maanantai 28. huhtikuuta 2014

Lapsensaannista ja talon hankinnasta

Mitä yhteistä on lapsensaannilla ja talonhankinnalla? Se, että heti kun ehtii ilmoittaa raskaudestaan/talonetsintäaikeistaan julkisesti, muuttuu paitsi ystäviensä ja läheistensä, myös tuttaviensa ja kylänmiestensä silmissä älynlahjoiltaan yksinkertaiseksi ellei peräti oikeustoimikelvottomaksi.

Jokainen kohtaamasi ihminen katsoo suorastaan velvollisuudekseen varmistaa, että Juuri Hän* jakaa kanssasi ehtymättömän viisautensa asiaan - lastensaantiin tai talonhankintaan - liittyen, riippumatta siitä, onko kyseisellä ihmisellä itsellään lapsia/taloa, tai edes kokemusta kummastakaan.

Otteita viime päivinä käymistäni keskusteluista**: 1. "Mikä sen talon osoite on?" (Mitä se sulle kuuluu!? Meinaatko heti hyökätä tekemään kuntokartoitusta, ennen kuin me tollot ehditään ostaa sitä?) 2. "Onko teillä itsellä remonttitaitoja?" (Onko sulla?) 3. "Pitää sitten hommata sitä katsomaan joku sellainen asiantuntija, sellainen joka osaa oikeasti sanoa talon kunnosta jotakin!" (Ei?! Ihanko tosi?! Minä ajattelin tehdä kaupat, jos vain keittiön tapetti sattuu miellyttämään silmää.) 4. "Onko teillä budjettia remontin tekemiseen?" (Katso kohta 1. Ei meillä ole, tyhjyyttä kumisisi lainatili kauppahinnan jälkeen. Tolloja kun olemme. Ja oikeustoimikelvottomia.)

Elämässä luulisi monen oppineen sen verran - jos ei muuta - että mikäli jokin asia tulee itselle ensimmäisenä mieleen, samanlaisilla (normaaleilla) älynlahjoilla varustettu ihminen on todennäköisesti tullut ajatelleeksi ihan samaa asiaa jo itsekin. Eri asia on sitten se, ketää pitää normaaleilla älynlahjoilla varustettuna. Talonostajat ja odottavat äidit eivät ilmeisesti monestikaan kuulu siihen joukkoon.

Tämän aattelin ostaa.






* Juuri Hän ei monestikaan ole minkään sortin asiantuntija. Asiantuntijat ovat asia erikseen, heiltä ottaa mielellään neuvoja vastaan. Ihan jopa kyseleekin.

** Mm. erään ihmisen kanssa, jonka olen tavannut tasan yhden kerran aikaisemmin. Kyllä on aivan turha väittää, etteivät ihmiset nykyaikana pidä huolta toisistaan. En kerinnyt kuin mainita olevani menossa katsomaan erästä taloa mieheni kanssa, niin tästäkin henkilöstä oitis kuoriutui minun ja talouteni hyvinvointia vaaliva lähimmäinen ja Huolestunut Kansalainen.

6 kommenttia:

  1. Heh, no joo, neuvojia riittää, "ystävällisiä" sellaisia. Mutta odotas, kun ehditte mahdolliseen korjausvaiheeseen... sitten on piru irti.
    Ihana talonen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D :D Ja siis huom, huom - otan mielelläni vastaan neuvoja, jos ne sisältävät jotakin uutta informaatiota. Sellaista, mitä ei sata sadasta ihmisestä tiedä jo ennestäänkin, sellaisen jankuttaminen lähinnä ärsyttää. Jos me joskus siihen remonttivaiheeseen päästään, niin kyselen pahemmin kuin neljävuotias, se on varma. :D

      Talonen on kyllä ihana. Ja tuollaiseen meillä ehkä juuri ja juuri olisi varaakin. (Vähän rankempaa huumoria.) :D

      Poista
  2. Haha... se on juurikin näin. Olet ihana.

    VastaaPoista
  3. Onnea projektiin :). Molempiin.
    -Laura

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos. Toisin kuin ensimmäinen (se lapsiosuus), jälkimmäinen projekti (talon hankinta) etenee hyyyyyyviiiin veeeerkkkaisestiiiiiii.... Välillä jopa täysin pysähtyen. Nyt on taas seisontavakuutuksessa kyseinen projekti, saa nähdä kauanko. (Ts. aina sopivan katsastettavan talon tullessa vastaan projekti herätetään sen verran henkiin, että käydään vilkaisemassa. Ja potkimassa renkaita. ) :)

      Poista