torstai 5. syyskuuta 2013

Ja taas ketuttaa

Niin kuin näkyy, minulla ei ole ollut mitään sanottavaa (täällä) viikkokausiin. Nytkin on vain somesta poimittuja ajatushäiveitä ja epämääräistä mutinaa.

Kyllä minäkin haluan sanoa, että se subjektiivisen päivähoito-oikeuden poistaminen on p*rseestä. Pääkaupunkiseudun paikallissanomissahan siitä jo hyvin kirjoitti Elina Hirvonen(kin). Ja ympäri somen noin tuhat minua fiksumpaa.

Minä en jaksa nyt muodostaa minkäänlaista tarkemmin viilattua omaa mielipidettä asiasta, mutta tuossapa se on jo sanottu kaikki. Mikä roti siinä on, että lapsi joutuu jättämään kaverinsa ja päiväkodissa työskentelevien koulutettujen ammattilaisten (yleensä) kotiäitiin verrattuna ylivertaisen* virikkeelliset ja kehittävät kasvatusmetodit sen takia, että toinen sen vanhemmista joutuu työttömäksi? Tai vaikka molemmat. Eivätkö sen lapsen lähtökohdat jo notkahda ihan tarpeeksi alas päin perheen talouden tiukentuessa, usein dramaattisesti?

Voin olla epäluuloinen tinahattutäti**, mutta kyllä tässä haiskahtaa - anteeksi vain - yksi ruiskukkaporukka ja niiden (huonosti peitelty) näkemys, että kansalaiset ovat hyviä kansalaisia niin kauan kuin niillä on töitä ja ne hyödyttävät yhteiskuntaa. Toisenlaisten (sellaisten työttömien) jälkikasvu ei millään tarvitse samanlaisia lähtökohtia elämään kuin yhteiskunnalle hyödyllisten ihmisten lapset. Heikompaa ainestahan ne ovat, kun vanhemmatkaan, joilta ne geeninsä perivät, eivät pysty työpaikkaansa pitämään. Niihin ei siis kannata tuhlata verorahoja, vaan ne tulee heti sysätä sivuun tuhlaamasta varhaiskasvatuksen resursseja, niin jää sitten sille paremmalle ainekselle enemmän elintilaa (ja sitä rahaa). Syrjäytyminen niillä on edessä ennemmin tai myöhemmin, yhtä hyvin ne voi syrjäyttää jo päiväkoti-iässä. Miksi lykätä väistämätöntä? Ja kuvitelkaa, miten paljon paremmin tarhatädit tästä lähin pystyvät keskittymään niihin eliitin herranterttuihin, kun sieltä on köyhälistö perattu pois jaloista pyörimästä?***

Minusta(kin) tässä kärsivät ennen kaikkea lapset. (Hiiteen aikuiset, juokoon äidit lattea jos tahtovat, ei sen pitäisi kuulua tähän asiaan eikä lapsen oikeuksiin mitenkään!) En minä sano, etteikö aivan pienten lasten paikka olisi kotona äidin helmoissa, mutta ihan oikeasti - neljävuotias?**** Kuvitelkaa, miten paljon sen ikäinen kehittyy toisista lapsista oppimalla, kuvitelkaa, miten paljon sen ikäinen tarvitsee virikkeitä, mitä kaikkea siinä iässä imetään itseensä ja opitaan. Nyt tulevaisuudessa siihen oppimiseen on oikeus vain sellaisilla, joiden (molemmat? Sekin vielä!) vanhemmat ovat tarpeeksi hyväosaisia. (Ja kyllä, se, että on töissä, tarkoittaa hyvää osaa).

Ja jotkut päiväkerhot ja muut lässynlässyratkaisut - laastareita, sanon minä. Tähän vekkiin ei laastarit auta, niin suuresta epätasa-arvosta ja huutavasta vääryydestä tässä on nyt kuulkaa kysymys.

Ja tämä flunssakin vituttaa.


