tiistai 8. huhtikuuta 2014

Tuttipulloharjamafia

Mikä siinäkin on, että maailmasta ei löydy kestävää tuttipulloharjaa?


Alan epäillä, että tuttipulloharjojen valmistajat ovat salaliitossa, niiden tarkoitus on myydä yhä heppoisempia tuotteita kuluttajille yhä kalliimmalla. Tuttipulloharjojen valmistajat tietävät, että pienten vauvojen äidit ovat kohderyhmä, jolta saa nyhdettyä rahaa millä tahansa - vaikka järjettömän kalliilla pulloharjoilla. Kuka muu sellaisia ostaisi, kuin pikku pilttinsä parhaaseen pyrkivä pullonpesijä? Tuttipulloharjoissa on aina jokin järjetön vempain ja lisävaruste tavallisiin pulloharjoihin verrattuna, esim. imukuppi varressa tai tällainen hinkkaussieni tai vaikkapa pieni irrotettava erillinen harja tuttia varten. Ja luonnollisesti tuttipulloharjat maksavat vähintään kolminkertaisesti tavallisiin pulloharjoihin nähden. 

Tämä on nyt toinen tuttipulloharja kuukauden sisällä. Edellisestä katkesi varsi, joten ostin tällaisen - ensimmäistä sikakallista tuttipulloharjaa vielä tuplasti kalliimman - ajatellen, että tämä nyt ainakin kestää. Pah! Niinkuin näkyy, hinkkaussieni on hinkkautunut irti liitoksestaan (sen pitäisi olla kahdeksikon muotoinen myttyrä tuossa harjan päässä) ja niin kuin ei näy (koska ei mahtunut kuvaan ilman että samalla olisi tullut näkyviin osa keittiössämme vallitsevasta kaaoksesta), se pieni erillinen tuttiharja ei pysy enää varren sisällä kiinni. Seuraava pulloharjamme tulee olemaan on ihan tavan mallia, sen takaan. Tuttipulloharjamafia on nyhtänyt minulta viimeisen pennosensa.

Pulloralli* on meillä siis nykyään arkipäivää. Imetys lopetettiin Pekan kanssa yhteistuumin ehkä nelisen viikkoa sitten ja siitä saakka olemme molemmat olleet onnellisempia ihmisiä. Imetys loppui vähitellen kaikkeen siihen syömiseen liittyvään draamaan, minkä paha refluksivaiva Pekalle kohdalla aiheutti. Loppuviimeksi se pani silmät ja suun kiinni aina tissin lähestyessä, eikä millään avannut kumpaakaan - vähän niin kuin olisi leikkinyt kuollutta päälle hyökkäävän karhun edessä. Poikaparka! Se ehti saada äidinmaitoa reilut pari kuukautta ja sillä sen nyt täytyy sitten loppuelämänsä pärjätä. (Kuriositeettina kerrottakoon, että toistaiseksi ainoan taudin se sairasti silloin kun vielä sai äidinmaitoa melkein täydet latingit. Pulloruokinnassa se on väistänyt mm. Pätkän tiputukseen vieneen ja kerran uusineen mahataudin, influenssa A:n, angiinan sekä jonkin anonyymin hengitystieviruksen. Ei kysele taudit imetyksestä ennen iskemistään, ei meillä ainakaan.) 

Ei minulla muuta tällä kertaa.

* Nyt jos joku anonyymi terveydenhuoltaja tai Mamma Meijeri siellä miettii kommentoivansa, että "kannattaisi imettää, niin ei tarvisi niitä pulloja pestä ja keitellä", niin meille saa kyllä tulla ja yrittää tarjota omaa tissiänsä tuon kullanmurun suuhun. Kuka vaan superäiti ja imetysihme saa kokeilla, onnistuuko - lupaan nyt poikkeuksellisesti näin.

P.S. Eiliseeen vauhkoukseen täytyy tarkentaa vielä sen verran, että eihän se julkisivuremontti kaikilla varmaankaan noin paljon maksa. (Toivon, ettei joku julkisivuremonttia omassa taloyhtiössään odottava säikähdä hengiltä tulevia kustannuksia oman hyperventilointini takia).  Meidän taloyhtiömme on siinäkin erikoistapaus: monta taloa, joissa kuitenkin vähän asuntoja, vaikka paljon ulkoseiniä ja siksi suurella kokonaissummalla vähän jakajia. Lisäksi rappaus on alkuperäinen ja jo niin huonossa kunnossa, ettei minkäänlainen paikkailu ja maalailu - mikä monestikin on ihan käypä vaihtoehto, käsittääkseni - tule enää kysymykseen, vaan vanha rappaus pitää poistaa kokonaisuudessaan kaikista taloista ja tehdä alusta asti uudelleen. Paikkailun ja maalailun juna meidän taloyhtiömme kohdalla meni jo. Ajat sitten. Tervetuloa konkurssi!)






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti