lauantai 15. helmikuuta 2014

Tyhjänpäiväinen täytepäivitys

Ystävänpäivä oli ja meni ja se meni niin kuin muutkin päivät tänä vuonna. (Paitsi se ensimmäinen, johon kuului myös synnyttämistä.) Huomasin, että blogini alkaa kasvaa kohta hämähäkinseittejä  - ja anonyymeja englanninkielisiä roskapostikommentteja, joissa kehutaan kovasti kirjoituksiani ja kehotetaan vierailemaan epämääräisillä sivustoilla - niin katsoin parhaaksi kirjoittaa tänne nyt jotakin.

Jotakin.

Aivoni ovat pelkkää mössöä, mutta senhän te nyt tiesittekin jo entuudestaan. Vauva-arki on syönyt viimeisenkin uskottavuuden ja kodin ulkopuolisen sosiaalisen elämän. Elän facebookin ja blogien varassa, nettiaikaa on joitakin minuutteja päivittäin. Suurin päämäärääni, jota kohti kuljen tavoitteellisesti, ovat ristiäiset - olen laatinut kaksi sivua pitkän muistilistan ja harjoittelen täydellisen tiikerikakun leipomista. (Syön kaikki epätäydelliset yksilöt, jotka tulevat uunista - niitä ovat olleet toistaiseksi kaikki. Tätä menoa ei tarvitsekaan ostaa uusia juhlavaatteita, koska olen kohta lihonut takaisin raskautta edeltäviin mittoihini ja voin laittaa jonkin jo olemassaolevan koltun.) Pekan nimi on vielä hakusessa. (Tämä tulee yllätyksenä niille, jotka ovat jostain lukeneet, että nimi olisi ollut tiedossa jo vuosikymmenen. Ei se ole. Naisella on oikeus muuttaa mieltään.)

Anteeksi hiljaisuus ja tyhjänpäiväinen täytepäivitys, anteeksi että joudun laittamaan robottisuodattimen kommenttiboksiin, niin mieltähivelevää kuin se onkin, että lontoonkieliset robotitkin pitävät kirjoituksiani mielenkiintoisina.

Järkevää tekstiä ei tule enempää, joten tässä pari kuvaa. Tulen olemaan selkä.


Ulkonäködiskriminaation uhri.


Pätkä ja Pekka.





10 kommenttia:

  1. Ihanat nuo teidän lapset! Ja pienikin jo niin iso ja katselee tarkkaavaisesti! ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on niiiiiiin iso poika jo, viisi kiloa menee rikki ensi viikolla, ennustan, ja äidille on hymyilty kuunaamahymyjä jo monta kertaa. Rakas ukkeli. <3 :)

      Poista
    2. Tervetuloa selkä :). Voiko kuuäidin pojalta muuta kuin kuuhymyjä odottaakaan? Äitin poika <3 ?

      Onnea ristiäisvalmisteluihin. Älä stressaa liikaa. Muotopuolen tiikerikakun voi verhoilla tomusokerilla tai vaikkapa suklaakuorrutteella (nam).

      Olen vakuuttunut, että porkkanakakun kuorrutustakin kannattaisi kokeilla vaikka minkälaisiin kakkuihin. Varsinkin kuppikakkuihin, tai oletko koskaan kokeillut tiikerimuffinsseja? En minäkään. Mutta nyt kun sain idean, niin pitäisi ehdottomasti kokeilla.

      Onnea nimipohdintoihin. Nimen vainta on käsittämättömän vaikeaa. Se on niin lopullista ja tulee vastaan joka päivä.
      Aina voi järjestää nettiäänestyksen "helpottamaan" pohdintoja. Jos ei muuten helpota, varmistuu ainakin se mitä ei halua.
      Mites olisi Jedi? (heheh) Mies luki tänä aamuna iltapäivälehdestä, että joku Mikko Ritari oli antanut pojalleen nimeksi Jedi...

