keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Näin selviät influenssakaudesta* vol. 1

(*Jos hyvin käy)

(Muokattu hyviä kommentteja saatuani.)

Kun mukelo kirjaimellisesti sairastaa enemmän kuin on terveenä, sitä kummasti motivoituu etsimään jos jonkinlaisia flunssanhoitokeinoja niin länsimaisen lääketieteen, kansanperinteen poppakonstien, äitien keskustelupalstojen ja sosiaalisen median kuin oman mielikuvituksenkin ehtymättömästä aarrelaarista. Keräsin muutamia niistä tähän listaksi. Toivon, että joistakin niistä olisi hyötyä muillekin näin influenssakauden kurimuksessa. (Olisikin ensimmäinen kerta tämän blogin historiassa - hyödyllinen postaus.)

Kunnianhimoisesti aion keskittyä erikseen lapseen ja aikuiseen. Postauksista on tulossa erittäin pitkiä ja tylsiä, ne sisältävät myös itsestäänselvyyksiä, eikä niitä voi suositella kuin asiasta nimenomaisesti kiinnostuneille. (Jatkuu ensi kerralla.)

Aloittakaamme räkää valuvasta mukelosta. Vinkit kotihoitoon sen jälkeen kun lekurisetä tai -täti on todennut, ettei hukkapätkä sairasta mitään vakavampaa ja voi muhia tauteineen rauhassa kotosalla.

Kuume:

- Parasetamol ja muut kuumetta laskevat särkylääkkeet ohjeistuksen mukaan. Meille annetun ohjeen mukaan voi vuorotellen käyttää parasetamolia ja jotain muuta kipulääkettä, esim. Pronaxen ellei pelkästään toinen tunnu tepsivän.

- omenaviinietikka. Kastele sukat 1:1 suhteessa sekoitetussa omenaviinietikka-vesi-sekoituksessa, purista kuivemmaksi ja pue lapselle. Saattaa auttaa kuumeen laskemisessa.

- nakuilu. (Lapsen nakuilu. Hoitajan nakuilu ei valitettavasti auta laskemaan lapsen kuumetta, vaikka helpottaakin esim. pyykkäystä flunssakauden aikana.)Tuo vanha perinnekeino tepsii hyvin, ainakin meidän arktisessa asunnossamme. Myös viileään veteen kastettu ja kuivemmaksi väännetty t-paita voi tuoda avun, jos extreemimpää asiaan puuttumista tarvitaan. (Muokkaus: Täysnakuilua tai viileitä hauteita ei ilmeisesti suositella pikkulapsille, ks. kommenttilaatikko. Kuitenkin Pätkän kuumeen nousut ovat niin dramaattisia - normilämmöstä yli 39:ään lähes poikkeuksetta ja ilman varoitusta, että minä käytän näitä keinoja ja ne katkaisevat kuumeen nousun tehokkaasti.)

Nenä:
- hanki räkäimuri, esim. tällainen. Meidän räkäimuri on terveyskeskuksen välinejakelusta, mutta sieltähän eivät vehkeitä kaikki saa, ainoastaan erityisryhmät lääkärin lapulla. Asiaa tutkittuani veikkaan, että linkistä löytyvä on tehokkain. Monille voi riittää perinteinen NenäFriida tai Pikkuniistäjä. Käytä ahkerasti, silloinkin kun näyttää, ettei nenä vuoda. (Tavara voi olla paksua ja tukossa rööreissä). Kostuttaminen alla mainitulla keittosuolalla auttaa tukevan tökötin irrottamisessa.

- keittosuola eli natriumkloridi. Puhdistaa nenää ja hillitsee rä'än tuloa, suihkeena, tippoina tai perusnesteenä apteekista. Sisältää nimensämukaisesti suolaa, joka hoitaa ja rauhoittaa tulehtuneita limakalvoja.

- nokkasuihkeet, kuten Otrivin. Pienille lapsille erikseen, katso ettet osta aikuisten plaatua. Saa käyttää vain muutaman päivän eli huono. (Ainakin meidän flunssamaratoneissa).

- Frantsilan Nuhanenätipat. Meillä ihan ehdoton, menee pullokaupalla vuodessa. Tiputellaan esim. vuodevaatteisiin nukkumaan mennessä. Ei suoraan iholle. Auttaa pitämään nenää auki nukkuessa.

- valkosipuli tai keltasipuli. Valkosipulisukat ovat tehokkaat sekä nuhaan että yskään, mutta polttavat ainakin meikäläisillä herkkänahoilla ihoon punaisia jälkiä. Jos haluat kokeilla, murskaa muutama valkosipulin kynsi ja laita ne sukkiin yöksi. Ällöä (ja kirveltäväistä), mutta toimii. Apua voi olla myös murskatusta valkosipulista/keltasipulista, joka on kääritty nyyttiin (esim. harsovaippa + hiuslenksu) ja ripustettu sängyn päätyyn.

- kostea huoneilma. Usein kosteassa ilmassa on helpompi hengittää nuhaisena. Tuo muutama iso vaate, pyyheliina tai lakana kuivumaan makuuhuoneeseen tai käytä ilmankostutinta. (Frantsilan nuhanenätippoja voi käyttää myös ilmankostuttimessa). Jos kyseessä on pinnasängyssä nukkuva lapsi, voit kokeilla märän lakanan ripustamista "katoksi" pinnasängyn reunojen varaan. (Ja tiputella niitä nuhanenätippoja lakanaan, jolloin saat aikaan oikean aromaterapiateltan.) Älä peitä koko sänkyä, vaan noin puoleen väliin, että ilma vaihtuu hyvin.

- Vapor-Eze-kuivahöyrystin. Näitä myydään isoissa tavarataloissa (ainakin Prismassa), samoin kuin eukalyptustyynyjä näihin. Ihan ok periaatteessa, mutta minusta Frantsilan Nuhanenätipat ajavat saman asian. (Tästä pitäisi kohta saada jo jotain sponsorirahaa...)

Keuhkot (yskä):
- höyryhengitys on hyväksi. Pienen lapsen ei voi antaa hengittää kuumaa höyryä, joten jos mahdollista (ja jos teillä sairastetaan usein), hanki lääkesumutin eli spira. Vähän yli satasella irtoaa jo jonkinlainen ja hifistelijöillekin löytyy vaihtoehtoja vapailtakin markkinoilta. Lääkkeitä ei näissä tarvitse välttämättä sumutella, se keittosuola eli natriumkloridi (apteekista) riittää. Muita höyryhengityskonsteja pienille on esim. kuuman veden laskeminen suljetussa kylpyhuoneessa (kuulostaa kyllä kovin tehottomalta).

- liman irrotus. Pienten lasten on usein vaikea yskiä sitkeää limaa irti. Irtoamista voi auttaa pitämällä esim. sähköhammasharjaa tai muuta tärisevää vehjettä rintakehää ja selkää vasten. (En nyt sano, mitä muuta "tärisevää vehjettä", koska äitini saattaa lukea tämän. Jos käytät sellaista tiedät-kyllä-mitä-vehjettä, sen voi sensuroida lapsiystävälliseksi sujauttamalla esim. ohuen pipon sisään. Ei sillä, että minä niistä mitään tietäisin saatika sellaista omistaisin, äiti! Mutta niitä saa Kaalimadosta, näin minulle on kerrottu. Monikäyttöinen ja hyödyllinen hankinta.) Myös sormilla naputtelu voi auttaa.

- hunaja. Auttaa yskään sekä yksinään, että omenaviinietikkaan tai veteen sekoitettuna. Ongelmana on tietenkin usein se, että mukelo vetää suun viivaksi siinä vaiheessa kun lusikka lähestyy ääntä. (Muokkaus: Ei alle yksivuotiaille eikä siitepölyallergikoille.)

- nukkuma-asento. Korota sängynpääty tyynyjen (patjan alle) tai esim. sängynkorotuspalikoiden avulla. Jos kärryissä lähes istuma-asennossa nukutus toimii, käytä sitäkin.

