torstai 2. toukokuuta 2013

31 biisiä, vol. 4: Kielletty alle 11-vuotiailta

Musiikin kuunteleminen väärässä mielentilassa on monestakin syystä riskaabelia. Jos kappale osuu väärään hermoon, kappaleen kuunteleminen voi olla ikuisesti a) epämiellyttävää tai b) jopa mahdotonta.

Sen takia tämän kertainen osio sarjasta 31 biisiä oli erityisen vaikea: siinä on nimittäin tarkoitus esitellä kappale, jota kuuntelee surullisena tai joka saa surulliseksi. Paha, paha! Minähän pyrin välttämään musiikin kuuntelua surullisena, koska, no, en halua pilata hyviä biisejä ja yleensäkin musiikki vain vahvistaa olemassaolevaa tunnetilaani, ei helpota sitä. (Ja kuka sitä surullisemmaksi haluaisi tulla? Paitsi ehkä ollessaan teini-ikäinen, silloin tekee mieli muhia maailman vääryyksissä ja omassa angst-mehussaan.)

Aikani pähkäiltyäni hoksasin kuitenkin elokuvamusiikin. Olenhan pahamaineinen elokuvissa-itkijänainen. (Eilenkin itkin vuolaasti, kun entinen showpainija, nykyinen näyttelijä Dwayne Johnson tulkitsi jenkkifutaria jossain Disney-leffassa, ja tämä pinttynyt poikamiespalloilija viimein tajusi oman tyttärensä olevan tärkein asia koko maailmassa. Vahvaa tulkintaa! Puolustuksekseni on tällä kertaa tosin luettava PMS.) Niin, että siinä mielessä tähän voisi listata loputtoman määrän kappaleita, jotka saavat sieluni peilien hanat auki.

Sarjassa 31 biisiä tänään:

04 - Surullisena

Pippin's Song elokuvasta Taru Sormusten Herrasta. (Huom! Linkissä on elokuvan alkuperäinen kohtaus, ja elokuva on K-11.)

Koska itkettäähän se nyt, kun emotionaalisesti kylmä isä lähettää urhean poikansa varmaan kuolemaan ja taisteluun ylivoimaisia örkkivihulaisia vastaan! Vähemmästäkin tiedetään minun itkeneen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti