sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Mistä sitä enää bloggaisi?

Kyllä on niin takki tyhjä näin vuoden vedellessä viimeisiään. Jotenkin tuntuu siltäkin, että pistän tämän blogin nyt ennaltamäärittelemättömän pitkäksi aikaa tauolle. Koko blogistania on viime aikoina muuttunut sellaiseksi, että täällä aivan vain pitää kitistä. Minunkin. Kaikki on väärin ja huonosti ja tyhmää - jos ei minulla, niin ainakin tuolla naapurilla, joka tekee kaiken väärin ja on muutenkin ihan pässi. Kyllä ei ollut ennen sellaista.

Ja mistä sellainenkin iili on kuulkaa tullut, että käydään jonkun blogia tiiraamassa ja sitten natistaan sen kirjoituksista omassa blogissa, ilman että vaivaudutaan kommentoimaan asioita suoraselkäisesti siellä alkuperäislähteessä? Häh? En viittaa nyt oman blogini arvosteluun, (kun eihän tätä kukaan edes lue saati vaivaudu arvostelemaan), mutta viimeisen kuukauden aikana olen törmännyt tähän ilmiöön useammassa kuin kahdessa blogissa - ja minä luen nykyään niin vähän blogeja, että se on prosentuaalisesti paljon se kaksi. Ei halua tällainen dinosauri enää tällaista tyyliä opetella!

Ja mihin sitäpaitsi on kaikki muut menneet? Ikävä on montaa dinosauria, jotka ovat keskuudestamme poistuneet. (Tiedätte, keitä olette.)

Enkä minä tiedä, että mikä blogi tämä tämmöinenkään enää on. Silloin kun olin korviani myöten rakastunut tähän meidän kämppäämme, tämä oli selvästi asumisblogi. (Sisustusblogi olisi raskaasti liioiteltu termi, koska kännykkätason kuvat.) Nykyään täällä ei kehtaa edes kuvata, kun aina on joku nurkka rempallaan. Lapsiblogia tästä ei tule, koska ei minun lasteni asiat juuri muille kuulu. Kissatkin ovat muuttamassa vanhaankaupunkiin, joten lemmikkieläinblogia on turha enää tässä vaiheessa käynnistää.

Joten vetäydyn minäkin luovalle tauolle ja toivotan hyvää ja menestyksekästä uutta vuotta itse kullekin säädylle.* Kiitos kuluneesta ja näkyillään kun palataan.


* Elämässäni olen lopettanut tasan yhden blogin, enkä usko että tästä tulee toista. Palaan, kun on jotain sanottavaa.


16 kommenttia:

  1. No jos minuun viittaat sillä, että postauksessani kirjoitan aika useinkin mikä muiden blogistien kirjoituksissa tai ajatuksissa siis, on minua häirinnyt, niin sehän on aivan normaalia (minusta). Kirjoitetaanhan mitä mieltä ollaan kirjoista, telkkariohjelmista, poliitikkojen lausahduksista, uutisista - siitä elämästä. Monen bloggaajan (minunkin) sanomat on senverran universaaleja, että niistä voi puhua ihan yleisinä ihmisten mielipiteinä, varsinkin jos siellä jossain blogissa todellakin onkin monta samaa mieltä olevaa. Tai jos on lukenut jo monesta blogista sitä samaa asiaa! Sekin kun on hyvinkin mahdollista :) Toisaalta, jos kommentoi pelkästään johonkin kommenttiboxiin, että no mä olen eri mieltä, niin siitähän ei yleensä seuraa mitään. Ei keskustelua, ei niin mitään. Omassa ympäristössä, eli omassa blogissa, se sama mielipide on oikeanlaisessa ympäristössään ja sen taustatkin tulee lukijalle selväksi: esim vaikka että tämän sanoja on monen lapsen äiti ja ei enää mikään tyttönen :D Ja yllättävän monen bloggaajan sitä jo tuntee sen verran, että tietää kenen kanssa lyö päätään seinään jos menee sanomaan jotain päinvastaista. ihmiset saavat olla eri mieltä, omissa kirjoituksissaan ja kommenteissaankin, mutta se ei aina oole pelkuruutta jos ei kaikkea kerro sille ihmiselle - aina siihen ei ole mitään tarvetta! Se on joskus tilanteenlukutaitoa, joskus silkkaa säästämistä. Joskus kyllä ihan pelkkää huonomuistisuuttakin, minäkin luen kymmeniä blogeja ja aina en jälkeenpäin muista mistä olen mitäkin lukenut.

