perjantai 10. lokakuuta 2014

Karsi, karsi, kirkkaamman kruunun saat

Koska minulle on useammallakin suulla vakuutettu, että mieheni olisi onnellisempi, jos kodissamme olisi hieman vähemmän tavaraa - esim. nyt vaikka sisustustyynyjä vain sen verran, että sohvalle mahtuu istumaan - olen päättänyt aloittaa karsimisurakan. Koska minulle tavarasta luopuminen on aina ollut (huomattavasti) rahasta luopumista (tavaraa vastaan) vaikeampaa, projektin aloittaminen on pitänyt pintansa tee tämä-listalla jo jonkin aikaa.

Keskiviikkona sitten tein viimein sen liikkeen, että vuokrasin elämäni ensimmäisen kirpputoripöydän. Olen aina viihtynyt kirpputoreilla, mutta kokenut olevani luonteeltani nimenomaan kirpputoriostaja, en kirpputorimyyjä.



Valintaprosessi myytävän tavaran osalta on ollut tuskaisa. Kuten kuvasta näkyy, on pöytäni esillepano varsin ilmava. Kitaraa Soittava Lähisukulainen tosin tuli apuun ja täytti kuvanottamisen jälkeen tyhjiöt DVD-levyillä, joita sillä on liikaa.

Eilen kävimme tarkistamassa apajat ja totesimme iloksemme, että olemme - tavaramäärän vaatimattomuudesta huolimatta - jo yhdessä vuorokaudessa tienanneet takaisin pöydän viikkovuokran. Olemme jopa 1,50 euroa plussalla! Koukuttuminen tapahtui samantien ja aloimme kuumeisesti suunnitella mitä kaikkea muuta sinne voisi kiikuttaa kirpputorikansan ostettavaksi.

Kyllä minustakin vielä kunnon kirpputorimyyjä sukeutuu.

Kun kerran näin onnistuneesti olin saanut karsintaprojektini alkuun, palkitsin itseni ja kävin paluumatkalla ostamassa Prismasta vähän lisää sisustustyynyjä. (Tyynyihin meni hiukan enemmän kuin 1,50 euroa.) Epäilen, että tässä prosessissa on vielä pientä fiksattavaa.





2 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. No niinpä. :D Epäilen, että rikastuminen jää haaveeksi tällä konstilla.

      Poista