- Vicks Vaporub (yli 2-vuotiaille) ja Sniffer-geeli helpottavat yskää rintakehään hierottuna.

- edellisen Nenä-kohdan Frantsilan nuhanenätipat ja höyryhengitys tehoavat hyvin myös yskään, samoin Vapor-Eze ja kosteampi hengitysilma.

- astmalääkkeet joudutaan meillä vetämään maksimiin flunssien aikana, koko arsenaali avaavista hoitaviin ja keuhkoputkien supistelua hillitseviin. Kortisonia sisältäviä astmalääkkeitä lääkärit saattavat määrätä myös astmattomille pahojen alahengitystieinfektioiden hoitoon. (Tehoavat useimmiten hyvin, ainakin meillä.)

- Yskänlääkettä ei meidän muksulle ole ikinä määrätty. Niiden tehosta minulla ei ole kokemusta pikkulapsen kohdalla, mutta niihin tuntuvat ainakin useat meidän kohtaamamme lääkärit suhtautuvan skeptisehkösti ja toistavat hokemaa "Yskä lähtee yskimällä".

Yleisesti:
- Ota rokote. Jokainen arvioi rokotteen riskit ja hyödyt omalta kohdaltaan. (Asiasta kirjoitti aiemmin erinomaisesti mm. WannabeMama) Minun toiveeni ainakin olisi, että jos lähipiirissäsi on sairautensa takia erityisriskiryhmään kuuluva pieni lapsi, ota se rokote. Tänä vuonna sen sai ilmaiseksi jo ilmoittamalla kuuluvansa riskiryhmäläisen lähipiiriin. (Erikseen ei tarvinut eritellä kuinka lähi-). Jos siitä joutuu maksamaan, se maksaa noin kymmenen euroa. Pienellä lapsella rokotteen teho ei syystä tai toisesta (esim. ennalta sairastettujen influenssojen puute) välttämättä ole täydellinen, mutta aikuisella se saattaa tehota sataprosenttisesti*.

Jos et itse sairasta influenssaa, et myöskään tartuta sitä pieneen riskiryhmäläiseen - tartuntaketju katkeaa sinun kohdallasi.

* Esimerkki: Pätkällä tänä vuonna keuhkokuume rokotteesta huolimatta, minulla vain äärimmäisen lieviä oireita.

torstai 17. tammikuuta 2013

Pyhä Yrjö ja lohikäärme

Kyllä olen tänään taas ollut oikea oman elämäni antisankari ja donna Quijote, surullisen hahmon matami.

Ensiksikin, hormonimittarin viisari osoittaa kuukauden tässä vaiheessa kohtaa "Lohikäärme. Suuri liskomainen taruolento, hahmoltaan yleensä matelijamainen, suomuinen tai sulkapeitteinen siivekäs, joskus neli- ja joskus kaksijalkainen peto. Usein lohikäärmeet pystyvät syöksemään tulta."*

Toiseksikin, Pätkä on sairastanut viikon, ja mehän tunnemme entuudestaan sivupersoonani Kodinlaittajan mikrobifobian - se on ottanut ritolat jo ajat sitten. Asumuksemme muistuttaa luolaa, jonka asukas saattaisi hyvinkin olla "suuri liskomainen taruolento, hahmoltaan yleensä matelijamainen, suomuinen tai sulkapeitteinen siivekäs" jne.

Kolmanneksikin, Pätkän tauti yrittää napata minutkin eikä se nyt käy päinsä, koska huomenna alkavat pelimannihommat, joten olen ahtanut kitaani kahmalokaupalla hunajaa ja raakaa valkosipulia. ("Usein lohikäärmeet pystyvät syöksemään tulta".)

Neljänneksikin, Pätkä huvittelee pelaamalla kanssani suosittua seurapeliä "Nappaa Yrjö, lohikäärme!" Ensimmäinen pelaaja juoksentelee ympäriinsä yskien ja oksentaen, ja toinen rymistelee perässä kera ämpärin yrittäen napata lastin lennosta. Tätä on nyt jatkunut viikon verran ja alan käydä pelissä melko eteväksi. (Minä olen pelaaja numero kaksi.)

