tiistai 12. helmikuuta 2013

Uuden vuoden uhous

Vuoden vaihtumisesta kun on vasta puolitoista kuukautta, voi hyvin ottaa puheen kirjoituksenaiheeksi Uuden vuoden lupaukset. (Puolentoista kuukauden reagointiaika johonkin asiaan putoaa sinne keskikastiin mitä reagointiaikoihin tulee - mangrovesuossa, jota aivoikseni nimitetään.)

Jotkut ehkä muistavat kuinka uhosin viime vuonna pudottavani elopainostani 20 kg - sekä sen, kuinka uhous myöhemmin häpeillen haudattiin. Vuotta (ja puoltatoista kuukautta) myöhemmin on aika katsoa totuutta  - ja vaakaa - silmiin.

Tulos: +5 kg. Ei suinkaan -20 kg.

Mikä shokki! Miten tässä näin pääsi käymään?! On ymmärrettävää, että palkattomana sairaanhoitajana (eli äitinä) toimiessa eivät sorja varsi ja virtaviivainen olemus ole aina päällimmäisenä tavoiteltavien asioiden listalla, mutta ei sitä sentään lisää painoa kannattaisi ahnehtia. Sitä on suotu ylenpalttisesti jo entuudestaan. Puhumattakaan siitä, että kakkostyypin diabeteskin vaatisi ehkä jo tässä vaiheessa, parin vuoden tuttavuuden jälkeen, hieman totisempaa suhtautumista olemassaoloonsa.

Tämän viimeisimmän Uuden vuoden aaton tienoilla (puolitoista kuukautta sitten) tuumiskelin, että muodikkaasti uudelleenkäyttäisin viime vuotisen uhoukseni ja pyrkisin keventymään keskikokoisen kuusivuotiaan tyttösen verran, mutta nyt on tarkistettava elämän realiteetteja. Vaakani osoitti julmasti, että pudotettava paino on kasvanut neljänneksellä ja vastaa nyt kahdeksanvuotiasta keskikokoista tyttölasta. Edes tokaluokkalaisen elopainon varreltani heivattuani en olisi lähimaillakaan ihannemittoja, mutta sillä sentään saataisiin varmasti lisää liikettä kinttuun (ja sokerit kuriin).

Asiaa pitkään pohdittuani tulin kuitenkin siihen tulokseen, että pettymykset on minimoitava ja mieluiten kitkettävä jo itämisvaiheessa. Muuten on vaarana, että pettymys aiheuttaa lohtuleipomista ja mässäilyä. (Epäilen vahvasti edellämainittuja viiden uuden lisäkilon lähteeksi.) Tänä vuonna lähdemmekin liikkeelle siitä, että painoa ei tule lisää. Se on hyvä lähtökohta. Aloitan nykyisessä painossani pysymisen heti huomenna.

Tai viimeistään ensi viikolla.

Sitä ennen nautin kuitenkin vielä hieman lempiruokaani - mutakakkumuffineja Talo maalla-blogin ohjeella leivottuna. Tämän järkytyksen jälkeen olen sen ansainnut.


lauantai 2. helmikuuta 2013

Näin selviät influenssakaudesta* vol. 2

(*Ja toivottavasti minäkin)

Edellisessä kirjoituksessa ei sivuttu kahta lapsukaisten yleistä vaivaa, korvatulehdusta ja kurkkukipua. Näistä minulla ei ole juuri sanottavaa - Pätkällä ei ole ollut koskaan korvatulehdusta ja vaikka kurkkuvaivoja onkin, esimerkiksi laryngiittikohtauksen nappula on saanut vain kaksi tai kolme kertaa. Lapsiparkani ensimmäistä laryngiittikohtausta yritin sitä paitsi hoitaa peräruiskeella (sarjassamme Piirun verran pieleen menneet diagnoosit), joten minä en välttämättä ole se henkilö, jonka horinoita kannattaisi tästä aiheesta kuunnella. Siirrytään siis aiheeseen Aikuiset ihmiset ja räkätauti.

Ensimmäisenä keinona flunssan välttämiseksi kuuluisi varmaan mainita terveellinen ruokavalio, säännöllinen liikunta ja ulkoilu. Jotain perää niissä täytyy olla, sillä minä en harrasta edellämainituista mitään ja sairastelen jatkuvasti. Muutaman kerran olen kuitenkin saanut ihan aikuisten oikeasti jo tuloillaan olevan taudin siirrettyä tai vältettyä alla olevia keinoja käyttäen:

"Nautin" raakaa valkosipulia**. Valkosipulivettä tai murskattua valkosipulia hunajaan sekoitettuna, pieninä määrinä monta kertaa päivässä. Tällä hetkellä käyn viivytystaistelua jonkin pöpön kanssa, joka on koputellut ovelle viime maanantaista lähtien, mutta kuin vampyyrin, valkosipulin löyhkäni on torjunut sen lähentelyt - oireet tulevat (noin yksi kerrallaan) päivittäin hyvin lievinä ja poistuvat saman päivän aikana. (Tai sitten se on edelleen jokin nyt jylläävistä influenssaviruksista, joka ei edelleenkään usko, että minulla on se rokotus. Jästipäinen mikrobi.)

Juon alkoholia. Illalla ennen nukkumaan menoa juon kaksi lasillista punaviiniä tai kaksi annosta hyvää viskiä. Seuraavana päivänä flunssan oireet ovat monesti kokonaan tiessään. Tätä keinoa tuskin suosittelee kukaan terveysalan ammattilainen, mutta minä uskon alkoholin viruksia tappavaan ominaisuuteen.

Kurlaan suolavedellä. Lusikallinen suolaa lasilliseen haaleaa vettä ja kurkun kurlaus, useita kertoja päivässä. Tämä on monesti tepsinyt hyvin kurkkukivulla alkaviin lenssuihin. Päälle heitän vielä Strepsilsin, varmuuden vuoksi.

Huuhdon nenääni keittosuolalla. Nenäkannuahan suosittelevat monet. Minulla ei sellaista ole, joten roikun lavuaarin yllä pää mitä eksoottisimmissa asennoissa ja öysään natriumkloridia klyyvariin 20 ml ruiskulla.

Pöllin Pätkän astmalääkkeitä. Tätä ei tietenkään pitäisi tunnustaa, mutta imppailen usein pari suihkausta Pätkän hengitettävää kortisonia keuhkoputkien antaessa ensimmäiset merkit tulehduksesta. Lääkkeiden väärinkäyttäjäkin vielä.

Pidän jalat ja kaulan lämpimänä. Tämä Muumimamman ohje käy järkeen. Taudin uhatessa nukun villasukat jalassa ja kaulaliina kaulassa.

Laitan löylyveteen Frantsilan Nuhanenätippoja. Lopettaa toisinaan yskän jo alkuunsa.

Jos ja kun tauti sitten lopulta saa yliotteen...

Juon paljon vihreää teetä. Sillä pitäisi olla tulehdusta lievittäviä ominaisuuksia. Laitan sekaan paljon hunajaa, joka lievittää yskää ja kurkun käheyttä.

Hengitän höyryä. Suolalla tai Nuhanenätipoilla kuumana tai Pätkän spiralla kylmänä. Helpottaa oloa kaikin puolin ja lievittää yskää.

En pihtaile särkylääkkeissä. Kuume ei jalosta eikä kärsimys kaunista, tämä on minun mielipiteeni. Uskon kiihkeästi myös siihen, että tyytyväisempi (kivuttomampi) kroppa jaksaa parantua paremmin.

Haudon itseäni. Itse tehtaillusta keittosuolasta tehty suolahaude on tuonut helpotusta keuhkoputken tulehdukseen ja karmeaan yskään, niin ikään myös poskiontelon kipuiluun (en ollut käynyt lääkärissä toteamassa, onko poskiontelotulehdusta vai ei). Keitän litran vettä, heitän sekaan 3 rkl merisuolaa, annan jäähtyä ja kastelen siihen harsovaipan. Yskä irtoaa paremmin puolen tunnin rintakehän hautomisen jälkeen ja poskiontelo"tulehdus" (tuskin se nyt sitä ihan oli, mitä lie kipuilua) hellitti yhden päivän ahkeran posken hautomisen jälkeen.

Nyt kun tuota listaa katsoo, niin aika vaivalloiseltahan tämä kaikki höseltäminen vaikuttaa. Ehkä pitäisi sittenkin alkaa syödä terveellisesti, harrastaa liikuntaa ja ulkoilla säännöllisesti.

** "[Valkosipulin] tuoksu lähtee rikkipitoisesta allisiinista, jota on verrattu penisilliiniin. ... Jotta päästäisiin 10 päivän penisilliinikuurin tehoon, valkosipulia pitäisi syödä 300 kiloa! ... [T]eho perustuneekin pieniin päivittäisannoksiin. Ehkäisevässä mielessä. Allisiinin ohella valkosipuli sisältää muitakin hyötyaineita: C- ja B-vitamiineja, kalsiumia, rautaa ja seleeniä." (Falk-Lindh-Rostock: Isoäidin kotiapteekki, s. 68. Gummerus 2004.)