torstai 2. lokakuuta 2014

Hiljaa hyvä tulee

Luulen ratkaisseeni arvoituksen, syyn siihen, miksi julkisivuremonttimme venyy viikolla per viikko*. Söpöillä julkisivuremonttireiskoilla on kommunikaation ongelmia keskenään. Tiedän sen siitä, että nyt kun taloyhtiön muut talot ovat jo melkein valmiit ja julkisivuremonttireiskat keskittyvät meidän taloomme, olen ehtinyt tutustuttamaan itseni heidän työpäiväänsä, sen kulkuun ja aikatauluihin. Siis julkisivuremonttireiskan vahvuuksiin, heikkouksiin, uhkiin ja mahdollisuuksiin.

Ensinnäkin tiedän, että julkisivuremonttireiskan ääni (=selvästi vahvuus) kantaa helposti läpi tuollaisen muutaman kymmenen sentin paksuisen kiviseinän - ainakin jos seinässä on sillä kohtaa ikkuna, vaikka kuinkakin peitetty muovipressulla. Toisekseen tiedän, että samainen ääni jää tästä huolimatta yleensä julkisivuremonttireiskan kollegalta kuulematta, ilmeisesti koska a) ympärillä on hemmetillinen pauke, jyske, melske ja kalkatus tai b) Peltoreissa pauhaa Radio Suomi-Pop. Häh, mitäh, ja täh ovat julkisivuremonttireiskojen perussanavarastoa. (Kuulo on julkisivuremonttireiskan heikkous, selkeästi.)

Julkisivuremonttireiskojen perussanavarastoon kuuluu - ja itse asiassa tuon sanavaraston perustan muodostaa - liuta sellaisia sanoja, joita en tässä nyt julkea käydä toistamaan. Tai voihan olla, että olen perin erehtynyt ja kyseessä onkin julkisivuremonttireiskojen nimiä. Niin sen täytyy ollakin! Siellä on paitsi yksi Antti, myös S**tana, Ristus ja Perkule - näistä kolme viimeksi mainittua ilmeisesti omistavat suurimman osan julkisivuremontissa tarvittavista härpäkkeistä, vekottimista ja hilavitkuttimista. (Vrt. "Anna se S**tanan härpäke!" "Taas se Ristuksen hilavitkutin tilttas!" Tässä tilttailussa näen uhkan julkisivuremonttireiskan työssäonnistumiselle.) Ei ihme, että S**tana ja Ristus kokevat turhautumista. Ja varmaan myös se Antti.

Mahdollisuutena näen sen sijaan sen, että tässä vaiheessa remonttia esimerkiksi meidän perheelle alkaa olla ihan se ja sama kauanko tässä vielä eletään melskeessä, paukkeessa, jyrinässä, lorinassa (uuden pinnan ruiskutus), pauhussa ja paukkeessa. Olemme nimittäin jo kaikki niin tottuneita julkisivuremonttireiskojen mekastukseen, että remontista aiheutuvat viihtyvyyshaitat alkavat kohdallamme olla jo kovin vähäisiä. Esimerkiksi Pekka on niin tottunut meteliin, että on alkuaikojen vaikeuksien jälkeen tyynesti nukkunut kahdet pitkät päiväunet, ihan normaaliin tapaan.

Ei mitään kiirettä siis, hyvät Antti, Ristus ja S**tana. Ottakaa kaikki aika, minkä tarvitsette. Hiljaa hyvä tulee. (Sanonnan ironia tässä tapauksessa menee yli mittarilukemien.)

* Tämän hetken tilanne: Kolme viikkoa myöhässä.






6 kommenttia:

  1. :D Hhahhaa... oih, rakastan sun kirjotustyyliä enkä voi ymmärtää miten silloin joskus muinoin muka en ensimmäisellä eksymiskerrallani (muistaakseni) viihtynyt ja jäänyt lukijaksi vaan täytyi tulla uudestaan. Onneksi tulin!!

    Toivottavasti kumminkin remppa etenisi ja päsisitte hieman eroon noista kaikista ihanista julkisivuremppamiehistä antteineen ja ristuksineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Ehkä mun tyyli vaatiikin hieman totuttelua ja siedätystä, ennenkuin siihen tottuu. Vähän niinkuin minä itte. Onneksi tulit uudestaan! :)

      Nuo julkisivuremonttireiskat kyllä näyttää niin paljon paremmalta kuin kuulostaa. Harmi, että ikkunat on peitossa mutta korvat ei. :D

      Poista
  2. Heureka! Mä voin levätä hyvillä mielin blogikirjoittelun kanssa ja ohjata mahdolliset lukijat tänne viihtymään. Huippulaatuista sanailua :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höh, ei se nyt niin mene ollenkaan. :) Kaikki viihdyttäkööt omat lukijansa niin pysyy jokin roti tässäkin asiassa. Sitäpaitsi tässä "vaavva-arjessa" ei jaksa likimainkaan kikkailla niin paljon kuin normaalisti (kun siis vaavvat on muuttuneet taaperoiksi) ja se sanailu tekee useinkin tilaa ihan suoralle kerronnalle. :)

      Poista
  3. Haluaisin tiedoittaa, että tämä postaus toimitettiin ajanmukaisesti syötteenlukijaani Feedlyyn, josta se vähemmän ajanmukaisesti luettiin. Ja tultiin iloiseksi. Siis iloiseksi sun tavasta kirjoittaa ja suhtautua maailmaan. Ei venymisestä. Kiitos, sinä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tiedoituksesta! Kiitos, sinä <3 :) Tämä oli huojentava tieto. Joskin tunnustan, että kävin napsaisemassa asetuksista takaisin sen "Näkyy Bloggerissa". Kun en minä näistä ymmärrä. Niin varmuuden vuoksi. :)

      Poista