Viidenneksikin, keskelle kaikkea tätä purjehtii aamukymmeneltä eilen illalla tekstiviestillä peruuttamani puheterapeutti**. Juoksentelen päättömästi ympäriinsä, mutta lopulta seison ovella tukka pystyssä vastaanottamassa häntä pikkuhoususillani*** kuin perverssi portsari, koska luolasta ei siihen hätään muuta löydy ("suomuisen tai sulkapeitteisen, joskus neli- ja joskus kaksijalkaisen") alaruumiini verhoksi. Näky porautuu tädin verkkokalvoihin suurella todennäköisyydellä aina tuomiopäivään asti. Eikä valkosipulin löyhkä lähde sieraimista ikinä.

Huomenna päivä parempi. On.

Keskellä minä, vasemmalla puheterapeutti ja oikealla yrjö. (Kuva täältä )




* lähde: Wikipedia.
** Kiitos, telekommunikaatioyhteydet.
*** Sana "pikku" ei kuvaa minun housujani oikein, ks. edellinen postaus.


keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Takamukseni pelasti etumukseni

Erinomaista vuoden alkua itse kullekin! Olen vihdoin herännyt horteesta  hieman venähtäneen joulutauon jälkeen. (Kiitos joulu- ja uudenvuoden toivotuksista, ja samat sanat näin perästä heittäen.)

Ja heti puhaltavat uudet tuulet! Bloginihan on ennenkin ollut oikea kätevän emännän aarreaitta, varsinainen loitsukirja, ja aina vain paranee. Aion nimittäin julkaista jo toisen - toisen! - käsityövinkin blogin historiassa. (Ensimmäisessähän kerroin, kuinka lapsen slipoverista tuunataan kätevästi näyttävä suojus kukkaruukulle).

Asiaan. Kävin eilen uimahallissa. Se, miten jouduin sinne, on luku sinänsä, mutta asiaan liittyy h*lvetillinen kiire ja paniikinomainen uimapuvun etsintä paikalliselta SPR kirpputorilta. (Omistan kyllä "oikeankin" uimapuvun, mutta se sattuu olemaan kesämökillä.) Ne lukijat, joilla on käsitys kokoluokastani, ymmärtävät tehtävän haasteellisuuden, mutta yksi sopivan kokoinen löytyi kuin löytyikin huikeaan 4,80 euron hintaan. (Enempää en halunnut tuhlata, kun on se "oikeakin" uimapuku, jne.)

Siihen se sopivuus sitten loppuikin. Puvun edellinen omistaja - ihmispolo - oli selvästi rintavarustukseltaan minua vaatimattomampi yksilö (eihän kaikkia toki ole siunattu ylväällä povella), ja vaikka puku muuten istuikin hyvin, kaksoset pyrkivät toistuvasti karkaamaan ihmisten ilmoille liian syvään uurretusta kaula-aukosta. Mikä neuvoksi? Aikaa oli vain tunti. Jos lähtisin uimahalliin tässä puvussa, sana ryntäys saisi aivan uuden etymologian*.

Onneksi olen kätevä emäntä ja osaan melkein tehdä käsitöitä. Onneksi myös takamukseni on samaa paria etumukseni kanssa ja satun omistamaan muutamat vaikuttavankokoiset push-up alushousut. Salamannopeasti  leikkasin tällaisista takamuksen ja ompelin sen pikapikaa käsin uimapuvun etumukseen. Demonstroin tämän nyt piirroksella. (Huomaatte, että olen myös poikkeuksellisen lahjakas piirtäjä.)



Ryntäykseltä siis vältyttiin. Ompelukseni kesti juuri niin kauan kuin pitikin ja takamus alkoi irrota etumuksesta vasta uimapukua riisuessani.



* "Ensimmäinen ryntäys syntyi Laitakaupungin uimahallissa vuonna 2013, kun Mamman ryntäät aiheuttivat joukkohysterian ja nopeatahtisen massaliikehdinnän, joko kohti tai pois päin ko. ryntäistä, kunkin henkilökohtaisista mieltymyksistä riippuen."