keskiviikko 7. elokuuta 2013

Vastahakoinen uneksija

En ole koskaan ollut omakotitaloihminen. Olen laiska ajamaan nurmikkoa ja kasvini kuolevat poikkeuksetta, mikä nyt ei niin haittaa sisätiloissa, mutta pihamaalla se on noloa. Eikä isäntäkään viitsi koskaan naputella vasaralla mitään. (Edellisessä omistusasunnossa, jossa asuimme neljä vuotta, se sai olohuoneen kynnyksen paikalleen viikkoa ennen myyntiä). Kerrostalo-osake, jossa ongelmista soitetaan huoltomiehelle ja jossa lumet lapioi joku muu, on siis meille ihanteellinen ratkaisu.

Kerrostaloasumisessa on minun kannaltani vain yksi* (erittäin) hankala aspekti. Olen (erittäin) kovaääninen ihminen. Se on sukuvika eikä sille mitään voi, toisilla nyt vain on (yli)kehittyneemmät äänijänteet kuin toisilla. (Hyvä esimerkki tästä sukumme vitsauksesta on se, että kun keskutelemme sulassa sovussa esim. Kitaraa Soittavan Lähisukulaisen kanssa, keskustelua kuuntelevat paikallaolijat usein käskevät meitä olemaan huutamatta ja riitelemättä. Emme me riitele - vaikka se puhuukin ihmisten päälle ja on aina väärässä. Toisin kuin minä.)

Tämä vitsaukseni ei kerrostaloasumisessakaan ihan niin paljoa haittaisi, ellei residenssimme yhdistetty vessa-kylpyhuone-osasto (yht. 2,5 m2) sijaitsisi aivan ulko-ovemme vieressä. Nyt onkin ilmeisesti niin, että naapurimme pääsevät rapussa kulkiessaan aitopaikalta seuraamaan perheemme aamu- ja iltarutiinien etenemistä: "ÄITI KÄY ENSIN KAKKALLA!!"  "KYLLÄ TULI HIENOT PISSAT!" "PESE PYLLY! HIENOSTI PÄTKÄ PESI PYLLYN!"

Naapurisuhteille hieman vähempi informaatio voisi olla hyväksi. Mieleeni on siis juolahtanut, että omakotitalossa saattaisi sittenkin olla mukava asua. Äänijänteideni tuotokset eivät ehkä kantaisi sisätiloista seuraavalle tontille asti ja jonkinlainen yksityisyys olisi mahdollista säilyttää. Vastahakoisesti olenkin alkanut haaveilla pienestä omakotitalosta. (Johon meillä tuskin koskaan tulee olemaan varaa, mutta haaveillahan saa, vastahakoisestikin.)

Ai niin. Edellisessä yhtiökokouksessa vastapäinen naapurimme ehdotti - minua merkitsevästi silmäillen - tuplaovien hankkimista kaikkiin asuntoihin.

* Toinen on tietysti se, että jos meille tulee toinen lapsi, täällä tulee ahdasta.


Lapsraukalla on äänekäs äiti.




10 kommenttia:

  1. :D Kovaäänisyys myös oma hyveeni, onneksi seinänaapuri on erittäin huonokuuloinen ja sen lisäksi asutaan päätyasunnossa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kovaäänisten ihmisten pitäisi saada jonkinlaista omakotitalonhankinta-avustusta valtiolta. Tai nykyisiltä naapureilta. ;D

      Päätyasunto ja kuuro naapuri on tietysti toinen oikein hyvä vaihtoehto. :D

      Poista
    2. Pitäsköhän tehdä tuosta kansalaisaloite?

      Poista
    3. Ehdottomasti! Kaikki osapuolet hyötyvät. :)

      Poista
  2. :D

    Meilläkin kerrostaloasumistilanne on aiempaa kiusallisempi, kun tunnetaan puolet seinänaapureista. Onneksi alakertaan sentään muuutti nyt vieraammat ihmiset ;) (Ei se niin haittaa, jos vieraat rappukäytävässä pälyilee, mutta jos tutut luo merkitseviä katseita ja esittää vihjaavia kommentteja, se käy kiusalliseksi.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on niin totta. Niin kauan kuin naapurit on vieraita, ei sillä oikeastaan "ole väliä" mitä ne tietää. Meidän huudeilla on vielä se pikantti mauste että täällähän myös auliisti kerrotaan eteenpäin kaikki mitä kenestäkin tiedetään. :D

      Poista
  3. Hehee! Meillä on pahvi- ja kananpaskaseinätalo. Kaikki kuuluu läpi. :o Pidän etäisyyttä naapureihin just siksi, en halua tutustua tarkemmin esim. pihatalkoihin osallistumalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ihan samoista materiaaleista on meidänkin talo rakennettu. :D Vähän niin kuin kimppakämpässä asuisi. Onneksi naapurit on tosi mukavia (mummeleita), mutta aina on olemassa riski, että tänne muuttaa joku ei-mukava ei-mummeli. :)

      Mekin luistamme pihatalkoista, luonnollisesti. (Yhtiövastike = osuutemme pihatöistä, enempää ei heru. :D)

      Poista
  4. Me asutaan niin vanhassa talossa, että eristys on lähinnä sitä varten ettei näe naapureita nakusillaan. On sitten jotain intimiteettiä edes. Ei ole vielä tullut ehdotuksia tuplaovista, mutta ehkä se johtuu siitä, että naapurit tietää miltä kuullostan suuttuessani :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Meillä myös naapurit tietää, miltä meillä kuulostaa, kun jotakuta perheen kolmesta jäsenestä kenkuttaa. Epäreilua on se, että me ollaan ainoa perhe koko rapussa, muut asuu yksin eikä niillä ole ketään, kelle pitää huutaa. No, yläkerran rouva kyllä huutaa kissalleen, mutta se onkin karmea katti. :)

      Poista