lauantai 20. joulukuuta 2014

Läpysköitä

Tiedän, ettei tätä enää kukaan usko - mutta sainpa kuin sainkin sen läpyskän.


Sain oikeammin peräti kaksi läpyskää: Yhden meidän koulustamme, jossa todettiin, että olen suorittanut yhtä sun toista ja soittanut pehvainstrumenttia (ja muitakin) niin vallan mahdottomasti. Ja toisen Jyväskylän AMK:sta, jossa sanottiin, että minulla on nyt tarpeeksi pedakoomillisia opintoja takanani, jotta voin uskottavasti opettaa ihmisen lasta. (Ja miksei ihmisen aikuistakin).*

Sain siis tehtyä sen tuluskukkaron - eikä siitä loppujen lopuksi tullutkaan niin hintelää läpyskää, voi sitä hyvällä tahdolla vaikka shortseiksi kuvailla. Jos nyt ei tullutkaan ihan takkia tai housuja.

Oma takki on oudon tyhjä. Napanuora kouluun katkesi viimein eikä minulla itselläni ole enää mitään syytä jäädä tähän kaupunkiin. Elämä on kuitenkin tässä koulutieni varrella muuttunut niin, että nytpä perheeseeni kuuluukin peräti kolme muuta, joilla kaikilla on tänne jäämiseen omat syynsä. Olen vähemmistössä, kun opintojen alkaessa tilanne oli tasan.



* Ne pedakoomilliset jäivät muinoin yliopistossa suorittamatta, koska nörtithän nyt opettajiksi alkaa. (Just.) Nyt on sitten katumuksen perästä hankittu samalla kieltenopettajankin pätevyys. Vielä sen päivän kun näkisi, että saisi ihan oikeita töitäkin.

8 kommenttia:

  1. Onnea, mahtihomma!!! Jos saan jostain syystä toisen elämän, kouluttaudun minäkin jonkun alan opeksi ihan virallisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mä en tiedä monesko elämä tämä minulla on menossa, mutta kyllä kaikenlaista sitä ihminen näköjään on valmis tekemään. :D Niinkuin lukemaan pedagogiikkaa. :D

      Poista
  2. Hei, hieno homma!
    Itsekin perheellisenä opiskellut, tiedän ettei se oo iisii. Mulla kummiskin jälkikasvu oli jo kouluikäistä, sulla varsinkaan ei oo ollu iisii.
    Onhan sitä hippasen verran paremmat tsäänssit saada oikeita töitä, kun on paperit kunnossa. Onnittelen!
    Ja niin sitä Joulua kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minäkin toivon, että jotain irtoaisi taas sitten joskus tulevaisuudessa kun on olemassa jokin ammattinimike, joksi voi itseään nimittää. Aiemmin on ollut vain jotain epämääräistä joka "voi nyt tehdä sitä ja tätä ja oikeastaan totakin". Kiitos onnitteluista. Ja joulua sinnekin päin. :)

      Poista
  3. Hurjasti onnea läpysköistä! Oletpa ollut ahkera, kun nuo pedakoomillisetkin olet suoritellut. Tuplaonnittelut siis! Kyllä noilla nyt kelpaa :) Mukavaa uutta vuotta uusien tuulien kera.

    VastaaPoista
  4. Kiitos kaunis. :) Ja mukavaa uutta vuotta sinnekin päin.

    VastaaPoista