sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Paluu naamakirjaan ja kaksi muutakin tunnustusta

Jos nyt joku ei vielä ole arvannut, niin meillä sairastetaan taas (yhä) - siksi blogihiljaisuus. (Saattepa vähän lomaa tekin.) Pätkä imuroi kuukausi sitten jonkin superpöpön sieraimiinsa ja sitä on nyt sitten podettu koko perheen ja lähisuvun voimin, paitsi minä. (Syön edelleen valkosipulia, kurlaan suolavettä, popsin lisäravinteita ja entsyymeitä ynnä turvaan raivoisaan itsesuggestioon. Ja tietenkin siihen rokotteeseen, joka meidän perheessä on tänä vuonna näyttänyt toimivan ainoastaan allekirjoittaneella.)

Blogitauon aikana kärvistelin ilman naamakirjaa edelleen, siis ilman juoruja, ilman uutisia (vähän yli vuosi sitten suljin tilini siellä) ja lopulta tänä iltana hävisin taistelun itseni kanssa. Liityin uudestaan, selkärangaton kun olen. Loppujen lopuksi en enää kestänyt sitä, että kuulen vihoviimeisenä kaikesta. Minulla on siellä nyt yksi kaveri, hän on Kitaraa Soittava Lähisukulainen. Lisäksi tykkään siellä sen yhdestä bändistä, siis tästä. Siitä se verkosto alkaa nivoutua.

Sain muinaisina aikoina kaksi tunnustusta, joista ensimmäisen -tarjah-lta blogissa Vanhassa Talossa, jossa tehdään aina mm. kadehdittavan upeita kirpputorilöytöjä. Sydämelliset kiitokset!

Kun mietin, kenelle tämän antaisin eteenpäin, halusin noudattaa tunnustuksen henkeä "uudesta" blogista - ainakin itselleni uudesta - ja mieleeni juolahti suuremmitta miettimisittä heti kaksi kirjoittajaa, joiden virtuaalinen kynä on ensi hetkestä asti antanut itselleni lukemattomia mielihyvän hetkiä. Pidän suuresti kummankin suorastaan hengästyttävästä kirjoitustavasta, joka ei pistä virkettä poikki jokaisen pisteen kohdalla (rakastan maratonlauseita, kuten ehkä olette huomanneet), tiukasta ja brutaalin rehellisestä kerronnan otteesta ja mustasta huumorista, jota kumpainenkin viljelee vähintäänkin menestyksekkäästi.

Ensimmäinen on minun laillani erityislapen äiti, hänen arkensa, veikkaisin, vielä omaanikin vaiherikkaampaa (ainakin useammalla lapsella varustettua). Ensimmäinen tunnustus menee siis, tattadadaa - ihanalle Blueraindrop'ille blogiin Liitulakua ja sitruunoita.

Toinen blogi on uusi bloggerissa, vaikka vanha tuttu vuodatuksesta, jossa sijainnissa kävin lähes päivittäin kurkkimassa kuin pahin stalkkeri, joko uusi episodi on ilmestynyt. Toisen tunnustukseni saa siis aina yhtä ihastuttavan bisaari (onko se sana? basaari ainakin on) ja hengästyttävä Ofelia uudessa blogissaan Fata Morgana.

Fanitan teitä, leidit. 

Sitten toinen tunnustus, joka sai liikutuksen ailahduksen tuntumaan sydänalassa (tai sitten se on orastava sepelvaltimotauti). Näin suloisella lätkällä minua muisti Harriet, joka kirjoittaa ihanan lämmintä tekstiä adoptioäidin arjesta, välillä tiukemminkin sanakääntein (mitä minä aina arvostan, tiukkoja sanakäänteitä.) Kiitos!


Tällä tunnustuksella minä haluaisin muistaa erityisesti Poikkeamaa blogissa Äitiyden Monet Kasvot. Pidän blogin suorasanaisuudesta ja kaunistelemattomuudesta (yllätys, yllätys), sekä sisällöstä ihan otsikosta lähtien. Se on sellainen ajattelevan naisen äitiblogi, erityislapsen äidin äitiblogi ja sellaisen naisen äitiblogi, jolle - niin kuin minullekaan - lapset eivät ole putkahdelleet ihan tuosta noin vain, suit sukkelaan. Tippa tuli linssiin itselleni kun luin blogista kauan odotetun Lounatuulen syntymästä. Siksi sinne tämä nalle sydämineen ynnä monet lämpimät ajatukset.


4 kommenttia:

  1. Olipas (turhankin) kauniisti kirjoitettu tuo minulle tullut tunnustus. Kiitos siitä, ihanaa että joku tykkää ja jaksaa seurata. :) Mahtavia ihmisiä on kyllä blogimaailman kautta tullut "tutuiksi".

    (Ja sinuakin mielelläni tapaisin joskus oikeasti. Ainakin tekstien perusteella vaikutat todella mielenkiintoiselta ja ihanan persoonalliselta - ehkä myös räiskyvältä - luonteelta. Hih.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Räiskyvä luonne pitää paikkansa. :D Tiettyihin kuunkierron aikoihin jopa "räjähdysaltis".

      Poista
  2. No voi KIITOS!!!!! <3 Ei oo mua kukaan ennen tollai kehunutkaan. :) En tiiä mitä stalkkeroitavaa eli niin kiinnostavaa mun blogissa on, mutta mahtavaa jos joku siellä kurkkii ja oikein odottaa juttuja!

    Oisko bisarri sana? Bisaari kuulostaa vähän pisoaarilta/pisuaarilta. xD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollos hyvä. :) Bisarri kuulostaa paljon paremmalta. Bisaari tosiaan kuulostaa joltain mukavuuslaitokselta. xD

      Poista