* Viittaan tässä kotiäideillä ennen kaikkea itseeni. Minun kasvatusmetodini häviävät virikkeellisyydessä paitsi ammattikasvattajille, myös muille kotiäideille.
** Vrt. kukkahattutäti. Näillä ei ole mitään tekemistä tinahattutätien kanssa. Tinahattutäti on kyyninen ämmä, joka epäilee kaikkia ja kaikkea, ja näkee salaliittoteorioita joka puskassa. Vaiva pahenee iän myötä.
*** Kärjistys, joo joo. Onhan siellä duunarienkin lapsia. Mutta tässä maailmantilanteessa sellaiset duunaritkin, joilla on töitä, voivat melkein katsoa kuuluvansa eliittiin. Ainakin heillä on hopealusikka paljon tiukemmin hampaiden välissä kuin aika monella muulla.
**** Nimim. En millään keksi tarpeeksi kehittäviä virikkeitä, ja omani on sentään kehitysvammainen. 

9 kommenttia:

  1. Mä oon selvästi yrittänyt olla ajattelematta tätä subjektiivinen päivähoito -asiaa kovin tarkasti, mutta päivä päivältä se jotenkin vituttaa enemmän ja enemmän. Melkein raivoitkua tulee siitä, että sitä ei puolusta kukaan - että urbaanilegendoiksi epäilemäni tarinat lattea kahviloissa litkivistä mutseista ovat jo niin juurtuneet yhteiskuntaan, että mitä tahansa on tehtävä, jotta näiltä (ehkä fiktiivisiltä) eläteiltä saadaan lattelasit käsistä.

    Oppositiokin on näemmä huolissaan vain siitä toisesta sakista. Tietenkin. Lattelasi uhkaa suomalaisia arvojamme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis subjektiivista päivähoitoa ei puolusta kukaan.

      Poista
    2. Pelkään, että se vitutus laimenee ajan kanssa, ensin turtuu ja sitten tottuu ja muutaman vuoden päästä ei edes muista, että mitään subjektiivista päivähoito-oikeutta on edes ollut olemassakaan.

      Ja mä luulen, että ne Latteäidit on myyttisiä taruolentoja. Niin kuin lohikäärmeet ja parat.

      Poista
  2. Mulla kun ei ole juurikaan mielipiteitä näihin lastehoitojuttuihin, niin sanon vain että pikaista paranemista!
    Ruiskukkaporukkaa ei tosin kannateta täälläkään, heidän politiikkansa totaalinen läpi meneminen olisi minun silmissäni kaikille tasa-arvoisen Suomen häviämistä ja siirtymistä kohti amerikkalaista mallia, jossa esim. vain varakkailla on varaa pistää lapsensa opiskelemaan tai saada sairaanhoitoa. No täähän olikin oikeastaan suoraan verrannollinen asia sinun kirjoittamaasi, vaikka mulla ei niitä lastenhoidollisia mielipiteitä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos toivotuksista, yritän joten kuten pysytellä elävien kirjoissa. :)

      Oikeastaan Suomessa jouduttaneen vielä Amerikkaa huonompaankin malliin, siellähän työnantajat maksavat ne sairasvakuutukset, kun täällä taas ei työnantajille suotaisi koituvan minkäänlaisia kustannuksia.

      Kyllä se koulutus on varmasti seuraava asia, mistä nipsaistaan. Minäkin, hävytön, jos toista ammattia ja vielä valtion rahoilla!

      Poista
  3. No asia ei kyllä ole ihan noin mustavalkoinen! ja riippuu tietysti miltä kantilta sitä aina itse katselee ja missä elämäntilanteessa itse on.Kyllä osa-aikainen päiväkotihoito tai erilaiset kerhot pitäisi riittää silloin jos molemmat tai toinen vanhemmista on kotona eikä ERITYISIÄ sosiaalisia syitä ole hoitoon.Nuo poikkeuksethan on luvattu ottaa huomioon jatkossakin.Mikäs siinä jos kuntiin jostain tulvisi rahaa ovista ja ikkunoista niin voihan kaikkea tarjota kaikille,mutta jokainen realisti nyt vaan tajuaa että niin ei vaan ole.Tietysti ajattelen asiaa nyt ihan omastakin tilanteestani käsin.Minä hoidin(työttömänä) kahta alle kouluikäistä lasta kotona vajaan vuoden työttömyyden ajan ja sitä ennen jo hoitovapaalla.Nyt sain työpaikan,mutta hoitoasiat ei järjestyny kovin hyvin.Toki hoitopaikat sain lapsilleni niinkuin laissa on luvattukin,mutta en lähipäiväkodista,en siitä seuraavastakaan enkä työpaikkani läheltäkään.Ja kaiken lisäksi joudun viemään lapset kahteen eri päiväkotiin ja ajelemaan aamulla ennen töihin menoa kaupunkia ristiin rastiin.Olen väsynyt ja niin on lapsetkin kun herätys on anivarhain.Ja miksi? Hain kyllä paikkoja ajoissa,mutta jonot on täällä pitkät ja ei juuri lyhene koska vanhemmat pitävät kiinni kullanmurujensa hoitopaikoista vaikka mikä olisi elämäntilanne.Tämän vahvisti päiväkotikin.Jos edes käyttäisivät osa-aikaisia hoitopaikkoja niin työssäkäyvien lapsetkin pääsis lähipäiväkotiin.Nuo ohjatut toiminnat ja "virikkeethän" on suurimmassa osassa päiväkoteja juuri aamupäivästä.Onko kotona olevien vanhempien lasten nukuttava päikkärinsä päiväkodissa ja leikittävä iltapäivä juuri päiväkodin hiekkalaatikolla? Voisivatko hakea lapsensa kotiin,nukkua siellä ja leikkiä iltapäivästä vaikka lähipuistossa ja omalla pihalla? Sitä paitsi seurakunnan,kaupungin ja MLL:n kerhoissa on myös koulutetut ohjaajat,usein paljon pienemmät ryhmät ja ihan loistavaa ohjelmaa lapsille.En ole kovapalkkainen oikeistolainen (sanon ennenkuin leimataan),mutta pystyäkseni olemaan töissä tarvitsen lapsilleni hoitopaikat - niin ja ihan mielelläni samaan paikkaan molemmat.Voinhan toki jäädä lähipäiväkotien jonoon,mutta mielestäni olen jo nyt enemmän oikeutettu saamaan sieltä paikat kuin kotona olevien vanhempien "virikkeitä" tarvitsevat lapset.En jaksa millään uskoa että kaikki ne ovat "sosiaalitapauksia".Subjektiivisen päivähoito-oikeuden myötä on tullut mm.muotiin jättää isompi lapsi päiväkotiin kun perheeseen tulee uusi vauva.Eräskin tuttuni sanoi ettei hän millään jaksaisi itse hoitaa kolmevuotiastaan kun on vauva ja koirakin pitää ulkoiluttaa! Isä vie siis isomman päiväkotiin töihin mennessään ja tuo neljän jälkeen kotiin töistä tullessaan.Tuore äiti tekee vaunulenkkejä vauvan ja koiran kanssa ja kuulemma nauttii voidessaan surffailla rauhassa netissä vauvan nukkuessa.HUH HUH,sanon minä.Laiskuutta tuo on kun kyseessä on terveet vanhemmat ja lapset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näissä asioissahan on tietenkin niin monta näkökulmaa kuin ihmistä ja elämäntilannetta. Eikä tässä ketään leimata, vähän vain v*ttuillaan, niin kuin tapanani on.

      Viittasit noihin osa-aikaisiin päivähoitopaikkoihin, joiden pitäisi mielestäsi riittää vanhemman ollessa kotona. Ylevä ajatus, mutta riittääkö niille työssä käyville sitten se jäljelle jäävä osa ajasta? Menevätkö ne paikat tasan niin, että osa-aikaisten jättämästä tarha-ajasta ei sitten osa jää käyttämättä? Ehkä, ehkä ei.

      En oikein ymmärrä tuota "En jaksa millään uskoa, että ne kaikki ovat 'sosiaalitapauksia'"-virkettä. Ovatko "sosiaalitapauksia" mielestäsi esim. kehitysvammaiset lapset, jotka kehittyäkseen tarvitsevat niitä virikkeitä? (Kuten omani.) Miten muuten nämä "sosiaalitapaukset" liittyvät tähän kirjoitukseen? Tuo "sosiaalitapauksille" jätetty porsaanreikä uudessa rakennemuutosehdotuksessa se vasta perseestä onkin. Että "nämä ovat niitä "oikeita", työssäkäyvien vanhempien lapsia, joilla on _ihan oikea oikeus_ päivähoitoon ja tuo tuolla on sitten sellainen sosiaalitapaus".

      Siitä olen samaa mieltä, ettei kotona olevien vanhempien lasten mitenkään tarvitse päästä lähimpään tai edes toiseksi lähimpään päiväkotiin. (Meidänkin sosiaalitapaus on vasta kolmanneksi lähimmässä). Paikkojen priorisoimisessa voisi ottaa vanhempien tilanteet paremmin huomioon, kyllä minä, kotoa käsin opiskelevana voin viedä lapseni kauemmaskin hoitoon. Sen sosiaalitapauksen.

      Poista
  4. Mutta kun se muutos tulee koskemaan vain niitä jotka hoitavat kotona pienempää lasta! :) Työttömät saavat edelleen pitää lasta vaikka kokopäivähoidossa, koska työttömän täytyy olla valmis vastaanottamaan kokopäivätyö vaikka heti seuraavana päivänä. Subjektiivista päivähoito-oikeutta siis rajoitetaan osa-aikahoitoon vain niiltä, joilla toinen vanhempi on kotona hoitamassa pienempää lasta, äippälomalla tai kotihoidontuella. :)

    Itse stressaannuin ja menin tosi paniikkiin tuosta uudistuksesta... :( Juuri kun olen saanut Maudin sinne tarhaan ja huomannut että se onkin ihan hyvä paikka ja että se viihtyy, ja että se vauvan tullessa 3,5-vuotiaana tosiaankin jo tarvitsee enemmän tekemistä ja seuraa kuin minä himassa (tämä kävi selväksi jo keväällä vaikka kuinka ulkoiltiin ja oltiin aktiivisia), niin yhtäkkiäkö pitäisi kutistaa se 5-6 tunnin päivä 3-4 tuntiin vain siksi että tulee vauva??? :O

    Miten rakennetaan järkevästi noin lyhyt päivä päiväkodissa, niin ettei kaikille ole vain enemmän haittaa jatkuvasta ravaamisesta vaan että päiväkotilainen myös hyötyy siitä ajasta tarhassa, ja että se sopii tarhan rytmiin? Ok, kerhot voisivat riittää, jos niitä vain olisi tarpeeksi, mutta itse en ainakaan tiedä kuin seurakunnan kerhon, joka on sen verran kaukana että näillä bussiyhteyksillä en tasan lähtisi pienen vauvan kanssa muutamaksi tunniksi Maudia kerhoon raahaamaan, ja mitään uskonnollista kerhoa en missään nimessä edes hyväksy, eli se siitä.

    Ja, koska kaksi osa-aikaista lasta lasketaan tarhassa yhdeksi lapseksi, aamuisin siis ryhmät kasvavat aika suuriksi ja iltapäivisin tarhassa ovat enää ne täyspäiväiset lapset - ellei systeemiä muuteta niin että lapsen voi viedä tarhaan vain iltapäiväksi! Ja kun ajatellaan että kunnilta leikataan rahaa ja päivähoidon tarve tulee näiden muutosten takia kasvamaan (harva isi jää kuitenkaan kotiin eli yhä nuorempia lapsia tulee tarhaan kun kotihoidontuki puolitetaan...), niin on mielenkiintoista seurata, miten selvitään kasvavasta lapsimäärästä vähemmillä rahoilla. :P

    Ja miten luokitellaan sosiaalitapaus? Ollaanko me, koska minulla on mt-ongelma? Vai ei olla, koska Maud on ihan kunnossa? Ja miten selitetään 4-5 -vuotiaalle, että sen on pakko yhtäkkiä erota kavereistaan tarhassa jo puoliltapäivin ja tulla äidin kanssa kotiin, koska siellä on se vauva? Talvella ei voi välttämättä vauvan kanssa ulkoilla, eli sitten väsynyt äiti hoitaa vauvaa ja yrittää samalla viihdyttää turhautunutta 4-5 -vuotiasta?! :D

    Ok, olisihan se minunkin ihanteeni että perhe olisi kasassa eikä esikoista tyrkättäisi tarhaan kun vauva tulee, mutta se edellyttäisi enemmän hoitajia lapsille kuin YKSI ihminen, ja ainakin pk-seudulla tukiverkostot ovat vähäisiä koska sukulaiset yleensä asuvat maakunnissa. Ja joo, ei tarvitse tehdä lapsia lisää jos ei jaksa niitä hoitaa, mutta... :/ Myönnän auliisti halunneeni toisen lapsen, vaikka olenkin huolissani, miten jaksan yksin hoitaa molemmat, miten säädän pakkasella toisen hoitoon ja takaisin, miten säädän kaikkien sairastamiset, miten keksin tekemistä Maudille silloin kun se ei ole tarhassa ja vauva sitoo minua 24/7 ja miten teen kaiken niin etten uuvu. Mutta ehkä kaikesta aina selviää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä olet selvästi paljon, paljon paremmin selvillä tästä asiasta kuin mä. Todellakin käsitin niin, että "toinen tai molemmat vanhemmat kotona" tarkoittaa kaikkia kotona olevia vanhempia, ja ensimmäisenä nyt tuli mieleen sellaiset, joilla ei ole työpaikkaa. En tiennyt tuota, että työttömät saa työn vastaanottamisvelvoitteen takia pitää lapsen tarhassa. Ei silti, että tämä mitään muuttaa, koska mun mielestä edelleen on kyse niistä lapsista, ja siitä, että kaikilla lapsilla tulee olla tasavertainen oikeus varhaiskasvatukseen, ei aikuisista ja siitä, mitä ne tekee tai on tekemättä silloin kun se lapsi saa sitä varhaiskasvatusta. (Jotenkin se keskustelu vain kääntyy siihen, että mitä aikuiset saa ja mitä niille kuuluu. En tarkoita tätä keskustelua täällä blogissa vaan ylipäätään kaikkialla.)

      Tuo koko asia on niin raakile vielä, jos nyt mitään ymmärrän. Nimenomaan nuo kysymykset, että kuka sitten on sellainen sosiaalitapaus, että saa hoitopaikan vanhemman kotonaolosta huolimatta? Mihin sillä hoitopaikalla pyritään? Vanhemman jaksamisen auttamiseen tai vanhemmuuden "vahtimiseen ja silmälläpitoon", jolloin vanhempi on se sosiaalitapaus? Vai, kuten meillä, lapsen kehityksen tukemiseen, jolloin lapsi on sosiaalipalveluiden saaja ja siten "sosiaalitapaus"? (Hyi hitto, mikä sana pienestä lapsesta.)

      Ja sitten on tuo esiinnostamasi asia, että tukiverkostoissa todellakin on reikiä, ja varsinkin isoissa kaupungeissa. Miten se auttaa kuntien budjetteja, että yhdestä paikasta leikataan ja toiseen kohdistuu lisäpainetta? (Esim. perhepalvelut, lastensuojelu). Koska näinhän siinä tulee käymään.

      Minulla on ratkaisu tähänkin asiaan, onneksi olen niin välkky. Eskarin saa aloittaa nelivuotiaana, se on ilmainen, jokaiselle tasa-arvoinen, neljä tuntia joka päivä. Ja sillä sipuli. Ilman mitään pohtimisia, että kuka ja kenen lapsi tämän nyt ansaitsee.



      Poista