lauantai 25. tammikuuta 2014

Ja ne rauhasta muistuttaa

Kuten jotkut jo tietävätkin, perheemme pääluku on kasvanut yhdellä, kun vuoden alussa joukkoomme liittyi Pekka, Pätkän pikkuveli. Pekka on vauva. Me elämme nyt sitä kuuluisaa vauvantuoksuista arkea (joka muuten tarkoittanee kakan, puklun, hien ja tissimaidon aromeja koko kirjossaan "lypsytuoreesta" "piimään". Ainakin meillä).

Pekka, kuten tunnetumpi kollegansa Hugh Hefner, on puskurialalla - toisin sanoen hän saa elantonsa (toisten ihmisten, Pekan tapauksessa siis minun) daisareista. Sosiaalisessa mediassahan on taas kuohunut aiheen ympärillä, kun eräs ruotsalaisäiti julkaisi facebook-profiilissaan kuvan ruokailevasta vauvastaan - ja omasta puskuristaan siinä samassa. Olkaa siis edelleen tarkkoja, mitä netissä julkaisette. Esimerkiksi ruokapäivitykset on ilmeisesti parempi jättää kuvittamatta, em. kohusta ja facebook-isoveljen reaktiosta päätellen.

Raskausaikana hekumoin etukäteen sillä, mitä kaikkea söisin imetysaikana, kun verensokereita ei tarvisi hysteerisesti vahtia ja vyötärömittakin antaisi armoa kasvaneen kalorikulutuksen muodossa, näin olin kuullut. Voisin syödä vaikka kiloittain sinihomejuustoa ja piparkakkuja - suurinta herkkuani, joista molemmat olivat raskausaikana kiellettyjä, toinen listeriabakteeririskin, toinen hiilihydraattien takia - kun elämä ei enää pyörisi mahan ympärillä. Väärässä olin. Ilmeisesti kaikki syömäni ruoka kulkeutuukin nyt kohdun sijasta maitorauhasiin - ja aiheuttaa vatsanväänteitä herkkämasuiselle rintamakomentajallemme. Ei siis riitä, että ruokavaliostani on karsittu kaikki raskausaikaina kielletty - nyt en enää voi nauttia esimerkiksi kananmunaa, juustoa, maitoa, jugurttia, viiliä, ruisleipää, ohrapuuroa, pullaa tahi kahviakaan. Ei kahviakaan!

Näyttää siltä, että tulen ikuisesti olemaan jonkin ruumiinosani ja sen toiminnan orja. Kun kohtu tyhjenee, säännöt ja syömiset sanelee maitorauhanen, kun se luovuttaa, komennon ottanee taas haima, insuliini ja verensokerit. Ja minä kun niin haaveilin mustasta makkarasta puolukkahillolla.

Julkaisen pallukkakuvan kaiken uhallakin. Kuvassa olevat pallukat eivät liity juttuun - paitsi siinä mielessä, että näitäkään minä en saa syödä.





24 kommenttia:

  1. Onnittelut Pekalle ja hänen perheelleen:) yritin kommentoida tuolla toisen blogin puolellakin, mutta onnettomin tuloksin, toivottavasti onnistuu nyt...

    mitäs pätkä on mieltä isosiskoudestaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :) Pätkä on hieman välinpitämätön tulokasta kohtaan, kuitenkin omalla peruspositiivisella tavallaan.

      Poista
  2. Voi harmitus, aina joku ruumiinosa estää herkkujen nauttimisen (auttaisko lobotomia, jolla poistais mieliteot, ei tulis se paha mieli; sarkasmia).

