maanantai 7. huhtikuuta 2014

Kotikaupunginosarakkautta kahden kymppitonnin edestä

Julkisivuremontissahan on se huono puoli, että se on kaikista yksittäistä kerrostaloasukkia kohtaavista raharei'istä joutavin. Sen yksittäisen kerrostaloasukin kannalta siis. Putkiremontti hyödyttää yksittäistä siten, ettei viemäriaukosta ala ryömiä ameeboja tai olohuoneen seinään ilmesty lammikkoa. Kattoremontti pitää sateen ulkona, hissiremontin jälkeen ei tarvitse kavuta portaita ja piharemontin jälkeen voi hyvässä lykyssä saada lämmittävän autotolpan.

Arvatkaa, mikä remontti meidän taloyhtiössämme on seuraavana vuorossa. Ei mikään niistä hyödyllisistä. Niin kuin jotkut ehkä muistavat, meidän talomme on oljesta ja savesta   sodanjälkeisistä rimpulamateriaaleista rakennettu ja täällä tuuli vie tukankin päästä. Sitä voisi kuvitella, että julkisivuremontilla hieman tiivistettäisiin rakenteita, mutta ehei. Meidän talomme on viittä vaille* suojelukohde, eikä sellainen eristettä ja muuta toppausta lisäävä julkisivuremontti tule ilmeisesti meidän kohdallamme kysymykseen. No, itsekin puristina toki purnutan Laitakaupungilla tehdyistä, sodanjälkeisiä julkisivuja muuttaneista töllöntöistä, mutta asiahan on aivan eri kun se koskee omaa kukkaroa taloa. Niin.

Viime aikoina olen sitten muutamassa kokouksessa käyneenä viisastunut tahtomattani ja tiedän nyt, että talomme seinässä komeilee kolmikerrosrappaus - ja sellainen siihen on tehtävä myös tulevassa julkisivuremontissa. Ei siinä mitään, kovin on komea ja alkuperäinen tuollainen rouhea rape, mutta komeat ovat sen kustannuksetkin - alustavien arvioiden mukaan 350 000 - 500 000 euroa. Asuinneliötä kohden tämä tarkoittaa meidän perheellemme vähintään 20 000 euron lisäpaukkua. Me maksamme siis vähintään 20 000 euroa siitä, että saamme asua tässä. Se tekee vähintään 200 euroa kuussa lisää asumiskustannuksiin seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi. Samassa kämpässä, samoin mukavuuksin, sama tuuli hiuksissamme. Toki kotimme on meille rakas, mutta emmekö me jo maksaneet siitä kertaalleen? Toki uusi rappaus julkisivussa hivelee silmäämme aina kotiin palatessa, mutta nuo päivittäiset sekunteja kestävät hetket eivät kymmenessä vuodessakaan kertyne yhteensä muutamaa tuntia pidemmäksi ajaksi. (Vaikka voisihan sitä sitten jäädä ihailemaan uutta kolmikerrosrappausta pariksi kymmeneksi minuutiksi aina kotiin tullessaan.) Tyyris on hinta niille tunneille, sanon minä! Parhaalla tahdollanikaan en usko, että remontti nostaa asuntomma arvoa tuon summan verran.

Jos ei ole ylenpalttisen ihastunut julkisivuihin ylipäätään ja kolmikerrosrappaukseen eritoten, niin tylympi ihminen voisi ajatella, että siinä menee 20 000 euroa (vähintään) kankkulan kaivoon. Itse kolmannen polven laitakaupunkilaisena ja kahden neljännen polven laitakaupunkilaisen äitinä pystyn ehkä juuri ja juuri, pitkin hampain, kovasti yrittäen perustelemaan itselleni tämän investoinnin oman kaupunginosan rakennusperinnön säilyttämisellä alkuperäisessä asussaan. Tiedän muutaman muun taloyhtiömme osakkaan, joka ei ehkä tunne samanlaista kotiseuturakkautta - ainakaan kahdenkymmenen tuhannen euron edestä.

Tuo on minun synnyinkotini. Niillä vasta julkisivuremontin aihetta olisikin.

Tuo on Pätkän synnyinkoti. Niillä menee vielä hyvin, julkisivullisessa mielessä.




* Oikeasti se on kuulemma yhtä vaille suojelukohde, yhtä arkkitehtia vaille. Jossain kokouksessa yksi arkkitehti on ollut sitä mieltä, ettei tämä sellainen ole. Näin informoi taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja. Muuta en tiedä.

2 kommenttia:

  1. Voi hitsi. Ymmärrän molempis osapuolia, mutta tuo hinta on kyllä aikamoinen...!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ja tuo hinta on siis sellainen mutu-arvio, joka perustuu täysin asiantuntijan tekemään arvioon, mitään tarjouspyyntöjä ei ole vielä edes lähetetty. Ja se lopullinen hinta voi olla mitä tahansa 350 000 ja 500 000 välillä. Arviolta.

      Poista