. (Hämmästyttävää siksi, että jos minä jostain tässä elämässä välitän, niin se on kyllä juuri leivonnaiset. Ja tietysti pari muutakin asiaa.) Nimittäin joulutorttu. Tällaiselle itsensä vakavasti ottavalle jouluihmiselle tämä ikävä kieroutuma mieltymyksissäni on vuosittain aiheuttanut suurta mielipahaa - koska kyllähän itsensä vakavasti ottava jouluihminen nyt joulutorttuja syö. Ja on toki syönytkin, en sitä kiellä, mutta tietenkin ihan vain velvollisuuden tunnosta - koska niin täytyy jouluna tehdä.

Jotenkin se joulutortun pyhä kaksinaisuus - voitaikina ja luumuhillo - ei ole pystynyt tarjoamaan makuhermoilleni niiden kaipaamaa jouluisaa makupotpuria. Toisin sanoen, hieman tylsäksi ja mauttomaksi olen kokenut tämän perinneherkun.

Eilen sitten päätin - tunnollisena ja itsensä vakavasti ottavana jouluihmisenä - kuitenkin leipoa juuri joulutorttuja, koska pakolliset esijouluiset piparit on jo tehty ja syöty. (Otan itseni jouluihmisenä niin vakavasti, että syön leivonnaisiakin jo moneen kertaan ennen joulua. Sopii ihmetellä, miksi kakkostyypin diabetes on juuri minut valinnut uhrikseen.) Jo pelkkä ajatus luumuhillo-voitaikina-karkeloista aiheutti tympääntyneen huokauksen. Sitten muistin, että pakkasessa on itsetehtyä omenasosetta (no, ei tietenkään minun tekemääni) ja siitä se ajatus sitten lähti.

Nyt voin tyytyväisenä esitellä minun itseni makuun täydellisen joulutortun! Ta-daa!



Tässä on täytteenä kyseistä itsetehtyä omenasosetta hieman kokoonkeitettynä Maizenan voimalla ja runsaskätisesti kanelilla ja tomusokerilla terästettynä. Tämä on taivaallinen yhdistelmä! (Ja varmasti tämän on tuhat kertaa jo keksinyt joku muukin, itselläni ajatus välähti kuitenkin vasta eilen.) Ulkonäkökin menee melkein täydestä. Ja koska kaneli ja omena on yhtä vakavastiotettava joulumaku kuin luumukin, niin myös itsensä vakavastiottava jouluihminen voi näitä syödä. (Ja söikin. Voi pojat, että söi.)

14 kommenttia:

  1. Mulla on vähän sama, mutta se johtuu siitä, että äiti on iänpäivän tehnyt joulutortut semmosesta ei lehtevästä-taikinasta ja näihin jokapaikan sotkeviin torttuihin en vain ole tottunut koskaan. Äitin resepti on joku sovellus, jossa joulutorttu on lappilaisen kampanisun jouluinen uusi tuleminen. Ihan parhaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi joi, kuulostaa herkulliselta! Tuo lehtevä taikina onkin usein aika kuivakkaa. Olisipa kiva saada joskus selville äitisi sovellus... :)

      Poista
    2. *Mumsmums* Kävin hakemassa laatikollisen (!) äitin tekemiä joulutorttuja äsken parempiin suihin.
      Kysyin muuten ohjetta :D

      "Ei siinä oo muutaku pala margariinia ja päläpäläpälä jauhoja seliseliseli vettä päläpäläpälä"

      Hetken päästä sain edes auttavasti ohjeentynkää:

      Äitin tähtitortut

      800-900g vehnäjauhoja
      1/2 tl suolaa
      1 tl leivinjauhetta
      (sekoita keskenään)
      500g margariinia
      (sekoita kuivien aineiden kanssa)
      2 - 2½ dl vettä
      (lisää taikinaan sopivasti)

      Ei tarvi kaulita kuin kerran. *tähän kohtaa pitkät selitykset siitä, kuinka lehtitaikinasta tehdyt tortut ovat kamalinta, mitä ikinä on keksitty*

      Ohje on erittäin suurpiirteinen ja valmistus sen mukaan tapahtuu omalla vastuulla.
      Äitin mukaan taikinaan ei tule sokeria siksi, että hillossa sitä on kuitenkin.
      Kampanisut tehdään kuulemma samalla ohjeella, paitsi että se ei ollut kyllä yhtään sama, kun siihen tuli lisäksi sokeria, kermaviiliä ja soodaa. :D

      Poista
    3. Voi vitsit, mahtavaa! Kiitos, näitä täytyy kokeilla ehdottomasti, ellei ennen joulua niin viimeistään ennen loppiaista. :-)

      Poista
  2. Tää Mörökölli ei myöskään ymmärrä noitten perinteisten joulutorttujen päälle. En ole tehnyt niitä ikinä. Monenlaisia muitakin täytteitä voi käyttää voitaikinan sydämenä ;) Noi sun tortut kuulostaa toooosi jouluisilta, varmaan herkkuja ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi ihmiset voi vapaasti muokata jouluperinteitä ja soveltaa täytteitä sen mukaan mikä itsestä tuntuu "oikealta" joululta. Mulla (meillä) on aina joulutortut luumuhilloineen kuuluneet jouluun ja siksi niitä on aina "pitänyt" olla. :D Nämä oli kyllä tosi herkkuja, ehkä näistä tulee nyt se uusi perinne.

      Poista
  3. Sama maku meillä. Ei maistu perinteinen tähtitorttu oikein muualta kuin kuivakalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tosi usein on kuivakkaa. Mutta monesti riippuu kyllä kenen valmistajan taikinaa käyttää (tai hifisteleekö peräti itse tehden), nämä ao. tortut tuli yllättävän meheviksi, liekö sattunut hyvä taikinaerä. Vähän liian kauan olivat uunissakin eikä silti mennyt kuivaksi.

      Poista
  4. Kuulostaa megahyvältä. Mäkin tykkään enemmän omena-kaneliversiosta. Mutta ihan kaupasta ostettuna. Tuo on varmaan sata kertaa parempaa itsetehtynä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis mitä ja täh? Saako teiltä omena-kaneli-torttuja jo kaupastakin?? :D (Tässä sen näkee, miten messissä olen nykymaailman menosta.) Meidän lähikaupassa ei puhettakaan moisista.

      Poista
  5. JOs en nyt muuta osaa kommentoida, niin tykkään tyylistäsi kirjoittaa!! ^.^ (Sen sijaan en tykkää siitä, että joulutorttu pilataan jollain muulla kuin luumuhillolla!!!) :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - ja haa, arvasin, että joku rientää puolustamaan perinteistä luumutorttua! :DD On se sen verran iskostunut suomalaiseen jouluperimään.

      Poista
  6. Hyvä idea. Minulta unohtui kerran avattu joulutorttuluumuhillo komeron perukoille, se oli ihan hyvää vielä seuraavanakin jouluna. Sen jälkeen en ole uskaltanut syödä kaupan luumuhilloa, mitähän balsamointiainetta siinä oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui kauhistus, en kyllä syö minäkään enää tämän jälkeen! Kuulostaa kammottavalta. Onneksi en tosiaan yhtään ole joulutorttuluumuhillon ystävä ja tämä on jälleen yksi syy olla syömättä sitä. :D

      Poista