maanantai 6. toukokuuta 2013

31 biisiä, vol. 7: Soitot on soitettu

Niin kuin tiedätte, meikäläisen käsityötaidoista ei kannata paljon huudella, eikä siltä alueelta ole tässä blogissa koskaan ollut paljoakaan esiteltävää. Kyllä käy aina kateeksi, kun joku on ommellut/neulonut/virkannut jotain, mistä vielä on todisteena valokuva netissä julkaistavaksi. Olisihan se nyt kivaa, jos itsekin voisi joskus esitellä kättensä työn tuloksia.

No, koska en pysty hehkuttamaan, että "hei, mä tein tämmöisen", niin hihkun tänään "hei, mä soitin tämmöisen"! Aion rohkeasti julkaista tässä pienen pätkän omaa soitantaani, vastoin parempaa tietoani, näin sarjaan 31 biisiä nivoutuen. (Pahoittelen huonoa äänenlaatua, tämä on vain videokameran mikillä napattu, ja pääinstrumentti kuulostaa p*skalta, koska mikki särkee ja se kuulostaa myös liian ohuelta, koska soittimen oikeasta saundista puuttuu tallenteella sekä yläpäätä että alapäätä, ja, ja, ja seli-seli ja seli-seli.)

Matti Haudanmaa (1858-1936) oli melkoinen ukkeli, mahdoton viulupelimanni, aikansa julkkis ja arvostettu musiikkipiireissä ympäri Suomen. Tämä kappale on hänen soitteitaan, ja itse sanoi mies tästä, että "se on niin ykstoikkonen, ettei siinä vaivaa sormiaankaan". Minusta tämä on kaunis kappale. Yksinkertainen, mutta kaunis.

Tämän kappaleen kohdalla ympyrä sulkeutuu, soitin nimittäin mm. tämän saman biisin koulun pääsykokeissa - ja tässä soitan sen päättökonsertissani. (Joka oli samalla vetämäni pelimanniryhmän juhlakonsertti).

Koulun osalta on nyt siis soitot soitettu. (Enää pitäisi palauttaa "muutama" kirjallinen työ.)

Sarjassa 31 biisiä tänään

07 - Muistuttaa jostain tilanteesta (Juu-u. Muistuttaa sekä pääsykokeista, että päättökonsertista. Voiko tästä vetää johtopäätöksen, etten koskaan oppinutkaan mitään uutta?)

Haudanmaan menuetti (tai Minuee tai Menuetti Kortesjärveltä), es. Moon Mamma. Kiitos ja anteeksi.  (Kuva on blurrattu viattomien sivullisten suojelemiseksi.)




8 kommenttia:

  1. Olipa kiva! Jotenkin meditatiivista musiikkia.
    Onnea päättökonsertin johdosta ja tsemppiä kirjallisiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kiitos, sitä tarvitaan, tosiaankin. :D

      Poista
  2. No kuule, aika taito sulla! Minä osaisin kahden tunnin treenamisen jälkeen korkeintaan palauttaa mieleeni, miten nokkahuilulla soitettiinkaan "ostakaa makkaraa markalla ja kahdella jo paljon saa..."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohan on aivan huippubiisi! (Heti jäi korvamadoksi.) :D

      Poista
  3. aivan upea! Rupeen heti MoonMamma-faniksi!

    näissä kotomaisissa menueteissa on se jännä piirre (yhden lapsen lukuisia tanhuesityksiä nähneenä), että koko ajan odottaa, koska se (kappale/tanssi) laajenee, nousee ja paisuu - ja lopulta se kauneus on kuitenkin siinä vaatimattomuudessa ja pienuudessa, metsäisessä(?) hiljaisuudessa ja herkkydessä. Nehän ovat ne tanssitkin aika vaatimattomia ja kaavamaisia, hiljaisia, ja hyvin keskittyneitä. Niissä on ovela flow.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ystävällisistä sanoistanne! :D Erittäin hyvin kuvattu suomalaisen menuetin syvin olemus - minäkin tykkään nimenomaan siitä pienuudesta ja vaatimattomuudesta, siinä on jotain meditatiivista, tosiaankin.

      Tätä minun soittamaa ei pystyisi tanssimaan. Vaikka kuinka yritän sen aina joskus soittaa nopeammin, niin aina unohdun haaveilemaan... :D

      Poista