    Mähän olen aina muistanut kertoa, miten itse olen toiminut +/- 30 v sitten. Nyt taas, jollei sitä joku älyä kieltää. Esikoiseni oli allergisen äidin vielä paljon allergisempi laps. Totaali-imetyksellä vauvani oli yltäpäältä ruvessa ja visvassa, yäk. Hänen ollessaan 5 kk, tehtiin laajat Pric-testit (ei yleensä alle 2 vuotiaalle). Mun rintani vuotivat nauttimani allergeenit=syömäni ruoan rintamaitoon ja siten lapseeni. Ratkaisuna ongelmaan oli edelleen täysimetys, mutta äiti rajoitusdietille. Jäljelle jäivät hirssi, tattari, puolukka ja lampaanliha, jeah. Painoni putosi luotisuorasti alapäin. Olin odotuksen alkaessa ihan normaalipainoinen 57/165. Parin kuukauden päästä dietin aloituksesta painoin 51 kg (ja mulla oli siis megatissit imetyksen vuoksi, joitten painoa voi vain arvailla). Laps ei varsinaisesti parantunut (ei ole vieläkään), mut hillitön kutina ja raapiminen loppui. Sittemmin olen lukenut, että kovin allergisen äidin ei olisikaan hyvä imettää, siis mitä? No eihän sitä takautuvasti voi peruakaan.
    Nyt sitten jännätään onko allergia periytynyt eteenpäin; pojasti tuli nimittäin eilen aamulla pienen poikavauvan isä, ja musta vihdoin mummu.

    Mukavaa, että sulla vauvantuoksuisessa arjessasi riittää aikaa ja kiinnostusta jatkaa postauksiasi, niitä on ollut ikävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eih, ja mä kun luulin, että mä "en saa syödä yhtään mitään"! Meidän suvussahan ei allergioita juuri esiinny, mutta refluksi on valuvika jo vähintään neljässä sukupolvessa ja ukkeli oireilee jo tosi vahvasti. :( Itselläni pahimmat oireet pahimpina kausina helpottaa juuri maitotuotteiden poisjättämisellä. Neuvolatädin kanssa sovittiin, että jätän nyt imettäessä kokeiluluontoisesti maitotuotteet kahdeksi viikoksi pois ja siinä menee sitten samassa kotimaiset viljat ja kananmuna ja ja ja. Ja sitten katotaan, onko apua ollut. Näyttää siltä, kuin vähän helpotusta olisikin jo havaittavissa. Mikä tietysti sitten tarkoittaisi sitä, että tuo dieetti mun kohdalla ei kestäisi kahta viikkoa, vaan koko imetysajan.

      Hurrrrrjasti onnea mummulle ja kaikille - mä olen useasti miettinytkin, että mitähän sinun mummoutumisellesi kuuluu, kun ajat on niin sanotusti ihan näppäimillä. :) Ihanaa, nyt pääsette tekin tutustumaan suvun uusimpaan. <3

      Poista
  3. Onko ihan pakko julkaista näitä ikivanhoja tietouksia täällä? Imetys- ja allergiaohjeet ovat täysin muuttuneet! Huoh...

    VastaaPoista
  4. Olipas pitkä piuha kun ajattelin maailmanrauhaa ja sitten vasta tajusin rauhasen :D Oikein paljon onnea Pekalle ja koko perheelle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tiedätkö, mulla on yhtä pitkät piuhat - mä tajusin tuon saman asian tänään! :D Tähän asti olen aina ihmetellyt biisin kuullessani, että mitä tekemistä daisareilla on rauhan kanssa. :D Ja kiitos. :)

      Poista
  5. Voi vitsit että tätä sun sanailua on hauska lukea!! Paljon onnea Pekan johdosta. Joka siis on vauva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :) Ajattelin, että on hyvä tarkentaa kun kyseessä on kuitenkin uusi perheenjäsen ja uusi tuttavuus blogin lukijoille. :D

      Poista
  6. Jepjep, hauskasti kirjoitat - vaikka asia olikin ehkä sinänsä ikävä :/ Jospa se siitä vielä kumminkin helpottaisi. (?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitä täytyy toivoa. Kurjinta mitä voi äitinä kuvitella on se, kun ukkelilla on kipeä ja kurja olo eikä oikein mikään tunnu auttavan. :/

      Poista
  7. Mitä, mitä, mitä!? Oon ollut ihan täysin pimennössä - samperin työelämä rajoittaa blogielämän lähes nolliin. Mitä oot menny tekeen? Arvaas oisko mulla aikaa kahlata läpi sun TOINENkin blogi!? Ahminhan Pätkänkin tarinan aikoinaan lähes kerralla läpi, ku ei vaan malttanu jättää kesken. Siis vauva. Voi ei, miks kaikki ympärillä tuntuu saavan nyt ihania pikkuvauvoja, ja meidän lapsiluku on jo täys.. Joo, on se.. (Vai voisko miestä saada viel ylipuhuttua.. No ei, oon iteki jo mukavuudenhalunen..) Ihan älyttömän suuret onnittelut!! =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Pahuksen työelämä! Meillähän oli myös lapsiluku "täynnä", yrityksistä huolimatta, ja sitten ei ollutkaan. :) Onneksi! <3 Jos se teidänkin isäntä muuttaa mielensä vielä. :) Oudompiakin asioita on tapahtunut.

      Poista
  8. Kiva kuulla teidän kuulumisia! Ja jos yhtään lohduttaa, eipä täälläkään paljon herkutella, kun yritän karistaa vatsamakkaroita ja saada itseäni kuntoon. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vatsamakkaroiden karistus on aina ihailtava päämäärä. Musta taas tuntuu, että huolimatta tästä hyvin erikoisesta kaurapuuro/appelsiinimehu/pähkinä-painotteisesta dietistäni vatsamakkarani sen kuin kasvavat. :D

      Poista
  9. You are back!!!! Vieroitusoireet olivat kamalat. :) :) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ainakin niin back, kuin ajankäytön puitteissa mahdollista! :)

      Poista
  10. Tulin vaan tarkistamaan, että haluatko sä lukea mun +/- 30 v jutuista; anohan ei voinu ymmärtää, et miks...? Ni tiedän komennoita tai olla kommentoimatta omasta näkövinkkelistäni, olin luullu tätä vuoropuheluksi;)

    VastaaPoista
  11. siis kommentoida, ettei tartte oikeinkirjoituksestakin näppylöitä saada, anoparan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Olet ehkä huomannut, että oikeinkirjoitus ei ole täällä "se juttu". Ja edelliseen vastauksena, tiedät, että haluan. :) Sun jutut on aina mielenkiintoista luettavaa.

      Poista
  12. Tulin oikein iloiseksi vastauksestasi. Pikkuruinen on vasta 8 päivän ikäinen, joten kohta tulee tuoreempia kuin +/- 30 v päivityksiä (paitsi siis ne joissa muistellaan millaista oli, kun tän pikkupojan isä aikoinaan oli vauva). Kyllä tykkäis äidinkielenope ton pituisista virkkeistä, ehheh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, mikä kahdeksanpäiväinen ihanuus - innolla odottelen kuulumisia! <3 Meidän ukkelihan on "jo" tasan kuukauden tänään, iso mies. :)

      Poista
  13. Siis oikeesti...
    Pakko tulla vielä kommentoimaan.. Pari tuntia sitten piipahdin lukaisemassa päivityksen - pitkät on kyllä piuhat :)
    Ei voi kuin ihastella verbaalista lahjakkuuttasi. Jos muusikon ura ei ota onkeensa, ryhdy kirjailijaksi :)
    Kesken perheen yhteisen päivällisen, keksin sen - Pekka ja Pätkä! Meinasi mennä soppa väärään osoitteeseen - vastapäiselle lautaselle.
    En enää varsinaisesti edes muista, miksi alun alkaen sivuillesi päädyin, mutta niin kauan kuin on päivityksiä luvassa, en poiskaan lähde.
    Ihanaa vauvantuoksuista alkuvuotta koko perheellenne,
    t. Aya

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kääk, sorry, etten ole huomannut kommenttia - some-elämäni on nuivettunut olemattomiin ja nettiaika on lähes olematonta. Kun saa koneen auki, niin alkaa huuto kuulua, jos ei yhdestä suunnasta niin sitten toisesta.

      Kiitos ystävällisistä sanoista - mä vähän luulen, että tässä on katkolla sekä muusikon että kirjailijan urat, pelkään aivojeni olevan tällä hetkellä liian mössöiset ihan kumpaa hyvänsä ajatellen. :D

      Päivityksiä on varmasti luvassa - mutta milloin, sitä en uskalla yhtään sanoa. :)

      Poista