      Lapsesi ovat kyllä uskomattoman söpöt :)
      -Laura

      Poista
    3. On se niin äidin kultapoika ettei kukaan. :) Mitä ristiäisvalmisteluihin tulee, mä olen onnistunut delegoimaan lähes kaiken ja siivotakaan ei tarvitse, kun seurakunta piffaa tilat. (Tilaa pappi, tilat kaupan päälle. :D) Mun ei oikeastaan tarvitsisi leipoa mitään, mutta koska _haluan_ leipoa, ajattelin tehdä nyt ainakin sen Täydellisen Tiikerikakun.

      Tiikerikakun syvin olemushan on siitä haastava, että se ulkonäkö jatkuu viipaleisiin saakka ja pelkkä muoto ja pinta ei riitä. Hieman tiikerikakun historiaa: ... No ei vaiskaan. Mä en ole ikinä onnistunut tekemään onnistunutta tiikerikakkua ja ajattelin ottaa tämän nyt haasteena. Onneksi tässä on aikaa harjoitella.

      Noi tiikerimuffinssit oli muuten hyvä idea! Ehkä kokeilen niitäkin ja valitsen sen vaihtoehdon kumpi onnistuu paremmin.

      Mäkin luin sen Jedi-uutisen. :D :D Siinä on kyllä ollut hjuumorintajua vanhemmilla. Hassua on sekin, että meidän ukkelin yksi monista lempinimistä on Dzedai. (Siis lausumme sen oikeaoppisesti.) :D

      Ja kiitos - olen kyllä samaa mieltä noista lapsistani. :)

      Poista
  2. Kiva kuulla sinustakin, ja varsinkin kun teillä kuuluu olevan ihan normiarkea :) mielellään lukisi arjestannekin enemmän, oma vauva kun on jo toisella kymmenellä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Ihan normiarkea - siis meidän normiarkea tauteineen ja lääkärireissuineen. Ukkelillakin on elämänsä ensimmäinen räkätauti, ikää kuusi viikkoa.

      Aika tuntuu menevän niin hirvittävää vauhtia, että se on yksi hujaus kun munkin vauvat on toisella kymmenellä. Siitäkin syystä tätä blogia voisi yrittää päivitellä vähän useammin, että jää jonkinlaista dokumentaatiota siitä että on ne pieniäkin joskus olleet. :)

      Poista
  3. Minäkin olen niiden enklantilaisten uhrina, pitää varmaan laittaa se robosuodatin. Viimeksi kun kommentoin blogissasi, niin klikkasin saada s-postiini jatkokommentit, ja näköjään ne roskapostitkin tulee läpi, vaikka et niitä julkaisekaan.. Mut eipä me moisista välitetä! ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sekin vielä, että ne tulee muidenkin ihmisten s-posteihin! Mokomat törkimykset. No, toivottavasti tuo robosuodatin poistaa ongelman, meillä molemmilla.

      Poista
  4. Sehän on jo täydellinen tiikerikakku, nuo raidathat muodostaa sydämen tuohon keskelle niin sehän on justiinsa ristiäisiin sopiva. Tietysti jos kaipaat tekosyytä syödä niitä tiikerikakkuja niin sitten en nähnyt sitä sydäntä :D Kakku oli kyllä ihastuttava, mutta varsinainen herkku oli tuolla pohjalla Pätkän ja Pekan tarjoamana, suloisia lapsia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Krhmmm, taisit osua asian ytimeen - on kovin helppo löytää vikaa uunista tulevasta tiikerikakusta, jos viimeisen tunnin ajan on tehnyt tiikerikakkua mieli. :D Tuo sydänkuvio oli kyllä minustakin söpö, mutta kiva olisi onnistua saamaan sellainen perinteinen aaltoviiva. En ymmärrä, miksei se voi onnistua. Ehkä leivon mutakakkumuffineja, ne eivät epäonnistu koskaan. (Kuuluisat viimeiset sanat. Kohta saan syödä pellillisen mutakakkumuffineita...)

      Poista