keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Vuosisadan puolesta välistä

Tiedättekö muuten, mistä viimeistään tajuaa olevansa melkein antiikkia? Siitä, että itsen kanssa samanikäisillä tavaroilla on jo omat keräilijänsä ja ne ovat, jos ei nyt antiikkia (eivätkä olekaan), niin ainakin retroa. Minä olen retroa. Jos perustaisin bändin, sen nimi olisi varmaan Retro Tull. (Jos avautui, niin epäilemättä lukija itsekin on retroa, ellei peräti antiikkia.)

Minua parikymmentä vuotta vanhemmille tavaroille on englannissa nimitys Mid-Century, mikä kuulostaa tavattoman antiikkiselta ja juhlavalta. Yhtä antiikkiselta ja pönöttävältä kuin Victorian, Edwardian ja mitä-näitä-nyt on - eikä kyse kuitenkaan ole sen vanhemmista tavaroista kuin niistä, jotka on tehty viisikymmenluvulla. Hyvä ihme, minähän olen joskus ja monesti ollut ihastunut sen ikäisiin ihmisiin!Teini-aikaiset idolini ja kaukorakkauteni olivat syntyneet viisikymmenluvullaMid-Century siis.

Mihin tämä nyt sitten liittyy? No, ei varsinaisesti yhtään mihinkään - paitsi siihen, että se ajelehti tajunnanvirran mukana esiin tänään kun väsyttää ja silmäpussit peittävät puolet peilikuvasta. Jos tavaroiden arvo ja arvostus nousee iän myötä ja niistä tulee Mid-Century ja retro, niin miksei ihmisille käy samoin?

Minä itse arvostan itseäni paljon enemmän kuin parikymppisenä, keräilyarvoni kokemusten ja kolhujen myötä on omasta mielestäni huipussaan, mutta ovatko muut samaa mieltä? Miksei halutuin kumppani/työntekijä/näyttelijätär/artisti ole retro tai Mid-Century? Miksi kolmenkympin jälkeen tarjolla on vain luonnerooleja? Miksei kauneusleikkauksissa uurreta ryppyjä silmäkulmiin, lisätä leukoja tai löysytetä mahanahkaa? Vanhennetaanhan huonekalujakin! Eikä suurempaa syntiä olekaan, kuin mennä korjailemaan antiikkihuonekalua nuoremman näköiseksi.

Kyllä minusta meitä naisia tulisi kohdella (edes) samalla arvostuksella kuin huonekalujakin. Ei minulla muuta.


Valmistettu aikaan retro.



6 kommenttia:

  1. Ihmisretron arvoa ei vaan vielä ole tajuttu (sehän ei varsinaisesti voi olla edes kauppa- tai keräilytavaraa, perinteisessä merkityksessä). Ja siis mulla henkilökohtaisesti nyt elämäsi vaihe oli jo vissiin parikymmentä vuotta sitten. Tää on eka kerta kun mua rupeaa ajankuluminen hirvittämään (loppu häämöttää).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kai se nyt vielä häämötä. Vähän restaurointia ja hellää huolenpitoa, niin ajokilometrejä löytyy vielä toivottavasti paljon.

      Ja mitä elämänvaiheisiin tulee, niin mähän teen kaiken takaperin. :D

      Poista
  2. :D voi tämä sun postaus taas! Kiitos, ei mulla muuta.. näillä nukkuvilla nystyröillä en kummempaan kommentointiin kykene

    VastaaPoista
  3. Sun keski-ikäisyyshöpötys esittelytekstissä hämäsi! Viimeistään tuo nojatuoli varmisti sen, että olemme samalta vuosikymmeneltä ja kyllä - retroja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai "höpötys"? :D Niin, no oikeastihan tässä ollaan vielä varsin nuoria, vaikka retroa ollaankin. :D

      Poista