tiistai 23. huhtikuuta 2013

31 biisiä, vol. 2: Olen pitkävihainen

En muista, olenko ikinä purkanut täällä traumojani siitä, että jouduin olemaan teini-ikäinen 1980-luvulla. Voi pojat. Kyllä siinä oli tekemistä ihmisellä, että järjissään pysyi, noin edes suurin piirtein.

Silloinhan tuli radiosta yksi tunti nuorisolle suunnattua musiikkiohjelmaa päivässä. Vai oliko se viikossa. Ohjelman nimi oli Rockradio. Nykyään on Radio Rock ja muita genrespesifisiä kanavia, joista kuulee niin paljon hyvää musiikkia (no, ainakin kelvollista), ettei sitä jaksa edes kuunnella. (En kuuntele.)

Silloin kahdeksankymmentäluvulla oli sellaista, että jos erehtyi poistumaan kotoaan viikonloppuna ja menemään johonkin paikkaan, jossa oli muita ihmisiä, niin heti altistui ääniulosteelle. Ihminen pakotettiin kuuntelemaan sellaisia sarjayrjöjä kuin Sandran "In the Heat of the Night", Samantha Foxin "Touch me" ja sen italialaisen tissihirmun, jonka nimeä en muista, niin sen kappaletta nimeltä "Boys, Boys, Boys". (Se taisi olla Sabrina.)

Niin että älkää ihmetelkö, kun meistä tuli tällaisia.

Sarjassa 31 biisiä tänään

 02 - Tämän toivoisin katoavan maailmankaikkeudesta:

Modern Talkingin "You're my heart, you're my soul". Tämähän ei ole soinut missään enää lähes kolmeenkymmeneen vuoteen, mutta en vieläkään voi antaa anteeksi. Olen traumatisoitunut iäksi.


15 kommenttia:

  1. Ahhahaa! Hirvittävä biisi! :-D Pullamössöä Saksanmaalta, kuten eräs radiotoimittaja sanoi. Mun appiukolla on se kännykän soittoäänenä! Siis todellisesti ja nyt. Vähän piti kyllä kommentoida. Ja hirvittävää kun ko. bändin kaikki biisit oli ihan samanlaisia, vain sanat kai vaihteli. Ouboi. Sais kyllä tosiaan kadota. - LeenaK

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saksalaisten rikokset kanssaihmisiä kohtaan olivat vakavat 1980-luvulla(kin). Pullamössöä Saksanmaalta kuvaa kappaletta - ja trendiä - täydellisesti.

      P.S. Heitä se appiukkosi puhelin järveen ja äkkiä. :D

      Poista
  2. :D
    oi onnelliset teinivuodet. (tai sitten ei)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ei olleet onnellisia ne, kiitos kasarin! Vieläkään en ymmärrä, miten jotkut ihmiset teinivuosiaan haikailevat. Paljon mieluummin olen keski-ikäinen, näin on. :)

      Poista
  3. Tunnustan olevani myös kasarinuori - hävettääkin varsinkin tuoaivan järkky biisi mikä soi silloin lähes joka radiokanavalla. Ja ne karseat sähkönsiniset ja kirkkaanvihreät kuteet. Taannoin näin H&M kaupassa niitä, ja mietin etten ikinä enää ... Ihmettelin kuinka moni nykynuori kehtasi kulkea niissä vaatteissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä annoin jossain vaiheessa vähäksi aikaa periksi kasarimuodille ja pukeuduin mm. mintunvihreään pörröiseen fleececollegeen ynnä musta-valko-ruudullisiin pussihousuihin. Jos joku nykyteini pudotettaisiin yhtäkkiä keskelle kahdeksankymmenlukua, se raukka kuolisi välittömästi nauruun. Ei edes ehtisi tajuta, mikä siihen osui.

