maanantai 21. huhtikuuta 2014

Marekjoelroopetaiarttu

Kaikki voivat taas hengittää vapaasti, sillä ristiäiset saatiin kuin saatiinkin läpivietyä yhdestä parvorokkotapauksesta huolimatta. (Ei meillä vielä, luultavasti seuraavaksi kyllä.)

Pekasta tuli - tai siis ei tullut, vaan tulee, jahka paperit ehtivät maistraattiin asti - Marekjoelroopetaiarttu Isännänsetä Aleksis. Sain kuin sainkin sen Santerin* tungettua sinne, periaatteessa. (Santeri = Aleksanteri = Aleksis.) 

Parasta meidän suvun juhlissa on se, että varsinkin nykyään suvussa ja sen ympärillä on vakuuttavia leipureita. Ne pesisivät varmaan aika monta kilpailijaa jossain Koko Suomi leipoossa, jos viitsisivät osallistua. Itse leivon usein ja paljon, mutta häpeällisesti omat tuotokseni totta tosiaankin vaikuttivat viisivuotiaan päiväkerholeipomuksilta tuolla pöydän jatkona. (Onneksi kaikki olivat niin täynnä sinne asti päästyään, ettei niitä juuri mennyt kaupaksikaan.) Olin delegoinut lähes kaiken, enkä tehnyt juhlien eteen muuta kuin ilmestyin paikalle päivänsankarin kanssa. Suosittelen tätä tapaa ihan kenelle tahansa. 


Ja jälleen esittelen kuumimpia trendejä, tällä kertaa miesten asusteissa. Solmioneula on niin passé - trendikäs nykymies koristautuu tuttinauhalla. Funktionaalista ja kastettavan hiljentävää asustetta esittelee tässä Pekan kummisetä. 

* Santeri Alkio oli Pekan työnimi blogissa, jota pidin raskausaikana ja viittasin siellä "Santeriin" niin usein, että siihen jotenkin kiintyi.




3 kommenttia:

  1. Tän Pääsiäisen keleillä on ollu ihan pakko olla ulkona elikkäs pihalla ihan auringonlaskuun asti. Putsattu talven (ja hiirulaisten tuhotöitä) terasseilta ja semmoista.Seuraavaksi talveksi säilön kaiken irtaimen pomminkestäviin tiinuihin; sopii siinä sitten hiirulaisten nuolla näppejään. Nyt meni nin pal tavaraa rovioon (odottamaan, ruohikkopalkovaroitus, en viel polttanu).

    Onnea vaan Santerin perheelle nimien virallisuuden johdosta.(näyttää muuten metkalta toi Ma....taiarttu yhteenkirjoitettuna). Hienosti toimittu, että vaan saapuu paikalle, kun juhlat alkaa; niin kuninkaallista.

    Katsoinkin kuvasta, ennenkuin luin, että missäs se tutti oikein on. Niin se vaan kehitys kehittyy.

    Teidän Santerilla on tuo hiuspaljous aikamoinen; taitaa olla ihan jakauskin.
    Mun pojanpojalla on sellainen kuudenmillin hentoinen siili ja ihan vaalea, eikä jakausta (sitä kun ei saa siihen kammattua). Hällä oli muuten nimipäivä ihan täs Pääsiäisenä.

    Nyt sitten teille voinee tavallinen arki laskeutua, on nämä isot käänteet hetkeksi ohi (luulen).

    VastaaPoista
  2. Täällä päin oli kyllä aurinkoinen Pääsiäinen, mutta niin kylmä tuuli, ettei ulkona tarvinut pitkiä aikoja haahuilla. Nytkin aurinko mollottaa pilvettömältä taivaalta mutta tuuli salpaa hengen. :( No, jospa se tästä kevääksi muuttuisi, vielä oikeastikin.

    Kiitos, kiitos ja joo, kyllä nyt saa arki tulla ja olla vähän aikaa. :D Juhliminen on mukavaa, sopivassa määrin.

    Pekalla on vielä syntymätukka päässä, sen lähtemistä on jännätty että onko kalju mies kastepäivänä, muttei onneksi ollut. Sillä on tuollainen punertava kihara tukka, jonka lähteminen kokonaan olisi kyllä sääli. Kaikilla vauvoilla ei kai lähde? Pätkä oli tosin tossa iässä jo täysin kalju, vaikka tuuheatukkaisena syntyikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkemmin katsottuna, eihän ne kiharat tuossa kuvassa näy kun on kerrankin tukka oikein kammattu ja suittu. Pitää laittaa joskus sellainen kuva, jossa ne on "valtoimenaan". :D

      Poista