maanantai 10. marraskuuta 2014

Marras on kuista lempein

Marraskuun valo on armollista ja pehmeää. Se ei satu silmiin eikä sydämeenkään.

Siinä minä seisoin järven rannassa mustassa anorakissani kuin Muumilaakson Mörkö, hievahtamatta, omaan mieleeni vajonneena. Kuulin, kuinka vesi ritisi, siitä ei tiennyt jäätyikö vai suli. Järvi oli tyyni kuin taivas. Minä hengitin lämmintä tuulta, siitä aavisti jo väijyvän talven. 

Ohi ajavat autoilijat kai uskoivat minun jähmettyneen alakuloon, kaipaavan jotakuta. Totuus on toinen. Tässä marraskuussa minulta ei puutu ketään, eikä mitään.

Vaihtaisin kaikki kesät tällaiseen marraskuuhun. Marras* on kuista lempein.

* Luin tänään lehdestä, että "marras" tarkoittaa kuolemaa! Wikipedia jatkaa: 
"Suomen kielessä erilaisia kuolemaan liittyviä ilmiöitä on kutsuttu nimityksellä marrasSuomalaisten kansanuskomusten yhteydessä martaat ovat muun muassa kuolleiden sieluja, pian kuolevia ihmisiä tai kuoleman ennusmerkkejä, toisinaan myös menninkäisiä muistuttavia Manalan olentoja." 
En minä tätä ole tiennyt, mutten yhtään ihmettele, että minä, itseoppinut kummitusasiantuntija ja vampyrologi, tunnen oloni aina marraskuussa niin kotoisaksi...  

6 kommenttia:

  1. Totta puhut. Tammikuu on raaka ja helmikuu kylmä, mutta marraskuu antaa ihmisen olla pehmeässä pimeydessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Tammikuu ja helmikuu on inhottavia, ja niiden jälkeen pitää vielä jaksaa maaliskuukin (vähintään), ennen kuin näillä leveysasteilla alkaa talvi edes yhtään taittua. Onneksi on vielä vähän aikaa marraskuu. <3

      Poista
  2. Nyt oli niin runollista tekstiä, että minä ihan sulin :). Kiitos myös tästä tietopläjäyksestä. En minäkään tiennyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Tämä aika vuodesta saa minut aina niin kovin runolliseksi.

      Wikipedia on mahtava. Aina oppii uutta. :)

      Poista