torstai 31. toukokuuta 2012

Laitakaupungin uutisista hyvää iltaa

Mitähän tänne? No, ainakin

1. Isäntä ja minä emme koskaan enää syö juustokakkua. (Tämä on yllättävin uutinen ja siksi otsikoissa ensimmäisenä.) Ostin Pätkän pilheitä varten ainekset kahteen ja jälkimmäisen söimme käytännössä kahdestaan. Älkää yrittäkö tätä kotona.

2. En pysty keskittymään mihinkään kunnolla koska minulla on kolme tuhatta - vähintään - asiaa kesken.

4. Tänään saapui netanttilasta tilaamani USB-levysoitin*, jolla tarkoitukseni on siirtää vanhat LP-levyni mp3-muotoon. Tämä ilta on mennyt tämän projektin alkuun nyrhäisemisessä. Sain lajiteltua levyt "äärimmäisen-kiireellisiin" ja "ei-niin-väliä-vaikkei-ikinä-kategoriaan". Kumpikin kasa on valitettavasti yhtä suuri.

5. Olen melkein saanut valmiiksi taas yhden tyynynpäällisen. Sitä olen ihan itse virkannut, kyllä vain, kuin Iisakin kirkkoa. (Jos Iisakin kirkko olisi tehty virkaten.) Tästä lisää jahka se valmistuu - jos se valmistuu. (Ks. kohta 2.)

6. Pätkä on edelleen sairaana. (Tämä lienee vähiten yllättävä uutinen, hädin ylittää uutiskynnyksen.) Laskin, että tänä vuonna se on ollut terveenä kuusi viikkoa ja lopun aikaa se on sairastanut. Nyt taitaa olla viikko 22.


* Se ei tosin tunnista/tunnusta mitään sen USB-porttiin tunkemaani värkkiä, mikä on hieman turhauttavaa. Onneksi siinä on myös korttipaikka.


Potilaan nenä kasvaa kiinni ikkunaan.

perjantai 25. toukokuuta 2012

Projekti etenee

Nyt seuraa jännittävää väliaikatietoa Enter Sandman-projektistani! (Tiedän, että olette tätä jo kiihkeästi odottaneetkin.)

Projekti etenee suunnitellusti. Hyvin pian voin ilmoittaa Metallicalle olevani valmis miehistöön. Nyt osaan nimittäin soittaa kyseistä kappaletta jo "euroviisumodulaatioon" saakka.*

Valitettavasti yhtyeen tulee varautua laskemaan tempo noin puoleen, koska muuten en pysy perässä. Lisäksi jonkun tulee huutaa "Hep!" aina kun riffi vaihtuu. (En minä pysty soittamaan ja kuuntelemaan yhtäaikaa, hyvänen aika sentään! Ei ihmiseltä voi mahdottomia vaatia.) Näin me kitaraopen kanssa teemme ja homma toimii vallan mainiosti. Oikeastaan, kaikki bändit voisivat omaksua tämän käytännön levyillä ja keikoilla. Tällöin biisien opettelu olisi huomattavasti helpompaa.

Tutise housuissasi, James Hetfield! Kohta Mamma näyttää närhen tavarat.

(Tässä kyseinen opus siltä varalta, että Metallica ei sattuisi olemaan jonkun päivittäisellä soittolistalla eikä näin ollen ehkä tiedä, mikä biisi on kyseessä.**)


* Open termi, tarkoittaa sitä kohtaa, missä riffi siirtyy sävelaskelta ylemmäs. Se tapahtuu kai vasta jossain puolentoista minuutin kohdilla, joten olen päässyt jo aika pitkälle.
** Linkitin tähän jasonillisen version, vanhan ihmisen on vaikea hyväksyä basistivaihdoksia suosikkiyhtyeissään enää tässä iässä. (Vaikka taitaa tuostakin olla jo kohta kymmenen vuotta aikaa. No, vanha minä olin jo silloinkin.)

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Kysymyksiä ja vastauksia


Tylsä Mörökölli heitti haasteella, kiitos! Homman nimi on vastata yhteentoista kysymykseen ja keksiä itse uudet yksitoista kysymystä, ynnä jakaa haaste seuraaville yhdelletoista henkilölle. Minä taidan suorittaa nyt vain ensimmäisen kohdan ja palaan aiheeseen uudestaan kun järki juoksee sulavammin.


