perjantai 24. toukokuuta 2013

31 biisiä, vol. 22: Olen torafani

Niin kauan kuin muistan, minulla on ollut jokin sairas fiksaatio vampyyreihin. Lapsuudestani muistan elokuvayhtiö Hammerin Dracula-elokuvat, joita onnistuin katsomaan salaa hämmästyttävän usein - ne olivat pelottavinta - ja parasta! - viihdettä ikinä. Christopher Leen kulmahampaisiin kulminoitui koko maailman kaiken seksin ja väkivallan lupaus (uhkaus), niin että oikeastaan kovin paljon muita elementtejä tarvittu - varsinkaan jos katsoja on seitsemän vuotta vanha.

Jo lapsena ahmin kirjoja vanhoista taruista ja legendoista, ja kaikkein karmein oli aina se, jossa kuolleeksi luultu (=kuollut) sulho palaa kopistelemaan morsiamen ikkunan taakse kalpeana ja janoisena. Sama aihe toistuu ympäri maapallon, miettikääpä sitä. (Ei savua ilman tulta. Niin.)

Pelkäsin mennä autotalliimme, koska olin vakuuttunut, että siellä asusti verta imevä kalmo. Vielä tänä päivänäkään en voi antaa kenenkään tulla suunsa kanssa kaulalleni, jo pelkkä ajatus kaulasuudelmasta heikottaa. (Isäntä tietää tämän, eikä mikään ole siitä niin hauskaa kuin yllättää nojatuolissa istuva vaimo hyökkäämällä kaulalle takaapäin - seuraa vertahyytävää kiljuntaa ehtaan Hammer-tyyliin.) Kun teini-ikäisenä kuljin kesäöisin discosta kotiin, minulla roikkui korvissa valkosipulikorvakorut.

Ei tässä vielä kaikki. Aikuisiällä jatkoin tietenkin vampyyrielokuvien tapitusta, yliopistossa erikoistuin äärimmäisen tärkeään ja kotimaan työmarkkinoilla hyödylliseen aiheeseen, anglo-amerikkalaiseen kirjallisuuteen, ja kirjoitin graduni Anne Ricen kirjoista. (Kyllä niin voi tehdä!) Haaveilin vampyrologisesta tiedekunnasta, jossa voisi opiskella oikeita ja hyödyllisiä asioita ja jossa minäkin menestyisin varmasti.

Tänä päivänä olen koukussa True Bloodiin, niin koukussa, ettei "koukussa" edes riitä kuvailemaan tilaani.

Mihin tämä kaikki liittyy? No, siihen että sarjassa 31 biisiä seuraava kohta on

22 - Laulattaa. Siis pakko laulaa mukana. Jace Everett: Bad Things

 

Kyllä alkaa laulattaa, kun tämä biisi kuuluu! (Olenkohan muuten ainoa, jonka mieleen tulee tästä Doorsin "People are strange"? Joka muuten sekin on vampyyritunnari, elokuvasta Lost Boys kultaiselta kahdeksankymmenluvulta.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti