torstai 11. heinäkuuta 2013

Lainahöyhenissä eli Himoshoppaajan lähisukulaisen salaiset unelmat

Naispuolinen lähisukulaiseni on lomamatkalla, ja minulla on erinäisistä syistä pääsy osalle hänen vaatekaappiaan. Tämä on henkilö, joka käy kampaajalla kerran ja vaateostoksilla vähintään - vähintään - kaksi kertaa kuukaudessa. Tällainen itseensäpanostaminen on kaltaiselleni perheenäidille täysin kuvittelemattomissa sekä taloudellisesti että ajankäytöllisesti, ja tässä suhteessa olemmekin kuin yö ja päivä, ulkoisista samankaltaisuuksistamme huolimatta.

Lähisukulainen on minun kaltaiseni muhkea täti, ja jopa itseäni sen verran muhkeampi, että mahdun hänen vaatteisiinsa pömppämahoineni kaikkineni.

Voitteko kuvitella, millainen maailma avautuu ihmiselle, jonka koko puvusto koostuu muutamasta teltankokoisesta tunikasta ja yksistä farkuista, kun se pääsee tuollaisen ihmisen vaatekaappiin, tai edes osaan siitä? Siinä jää kuulkaa Narnia kakkoseksi. Tieto siitä, että voi pukeutua mihin huvittaa, ei mihin on pakko, voi nimittäin näköjään muuttaa ihmistä perin juurin.

Ottakaamme esimerkiksi yksinkertainen ruokakaupassa käynti. Normaalitilanteessahan kiskaisen makuuhuoneen nurkasta päälleni eiliset vaatteet, ja jos olen oikein onnekas, löydän rintaliivitkin. Päähän ukkolätsä ja jalkaan ikityylikkäät Crocsit, vähän dödöä kainaloon, asusteeksi kärryihin istutettu muksu, ja menoksi.

Siinä rinnakkaistodellisuudessa sen sijaan, jossa olen nyt elänyt muutaman päivän, olen Mamma, joka eilen kauppaan lähtiessään:

- pesi hiukset, föönäsi ja kiharsi ne
- meikkasi, silmiin smokey eye-meikki
- puki päälleen (lähisukulaisen) sikakalliit ja täydellisesti istuvat rintsikat, (lähisukulaisen) mustan topin ja ruusukuviollisen tunikan, legginsit ja jalkoihin (toisen lähisukulaisen) mustat avokkaat.

Kuulen jo korvissani lukijoiden kannustavat kommentit "Hyvä, hyvä, jatka samaa rataa! Olet sen arvoinen!" ja ajatus juolahti omaan mieleenikin eilen - olisipa kiva elää tällä tavalla ihan oikeasti. 

Jalkani palautuivat kuitenkin nopeasti maan pinnalle tehdessäni surkean yrityksen vaateostosten suuntaan ja muistin taas, miksi minä en käy vaateostoksilla (vaan tilaan teltankokoiset tunikat ja navetankokoiset farkut postimyyntiluetteloista). Kävin ihan samoissa kaupoissa kuin Shoppaileva Lähisukulainen, joka siis, kuten sanottu, on samaa kaliiberia kanssani. En tiedä millaisella vihikoiran vainulla kyseinen ihminen on varustettu, tai millainen shoppaajan silmä/haalijan harjaannus minulta puuttuu, mutta vaikka kuinka tsemppasin itseäni: "Nyt kokeilen ennakkoluulottomasti vaatteita" ja "Jos Shoppaileva Lähisukulainenkin löytää näistä kaupoista sopivia ja kauniita vaatteita, niin miksen minäkin löytäisi", niin kyllä meni persiilleen se reissu. Mikään ei ollut muuttunut! Edelleenkään ei minun kokoisilleni ihmisille ole kaupoissa mitään päällepantavaa. 

(Tai sitten Shoppaileva Lähisukulainen on ostanut jo kaiken.)

Parin päivän kuluttua minua odottaa paluu rynttyisiin tunikoihin ja niihin yksiin farkkuihin. Sitä ennen keikistelen vielä vähän aikaa lainahöyhenissä, ja leikin, että olen nainen.


10 kommenttia:

  1. Voi että! Toisaalta, vaihtelu virkistää. Ehkä on vain kiva kokeilla välillä keimailijan elämää ja sitten palata tuttuihin kuvioihin.
    Ai ei?
    No toivottavasti löydät vielä itsellesi jotakin oikein ihanaa ja istuvaa! Oletko kokeillut shoppailua tämän ilmeisesti ammattishopparin silmän omaavan lähisukulaisen kanssa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on hyvä idea, pitäisi varmaan hyödyntää henkilön kokemusta paremmin. Yhteiset shoppailureissumme noudattavat yleensä kaavaa lähisukulainen penkoo ja ostelee, minä kuikuilen pitkästyneenä ulko-ovella valmiina lähtöön. :)

      Poista
  2. Tuohan on loistava järjestely, että pääsee käyttämään lähisukulaisen vaatekaapin sisältöä! :)

    Sun täytyy lähteä lähisukulaisen kanssa vaateostoksillekin - samaa suosittelen kuin Saila. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tässä tosiaan on olo kuin Liisalla Ihmemaassa. :) Pitäisi opetella suhtautumaan ostoksilla käyntiin jotenkin positiivisemmin. Varsinkin kun se on fakta, että kaupasta se lähisukulainenkin ne vaatteensa löytää. :)

      Poista
  3. Sama vika, vaikka oonkin s-kokoa.. Mä en vaan löydä kaupasta mitään ja vihaan shoppailua! Kammotuksia kaupat täynnä :O

    Mutta hei, ehdottaisin että tuossa tapauksessa (jahas kuten yllä olikin jo kirjoitettu) laittaisit sen lähisukulaisen kauppaan tekemään sulle vaateostokset. Tosin niin, että jäät itse kotiin ettet vain pääse tyrmäämään kyseisen henkilön ostopäätöksiä. Ja käsket sen ostaa ne vaatteet itselleen. Että sillä maulla. :D

    VastaaPoista
  4. Hyvä pointti, en varmasti kelpuuttaisi yhtään rättiä itselleni jos olisin paikan päällä arvioimassa ostosten sopivuutta. :D Paras olisi pysyä pois jaloista ja jättää hommat harjaantuneemmille.

    Mutta kyllä on jotenkin lohdullista, ettei pienemmätkään ihmiset löydä vaatteita. Vika ei siis ole yksin minussa. :)

    VastaaPoista
  5. Joo, mullakin olis tää ennenkuulumaton ehdotus, että lähisukulainen mukaan ostoksille. Poikkeama kumminkin äkkäs sen parhaan idean. Lähisukulainen ekaks analysoi vaatekaappis tai -kasas ja lähtee sitten ostoksille sua varten. Palauttaa saa ainoastaan siinä tapauksessa, että jostain krinnaa.
    Ihan sellainen perussetti näin aluksi. Sitten kun oot tottunut uudelaisiin pukineisiisi hiukka lisää. Lopppuhuipennuksena yhteinen ostosmatka. Ihan diplomityönä käyt sitten vielä jotain hakemassa ihan omin nokkines. Miltäs noin niinkuin aikusopiskelijan vinkkelistä katsottuna kuullostais?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä jonkinlainen radikaali pikakurssi vaateostosten ihmeelliseen maailmaan pitäisi meikäläisen kohdalla järjestää. Henkilökohtaisesti olen mieltynyt vaihtoehtoon, jossa joku tekee ne puolestani! :D

      Mun vaatekaapissa ei ole juuri analysoimista, sen koko sisällön saisi heittää pois samantien. Ei sinne itsestään ilmesty mitään kelvollisia vaatteita, kun ei niitä kukaan käy ostamassa.

      Perussetistä pitäisi aloittaa. Muutama kelvollinen paita/paitapusero, pari jakkua, parit housut. Niillä pääsisi jo ihmisiin ja ehkä joskus tulevaisuudessa kehtaisi lähteä sinne ostosmatkallekin. :D

      Ihan diplomityövaiheeseen ei taideta kohdallani päästä lähitulevaisuudessa. :D :D

      Poista
  6. Sukulaisesi laittaa tod.näköisesti vaatteita myös kiertoon pikavauhtia, joten tulisiko kyseeseen diili, että saisit esimerkiksi hänen vanhoja vaatteita ostaa edullisesti?? Kun olette kerran sama kaliberiä ja makunne on yhteneväinen(?).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy tunnustaa, että otin omatoimisesti yhdet hänen farkkunsa kiertoon, koska päättelin niiden olevan minulle sopivammat. (Hänellä on niin monet että veikkaanpa kuluvan vähän aikaa ennen kuin edes huomaa niiden puuttuvan.) :D

      Poista