1. Kuka julkisuuden henkilö haluaisit olla? 
Iiro Rantala. Se on niin lahjakas. Ja hassu.


2. Koulutuksesi? FM


3. Lempivärisi? Synkkä, mustanpuhuva vihreä. (Ks. esim. pilvet Rafaelin enkelissä tai harso William Bouguereaun "Evening Mood"issa.)


4. Jos olisit kukka, niin mikä haluaisit olla? 
Luulin, että ruusu, mutta haluaisinkin oikeasti olla kielo. Se haisee hyvimmältä.

5. Kissa, koira vai hamsteri? Kissa.

6. Mitä perinteet sinulle merkitsevät?
Työtä, kotia ja harrastuksia. Lähes koko elämäni pyörii jollain lailla "perinteiden" ympärillä.

7. Jokin hauska muisto lapsuudestasi, jonka haluat jakaa kanssamme?
Isoisäni yllytti minua aina navetassa laulamaan lehmille, ne kuulemma lypsäisivät paremmin. Ja minähän lauloin, korkealta ja kovaa. En tiedä, paljonko maidontuotanto lisääntyi.

8. Luetko paljon kirjoja? En.

9. Musiikkimakusi? 
Ronkeli ja näykkiväinen. Se on harvassa, kun jaksan/ehdin kuunnella kokonaisen levyn läpi. Mutta silloin kun ehdin, niin genreinä uppoavat parhaiten klezmer, suomalainen nykykamu, zydeco/cajun, perusrokettirolli, heavy metalli ja hard rock ynnä kaikki mitä vanha kunnon Ludvig van on kirjoittanut pianolle. *


10.   Jokin asia, mitä ilman et tule toimeen? Ilma.

11.   Kokkaatko vai leivotko mieluimmin? Leivon.


* Lisäsin sivupalkkiin linkin "Nyt soi". Sivistyneemmät ihmiset listaavat lukemiaan kirjoja, mutta minäpä kerronkin, mitä viitsin tällä hetkellä kuunnella. Nyt siinä on linkki Kitaraa Soittavan Lähisukulaisen uusimman bändin demoon. Tämä ei ole kyseisen henkilön kuuluisin tai keikkailevin kokoonpano, mutta tykkään tästä aivan mielettömästi. Tästä kuulee, että se aina lapsena kävi minun levyillä. (Vaikka huusin pää punaisena ja uhkasin selkäsaunalla.)


maanantai 21. toukokuuta 2012

Merkkipäivämaraton

Pätkän merkkipäivää juhlittiin koko viikonloppu. Valmisteluihin meni päivä ja toipumiseen toinen. Juhlakalu oli tyytyväinen ohjelmaan ja väkimäärään. Lahjontaa harjoitettiin häpeilemättömästi. (Mm. vaatetusta, CD-levyjä, riihikuivaa, räkätauti). Viimeksi mainittu ei olisi ollut niin väliksi, edellinen kesti kahdeksan viikkoa. Onneksi ipana ehti välissä olla viikon terveenäkin, nyt jaksaa taas lapsi sairastaa ja äiti valvoa.*

Kulttuurien yhteentörmäykseltäkään ei merkittävän kaliberin juhlissa voi välttyä - yhden "ok" on aina jonkun toisen "kauhia". Juuri puunaamaani kylpyhuonetta oli kommentoitu mm. näin: "Kyllä minä nyt komennan sen isännän siivoamaan tämän!" (Muistutus itselle: Ruoski sivupersoonani Kodinlaittaja, se on selvästi taas hutiloinut. Hyviä sivupersoonia on niin vaikea löytää nykyään.)**

Kaiken kaikkiaan viivan alle jäi kuitenkin mukavat pilhet ja tyytyväinen päivänsankari. Ei kun ensi vuonna uudestaan.

* Katkeraa, väsymyksestä johtuvaa aiheetonta rutinaa.
** Lisää katkeraa, väsymyksestä johtuvaa aiheetonta rutinaa.

Kaakku.

Vieraiden ajasta kului yllättävän suuri osa päivänsankarin irrottelemiseen irtaimistosta. 
Talonväkihän tähän on jo tottunutkin.


tiistai 15. toukokuuta 2012

Positiivinen näyte

Annoin positiivisen näytteen. Minua kehuttiin ansaitsemattomasti. Väittivät kuulevansa, että olen harjoitellut. Hmmm. No, viime viikkoina niitä kolmea biisiä olenkin, mitkä piti näytteeseen lirauttaa. Ihastelivat myös, miten pitkälle olen päässyt lyhyessä ajassa. (Tässä kohden hysteeristä naurua ja pyörtyminen hapenpuutteeseen.) Onneksi ne eivät tiedä, että osaan oikeasti hyvin vain ne kolme biisiä. (Ja Enter Sandmanin alkuriffin.)

Soitimme open kanssa kaksin kaksi biisiä ja yksin soitin yhden. Kitara on hölmö soitin. Sillä voi soittaa joko melodiaa tai säestystä, muttei molempia.* Siis minä en voi. Paitsi että siinä yhdessä biisissä soitin.

Nyt voin keskittyä opettelemaan loputkin siitä hietamiehestä. Syksyllä haen Metallicaan töihin.

* Pääinstrumentilla se on itsestäänselvyys, että kyllä voi. Pääinstrumenttia voisi muuten kutsua salanimellä Peffainstrumentti.

Kitarani ehkä sittenkin säästyy tältä kohtalolta.

torstai 10. toukokuuta 2012

Epäloogista

Sain opettajaltani lainaan oikean akustisen kitaran*, jotta voisin harjoitella kunnolla. Miten on mahdollista, että mitä enemmän harjoittelee, sitä huonommaksi tulee?  

Pussicat. Taidan palauttaa kitarapussin tällä sisällöllä.


Jos lopetan harjoittelun välittömästi, taitoni ehtii ehkä palautua ennalleen. (Ei se häävi tosin ollut alun alkaenkaan).

Viisi päivää kitaranäytteeseen. Viikon korvamato on tiukasti ollut yksinomaan tämä:


"Voisko joku kertoa minulle sen
miksi olen paljon huonompi kuin Nappi Aaltonen?
Taidan ottaa syanidiannoksen
koska olen tällainen
rähmäkäpälä!"

Plääh.

* En ymmärrä (sitäkään), miten jokin on "nailonkielinen kitara" kun puolet kielistä on kuitenkin terästä. Onko tässä soittimessa mitään loogista? Häh?

maanantai 7. toukokuuta 2012

Mikä vuodenaika?













Väärin. Nyt on kevät.

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Evoluution lähteillä

Minua vaivaa nyt suuresti eräs ihmisen evoluutioon liittyvä perustavanlaatuinen kysymys. Nimittäin miksi naiset aina rakastuvat renttuihin? Itsellenihän asia ei ole enää millään tavalla ajankohtainen - huostaanottamani renttu on jo aikaa sitten puunattu ja koulittu sisäsiistiksikin - mutta ihan mielenkiinnosta ja teoreettisista lähtökohdista tarkasteltuna haluaisin palavasti ratkaista tämän perustavaa laatua olevan kysymyksen.

Miten se on voinut hyödyttää ihmislajin henkiinjäämistä läpi vuosisatojen, että lurjukset ja roikaleet saavat lisääntymisikäiset naisihmiset huokailemaan ihastuksesta? Miksi tällainen taipumus on valikoitunut geeniperimäämme? Sieltähän sen täytyy juontaa, koska ilmiö näyttää olevan maailmanlaajuinen. Asian todenperäisyyden voi kieltää ja todeta vakuuttavasti, ettei itse ainakaan ole ikuna langennut höperehtimään arveluttavien karaktäärien kanssa. Niin voinee ollakin - jos sattuu kuulumaan, arvioni mukaan, siihen yhteen prosenttiin naisimmeisiä, jotka ovat (mielestäni aivan luonnottomalla tavalla) renttuimmuuneja.

Johtuuko se siitä, että rentut ovat joskus olleet dominoiva laji ja naissukupuoleltakin ovat päässeet jatkoon sellaiset geenit, jotka auttavat sietämään käyttäytymis- ja tunnerajoitteisia yksilöitä?

Että tällainen syvällinen filosoofillinen asia minua tänään nyt kovasti vaivaa.

*huokaus*
 (Ai niin, huomenna tulee True Blood!)
(Kuva täältä. Artikkelikin on viihdyttävä.)

tiistai 1. toukokuuta 2012

Hauskaa Vappua!



Aurinkoista Vapun päivää! Meidän huushollissa Vappu ei suinkaan merkitse Työn juhlaa, vaan Laiskottelun ja Mässäilyn juhlaa. (Muut perisynnit ovat tänä vuonna olleet vähemmän edustettuina.)

Yksi päivä vuodessa, jolloin munkkien syöminen on suorastaan velvollisuus. Tätä velvollisuutta en minäkään välttele.

Tein ensimmäistä kertaa sitrusjuustokakkua.Munkit hävisivät taas ennen kuvausta ja juustokakunkin kimppuun oli jo joku ehtinyt hyökätä.