      Poista
  4. Hahaa, täällä toinen kasariteini! Ou sheet. Siihen on ehkä hyvä syy, ettei Modern Talkingia kuule ikinä missään - kukaan ei kestä! Mitä korvamatoja!
    Joskus 80-luvun alussa me siskon kanssa katsottiin epätoivoisena mtv:n asiaohjelmiakin, kun sitten tuli mainoskatko ja siinä saattoi tulla joku mainos missä tuli jotain musaa. Se suuri ohjelma, jossa saattoi jopa nähdä jonkun videon, sehän oli Levyraati :-D
    Yhdyn ylläolevan Pirjon kommenttiin täydellisesti - niitä vermeitä ei enää pukis päälle mistään hinnasta. Järkytyin, kun joskus lähes vuosikymmen sitten menin Lontoossa vaateliikkeeseen ja siellä pauhasi Bananarama ja rekit oli täynnä sähkönsinisiä leggingsejä, neonvärisiä muovikoruja jne. Kasarimuodin paluu tuli siinä päälle täytenä shokkina. Oli pakko rynnätä ulos Oxford Streetille asap.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kääk, 1980-luku hyökkäsi päällesi nurkan takaa! :D Se koko vuosikymmen oli niin käsittämättömän muovinen ja keinotekoinen, musiikki mukaan lukien. Että olisiko siihen kuollut, jos olisi vaikka johonkin biisiin laittanut ihan oikeat rummut? Ja hirveitä korvamatoja olivat, nuokin, mitä mainitsin tekstissä, alkoi heti soida päässä ja nyt joudun kärsimään loppupäivän. :D

      Poista
  5. Modern Talkingista ja muista mainitsemistasi artisteita tulee mieleen
    kouludiskot, "taivaskanavat" ja 80-luvun vaatteet. Osa 80-luvun musiikista vielä viehättää minua, mutta siihen vaatemuotiin en halua palata. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kouludiskot, joo. Niistä tulee mieleen lisäksi yksi kasari"helmi", se pakollinen viimeinen hidas "I'm still loving you-uhuuuuu-uhuhuuuu" by the Scorpions. Jopa rockyhtyeet suoltivat 1980-luvulla käsittämätöntä tuubaa.

      Mutta musiikkimakuja on tietenkin yhtä monta, kuin on ihmistä - ja kyllähän sitä musiikkia täytyi jonkun ostaakin, kun sitä kerran niin antaumukselle ilmoille suollettiin. :)

      Poista
  6. Mää täällä lauleskelin kaikki sarjayrjöt läpi :D Ja kyllä, se on paljon parempi olla tällainen keski-ikäinen nainen kun muistelee 80-luvulla vietettyjä vuosia :) Sähkönsinistä kaipailen kyllä vaatteisiin takaisin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla oli sitten kyllä suurempi mahdollisuus viihtyä kahdeksankymmentäluvulla kuin mulla, jos nuo biisit saa oikein laulutuulelle! :D Sähkönsinistähän löytyi vaatteiden lisäksi myös ripsiväreistä, jos oikein muistan meikkilaatikkoni sisältöä... :D

      Poista
  7. Oo. en uskalla kuunnella, sillä en halua korvamatoa. Mutta kyseisen Modern Talking-kappaleen sisältävä c-kasetti oli ensimmäinen ikioma musiikkitallenteeni ikinä. Olin muistaakseni kahdeksanvuotias ja ajatus toivoa sitä joulupukilta oli plagioitu naapurin tytöltä. Veljeni sai Twisted Sisterin c-kasetin.

    Kasari on nostalgiaa. En tunnusta fanittaneeni tätäkään bändiä, mutta tämä c-kasetti siirsi minut Olavi Virta -aikakaudesta edes jokseenkin normaaliksi (?) nuoreksi.

    Minä odottelen niitä megalomaanisia olkatoppauksia(not) ja rennosti ylös käärittyjä pikkutakin hihoja. Hehehe... Haaremihousuthan tulivat jo ja jotain lepakkohihan tapaistakin on ollut liikkeellä jo vähän aikaa.
    -Laura

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen oikeasti vähän kateellinen sellaisille ihmisille, jotka nostalgisoivat 80-lukua. Tokihan minäkin sitä muistelen, mutta ei siitä ole oikein mitään hyvää sanottavaa. :D Kaikki hyvät muistot niiltä ajoilta liittyy epä-kasarimaisiin asioihin. :)Ja koska musiikki on aina ollut aivan liian tärkeä tekijä elämässäni, minusta on epäreilua, että se oli tuollaista juuri nuoruuteni hehkeimmän kukinnan aikaan! :D

      Kahdeksanvuotiaan Modern Talking-joululahjatoiveen ymmärtää hyvin, ne biisithän on vähän niin kuin mollissa meneviä lastenlauluja (?!) Olavi Virta on kyllä minun mielestäni parempi. Ja mullakin oli Twisted Sisterin kasetti!

      Poista