keskiviikko 7. elokuuta 2013

Vastahakoinen uneksija

En ole koskaan ollut omakotitaloihminen. Olen laiska ajamaan nurmikkoa ja kasvini kuolevat poikkeuksetta, mikä nyt ei niin haittaa sisätiloissa, mutta pihamaalla se on noloa. Eikä isäntäkään viitsi koskaan naputella vasaralla mitään. (Edellisessä omistusasunnossa, jossa asuimme neljä vuotta, se sai olohuoneen kynnyksen paikalleen viikkoa ennen myyntiä). Kerrostalo-osake, jossa ongelmista soitetaan huoltomiehelle ja jossa lumet lapioi joku muu, on siis meille ihanteellinen ratkaisu.

Kerrostaloasumisessa on minun kannaltani vain yksi* (erittäin) hankala aspekti. Olen (erittäin) kovaääninen ihminen. Se on sukuvika eikä sille mitään voi, toisilla nyt vain on (yli)kehittyneemmät äänijänteet kuin toisilla. (Hyvä esimerkki tästä sukumme vitsauksesta on se, että kun keskutelemme sulassa sovussa esim. Kitaraa Soittavan Lähisukulaisen kanssa, keskustelua kuuntelevat paikallaolijat usein käskevät meitä olemaan huutamatta ja riitelemättä. Emme me riitele - vaikka se puhuukin ihmisten päälle ja on aina väärässä. Toisin kuin minä.)

Tämä vitsaukseni ei kerrostaloasumisessakaan ihan niin paljoa haittaisi, ellei residenssimme yhdistetty vessa-kylpyhuone-osasto (yht. 2,5 m2) sijaitsisi aivan ulko-ovemme vieressä. Nyt onkin ilmeisesti niin, että naapurimme pääsevät rapussa kulkiessaan aitopaikalta seuraamaan perheemme aamu- ja iltarutiinien etenemistä: "ÄITI KÄY ENSIN KAKKALLA!!"  "KYLLÄ TULI HIENOT PISSAT!" "PESE PYLLY! HIENOSTI PÄTKÄ PESI PYLLYN!"

Naapurisuhteille hieman vähempi informaatio voisi olla hyväksi. Mieleeni on siis juolahtanut, että omakotitalossa saattaisi sittenkin olla mukava asua. Äänijänteideni tuotokset eivät ehkä kantaisi sisätiloista seuraavalle tontille asti ja jonkinlainen yksityisyys olisi mahdollista säilyttää. Vastahakoisesti olenkin alkanut haaveilla pienestä omakotitalosta. (Johon meillä tuskin koskaan tulee olemaan varaa, mutta haaveillahan saa, vastahakoisestikin.)

Ai niin. Edellisessä yhtiökokouksessa vastapäinen naapurimme ehdotti - minua merkitsevästi silmäillen - tuplaovien hankkimista kaikkiin asuntoihin.

* Toinen on tietysti se, että jos meille tulee toinen lapsi, täällä tulee ahdasta.


Lapsraukalla on äänekäs äiti.