keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Järki ja tunteet

Taustaksi täytyy kertoa, että minä olen tunneihminen. Tiedän tämän tulevan järkytyksenä monelle siellä ruudun takana, jotka olette saaneet lukea vankkumattomaan logiikkaan pohjaavaa argumentointiani kannanottona milloin mihinkin käsillä olevaan aiheeseen. Mutta kyllä - totuus on, että teen ratkaisuja varsin usein, ellei peräti lähes aina perstuntuman, mahanpohjafiiliksen eli sen kuuluisan intuition pohjalta*.

Tämä pitää paikkansa erityisesti asuntojen suhteen, koska ympäristö vaikuttaa tietynlaisiin ihmisiin - ts. minunlaisiini ihmisiin - hyvin vahvasti. Joku saattaa muistaa vielä ne ajat, jotka edelsivät tätä nykyistä asuntoamme - kun asuimme kaupungin vuokrarivarissa, jonne muuttaessa jokainen soluni huusi "Hell, no!!" mutten kallistanut niille korvaanikaan. Tilanne ei tarjonnut vaihtoehtoja. Masennushan siitä seurasi, ihan konkreettinen sellainen. (Ja muovimatto ja harmaat kohokuviotapetit.)

Tämä nykyinen asunto sitä vastoin sai aikaan soluissani "Hell, yes!!"-reaktion ja hyvinhän tässä on viihdytty - viimasta huolimatta. Jos perheemme olisi pysynyt kolmehenkisenä, olisimme varmasti jääneet tähän. Onneksi ei pysynyt ja meitä on nyt neljä. Joten kuin Adolf H. konsanaan yritämme epätoivoisesti laajentaa lebensraumia, koska nykyinen elintilamme on ylikansoittunut.

Alkuviikosta kävimme katsomassa minun synnyinkadullani sijaitsevaa taloa, joka on myynnissä. Järjellä ajateltuna se olisi juuri sopiva, sopivassa paikassa, sopivan hintainen - kaikilta puolin tarkasteltuna järkevä valinta. Mutta ne solut, perkuleet. Taas ne mekkaloivat siellä ja karjuvat väärä kämppä, väärä kämppä! Isännän solut eivät moista meteliä pidä, ne arvostavat järkisyitä kuten vastavalmistuvaa remonttia, riittäviä neliöitä, kaukolämpöä. Isännän solut toimivat järjellä, eivät tunteella.

Tänään menemme katsomaan toista taloa täällä Laitakaupungilla, mutta siitä soluni ovat jo antaneet "Hell, no!!"-tuomion, vaikkeivät ole nähneet vielä kuin julkisivun. Voi olla, että sitä ensimmäistä taloa katsotaan vielä toiseen kertaan ja vähän tarkemminkin.

Tässä minun ja isännän tilannetta on käsitelty Huom!-kiinteistövälityksen sivulla.**



* Tämän lisäksi nojaan vankasti Matrix-filosofiaan, eli uskon todeksi nämä sanat: "What happened, happened and could not have happened any other way." Näillä eväin - perstuntumalla ja Matrix-filosofialla - sitä ihminen pötkii yllättävänkin pitkälle toisinaan.
** Googlatkaapa muuten vaikka sanat "asuntokaupat tehdään tunteella", niin saatte melkein yhtä paljon asiantuntijalausuntoja sen puolesta, että tunteita tulee kuunnella ja sen puolesta, ettei niiden pidä antaa vaikuttaa asuntokaupoissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti