keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Universal Baby

Niin rakas ja ainutlaatuinen kuin jokaikinen vauva omille vanhemmilleen onkin, niin minä olen (salaa) ollut aina sitä mieltä, että kaikki vauvat muistuttavat toisiaan. Ja ihan oikeasti olen sitä mieltä vieläkin. Kun Pekka oli muutamien viikkojen ikäinen, se näytti minusta samalta kuin kaikki vauvat näyttävät - sillä oli pyöreät posket ja nykerö nenä ja vähän tukkaa. Muutamasta blogista tiirailin suunnilleen samanikäisten vauvojen kuvia enkä rehellisesti sanottuna olisi noiden kuvien perusteella pystynyt erottamaan kyseisiä kullannuppuja omastani kovinkaan terävästi*. Lisäksi Pätkän vauvakuvat olivat minusta aivan samannäköisiä kuin Pekankin - ja kyseessä oli sentään Downin syndrooman omaava tyttövauva, ei perustavis poikavauva, jolloin yhdennäköisyys olisi ehkä ollut helpommin selitettävissä jo perinnöllisilläkin seikoilla. Lisäksi omat vauvakuvani näyttävät tismalleen samalta kuin jälkikasvuni. Vika voi olla omissa silmissäni, mutta olen saanut kyllä tukea näkemykselleni vauvojen universaalista ulkonäöstä myös kavereiltani. "Kaikki vauvat on samannäköisiä". (Useimmat tätä mieltä olleet ovat tosin olleet lapsettomia miehenpuolia.)

Maanantaina katselin jälleen lempisarjaani Game of Thronesia ja siinähän puhutaan englantia, niin kuin jotkut ehkä tietävät. Sarjassa esiintyvä vauva protestoi asioita kuitenkin samoin sanoin kuin oma suomenkielinen vauvani, nimittäin kovaäänisellä "öhö-ää!":llä. Eurooppalaiset vauvat eivät siis pelkästään muistuta toisiaan ulkonäöllisesti, ne myös tuntuvat puhuvan jotakin universaalia vauvakieltä, jossa öhö-ää! tarkoittaa nälkää, märkää vaippaa, väsymystä tai muuten vain epäihanteellista olotilaa.

Vauvakuvien julkaisemisesta internetissä ja/tai facebookissa on olemassa kahta koulukuntaa. Yhdet eivät näe siinä ongelmaa ja toisten mielestä se on epäreilua, vaarallista, moraalitonta, mitä ikinä kyseistä vauvaa kohtaan. Itse olen ehkä jossain välimaastossa. Ymmärrän kyllä, ettei kukaan halua itsestään liikkuvan valokuvia, joiden julkaisuun ei itse ole voinut mitenkään vaikuttaa. (Vauva kun on, paitsi ehkä sillä "öhö-ää":llä. Siinä onkin haastetta vanhemman selvittää, milloin öhö-ää tarkoittaakin "Älä laita mun kuvaa sinne blogiis, mutsi!") Tästä syystä esim. Pätkän kuvat täällä blogissa jollakin lailla "tunnistamattomia". (Näin ainakin toivon.) Yllämainitusta syystä (=mielestäni kaikki vauvat ovat enemmän tai vähemmän samannäköisiä) en ole vielä kokenut tarpeelliseksi Pekan kuvien sensurointia. Sekin päivä varmasti koittaa sitten kun omat piirteet puskevat esiin pulloposkien ja nykerönenän alta.

Voi olla, että minulta jää jokin aspekti täysin ymmärtämättä tässä yhtälössä, sillä esim. Ilta-Lehden lukijaäänestyksessä vain 18% suomalaisista pitää omien lasten kuvien julkaisemista (Facebookissa, saati sitten netissä!) hyväksyttävänä. Ehkä olen vain liian vanha ymmärtämään täysin digitaalisen jalanjäljen merkitystä.

Väitän edelleen kuitenkin, että sitten kun Pekka on aikuinen, hyvin harva ihminen kykenee hänet tästäkään kuvasta tunnistamaan.


Reiluuden nimissä laitan nyt kuitenkin varmuuden vuoksi omankin kuvani tänne.

Näettekö, mitä tarkoitan? Molemmat kuvat voisivat yhtä hyvin olla yhdestä ja samasta vauvasta. (Eri mieltäkin saa olla.)



* En enää yhtään ihmettele, miksi sairaalassa synnytysosaston hoitajat jatkuvasti tarkistelevat niitä rannekkeita ja niiden paikoillaan pysyvyyttä. Pelkän ulkonäön perusteella jos minun olisi oikea vauva sieltä pitänyt kotiin viedä, niin pieleen olisi saattanut mennä.

4 kommenttia:

  1. ovat universaaleja - nuo vauvat. Eikä pysty äiti erottamaan yhden vauvan kutsuhuutoa toisesta, tai minä en ainakaan pysty.

    Ja mikä vielä hämmentävämpää, minusta myös luokkakuvat ovat universaaleja. Ihan samannäköisiä lapsia vuodesta toiseen, paitsi niistä kuvista saattaa juuri ja juuri löytää sen oman naperonsa. Tai itsensä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan totta, oli vauva mikä ja kenen hyvänsä niin huutonsa saa minussa aikaan "äkkiä huoltamaan"-reaktion, kun on kerran sellaiseen pienenvauvanäiti-tilaan virittynyt.

      Poista
  2. voi, kun ootte kauniita:)

    Tiedän erään tapauksen, jossa äiti ei huomannut, että vauva oli erehdyksessä vaihtunut ja toinen vauva tuotiin syömään. Toinen äiti sitten huomasi. En siis ihmettele minäkään. Eikä kaikki vauvat edes naura ja hymyile koko ajan, siinäkin on luonne-eroja. Oma esikoiseni oli ainakin tosi harkitseva ja oppi erittäin aikaisin puhumaan eli kyllä seurusteltiin. Ei hän kuitenkaan tosiaan ollut mikään hymypoika (vrt. Estelle ja George). Nuorimmainen taas oli sitten liikuttuja luonteeltaan hyvässä ja pahassa...

    Kaikki vauvat eivät naura helposti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiitos. :) Vauvat on kauniita.

      Tosiaankin kyllä luonteenpiirteissä on eroja jo vauvaikäisenä. Kyllä meilläkin alkaa huomata tuon pikku-ukon tempermenttia vahvemmin nyt kun se on jo vähän isompi vauva. Ulkonäöllisesti menee varmaan vielä vähän aikaa ennen kuin se alkaa enemmän erottua omaksi itsekseen, vaikka koko ajanhan sitäkin tapahtuu enemmän ja enemmän. Ei se enää ole ollenkaan niin universaalin vauvan näköinen kuin synnytyslaitoksella. Mutta olen minäkin kuullut vaihtuneista vauvoista, en tosin tunne ketään kenelle olisi oikeasti niin käynyt. Onneksi on ne rannekkeet... :)

      Poista