keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Nyykaappi

Jos jostain syystä on jo törsännyt kesälomamatkaan tarkoittamansa rahat, ja haluaa käyttää siihen esimerkiksi vain 11,50 yhteensä kolmelta hengeltä (+bensat), niin silloin kannattaa pakata eväät ja lähteä Uuteenkaarlepyyhyn. Se on epäilemättä Pohjanmaan rannikon ilmaisimpia matkakohteita, ja siellä on esimerkiksi...


... Kuddnäsin kartano*


Tämä on Sakari Topeliuksen (vai oliko se jonkun muun ruåtsinkielisen isänmaan toivon?) syntymäkoti. Tässä kehdossa se nukkui vauvana.


Kartanon pihapiiri on kertakaikkiaan lutunen. 





Ja sisällä on raukea menneen maailman tunnelma - ynnä ihanaa romua antiikkia.







Ja Pätkän mielestä mikä tahansa on hyvä matkakohde, jos siellä voi Laittaa Soraa Juttujen Päälle.





Kuddnäsin kartanon lisäksi Uudestakaarlepyystä löytyy...


... jossa voi ilmaiseksi katsella tätä fallista muistomerkkiä. Se on pystytetty jollekulle äijälle, joka kävi siellä kavereidensa kanssa huitomassa miekalla (ampumassa tuliaseella? Sotahistoria on hieman ruosteessa asekehityksen osalta.) joskus 1800-luvun alussa. (Suomen sota.)


Lopuksi kannattaa vielä käydä vesitornissa, johon on tehty näköalakahvila. Hyvää kahvia - ja halpaa - ja sisäänpääsy ilman eestä.



Hissimatka kestää kaaaaaauuuuuaaan.


Nyykaapin taajama levittäytyy allamme kaikessa söpöydessään. Muutan ehkä asumaan tuohon valkoiseen mansardikattoiseen taloon.


Kuka vielä väittää, että Suomi on kallis maa? Kyllä ei ole.



* Kartanon päärakennus on tavallisen pohjalaistalon kokoinen, mutta ei kolmen euron sisäänpääsymaksukaan huimaa. Pieni on kaunista.


torstai 11. heinäkuuta 2013

Lainahöyhenissä eli Himoshoppaajan lähisukulaisen salaiset unelmat

Naispuolinen lähisukulaiseni on lomamatkalla, ja minulla on erinäisistä syistä pääsy osalle hänen vaatekaappiaan. Tämä on henkilö, joka käy kampaajalla kerran ja vaateostoksilla vähintään - vähintään - kaksi kertaa kuukaudessa. Tällainen itseensäpanostaminen on kaltaiselleni perheenäidille täysin kuvittelemattomissa sekä taloudellisesti että ajankäytöllisesti, ja tässä suhteessa olemmekin kuin yö ja päivä, ulkoisista samankaltaisuuksistamme huolimatta.

Lähisukulainen on minun kaltaiseni muhkea täti, ja jopa itseäni sen verran muhkeampi, että mahdun hänen vaatteisiinsa pömppämahoineni kaikkineni.

Voitteko kuvitella, millainen maailma avautuu ihmiselle, jonka koko puvusto koostuu muutamasta teltankokoisesta tunikasta ja yksistä farkuista, kun se pääsee tuollaisen ihmisen vaatekaappiin, tai edes osaan siitä? Siinä jää kuulkaa Narnia kakkoseksi. Tieto siitä, että voi pukeutua mihin huvittaa, ei mihin on pakko, voi nimittäin näköjään muuttaa ihmistä perin juurin.

Ottakaamme esimerkiksi yksinkertainen ruokakaupassa käynti. Normaalitilanteessahan kiskaisen makuuhuoneen nurkasta päälleni eiliset vaatteet, ja jos olen oikein onnekas, löydän rintaliivitkin. Päähän ukkolätsä ja jalkaan ikityylikkäät Crocsit, vähän dödöä kainaloon, asusteeksi kärryihin istutettu muksu, ja menoksi.

Siinä rinnakkaistodellisuudessa sen sijaan, jossa olen nyt elänyt muutaman päivän, olen Mamma, joka eilen kauppaan lähtiessään:

- pesi hiukset, föönäsi ja kiharsi ne
- meikkasi, silmiin smokey eye-meikki
- puki päälleen (lähisukulaisen) sikakalliit ja täydellisesti istuvat rintsikat, (lähisukulaisen) mustan topin ja ruusukuviollisen tunikan, legginsit ja jalkoihin (toisen lähisukulaisen) mustat avokkaat.

Kuulen jo korvissani lukijoiden kannustavat kommentit "Hyvä, hyvä, jatka samaa rataa! Olet sen arvoinen!" ja ajatus juolahti omaan mieleenikin eilen - olisipa kiva elää tällä tavalla ihan oikeasti. 

Jalkani palautuivat kuitenkin nopeasti maan pinnalle tehdessäni surkean yrityksen vaateostosten suuntaan ja muistin taas, miksi minä en käy vaateostoksilla (vaan tilaan teltankokoiset tunikat ja navetankokoiset farkut postimyyntiluetteloista). Kävin ihan samoissa kaupoissa kuin Shoppaileva Lähisukulainen, joka siis, kuten sanottu, on samaa kaliiberia kanssani. En tiedä millaisella vihikoiran vainulla kyseinen ihminen on varustettu, tai millainen shoppaajan silmä/haalijan harjaannus minulta puuttuu, mutta vaikka kuinka tsemppasin itseäni: "Nyt kokeilen ennakkoluulottomasti vaatteita" ja "Jos Shoppaileva Lähisukulainenkin löytää näistä kaupoista sopivia ja kauniita vaatteita, niin miksen minäkin löytäisi", niin kyllä meni persiilleen se reissu. Mikään ei ollut muuttunut! Edelleenkään ei minun kokoisilleni ihmisille ole kaupoissa mitään päällepantavaa. 

(Tai sitten Shoppaileva Lähisukulainen on ostanut jo kaiken.)

Parin päivän kuluttua minua odottaa paluu rynttyisiin tunikoihin ja niihin yksiin farkkuihin. Sitä ennen keikistelen vielä vähän aikaa lainahöyhenissä, ja leikin, että olen nainen.