    Hyvää loppuvuotta ja reipasta uutta alkavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo onkin vähän eri asia kuin mitä tarkoitin, että ottaa omassa blogissaan esiin jonkin asian tai aiheen, joka on noussut esiin jossain toisessa blogissa. Se muistuttaa minunkin mielestäni oman mielipiteen ilmaisemista kirjoista, telkkariohjelmista tai mistä tahansa muusta, mihin kellä tahansa meistä on pääsy. Eihän tällaisesta kirjoittamisessa ole mitään ihmeellistä, se on ihan normaalia! Eikä aina voi muistaa mistä mitäkin on lukenut. Se, minkälaiseen kirjoitustyyliin minä viittasin, on paremminkin sitä, että ihmetellään omassa blogissa jonkin toisen siitä ihmettelystä selkeästi tunnistettavissa olevan blogistin henkilökohtaista elämää tai henkilökohtaisia murheita. Sillä lailla nimenomaan sen blogistin persoonaan käyvästi. Eli puhumme hieman eri asiasta tässä nyt, ehkä ilmaisin itseni epäselvästi.

      Kun lukee jonkun blogista arvostelua jonkun toisen blogistin elämästä tahi sen hetkisistä murheista, jonka blogia sattuu myös seuraamaan, niin se tuntuu vähän kiusalliselta lukijasta. Voisi tietysti todeta, ettei ole pakko lukea - eikä olekaan, en ole enää palannut sellaisiin blogeihin, joissa tällainen kauhea asia ja hirvittävä vääryys on minua vaivannut. ;) Voi todeta, että pienet on murheet - mutta pitää muistaa myös, että minä aloitin bloggaamisen aikana, jolloin se koettiin lähinnä julkiseksi päiväkirjaksi ja vähän niin kuin kirjeenvaihdoksi blogituttujen kesken. Että "mitäs sulle kuuluu tänään, mulle kuuluu tällasta". Tämä kulttuuri on selvästi muuttumassa, enkä minä, vanha kääpä, pidä siitä muutoksesta.

      Totta on toisaalta tuokin, mitä sanoit, että omassa blogissani minäkin voin kirjoittaa asioista niin, että lukijoille taustat ovat selvillä. Lusikan toinen puoli on vain se, ettei se toinen blogisti välttämättä ikinä tiedä, että minä täällä hänen asioitaan ihmettelen, eikä hänellä ole näin ollen mitään mahdollisuutta esittää omaa kantaansa. Edelleen pidetään siis asiat ja ihmiset erillään. Minusta asioista saa puhua ja olla mieltä kuka tykkää, mutta jos mennään henkilökohtaiseen elämään - vaikka se olisi kuinka julkisesti blogissa esiintuotua - niin silloin pitäisi ihmettelyn kohteen edes saada mahdollisuus osallistua keskusteluun.

      Eikä tämä ole siis yhdessä eikä kahdessa blogissa esiintyvää. Siksi se minua, vanhaa kääpää, vähän vaivaakin ja laskee motivaatiota kirjoitella omastakaan elämästä tänne mitään.

      Mutta tämä nyt on vain ja ainoastaan minun oma henkilökohtainen ongelmani ja hoidan sen pois päiväjärjestyksestä niin, etten lue mainitunlaisia blogeja enää. :)

      Hyvää loppuvuotta sinnekin päin!

      Poista
    2. Olin juuri tulossa kirjoittamaan mutta sä olitkin niin tyhjentävästi kirjoittanut tuosta aiheesta vielä lisää että mun ei tarvitse :) ilkeämieliset kirjoitukset "selän takana" on eri asia. Lisäksi musta on hyvä muistaa sekin että kun homma irroitetaan siitä alkuperäisestä kontekstistaan niin siinä on äkkiä sellainen "rikkinäinen puhelin". Koko sanoma muuttuu sellaiseksi kun se toinen kirjoittaja sen esittää. Mua itseäni on eniten vaivannut juurikin se sellainen "pienet on murheet" vähättely, varsinkin kun monesti on ollut selvästi havaittavissa että kyseessä ei edes ole ollut mikään varsinainen murhe vaan alkuperäinen kirjoitus nyt on vaan ollut sellaista yleispohtivaa hölötystä. Mutta tuohan on yksi näitä blogimaailman vitsauksia valitettavasti. Toiset saa siitä kai jotain pönkitystä omalle huonolle itsetunnolleen. Eihän se mikään kovin kestävä ja hedelmällinen vaihtoehto ole mutta toiset ei muuta osaa. Harmi.

      Mä olen ollut ihan ykkösvalittaja viime ajat ja tunnistan sen itsekin. Nyt alkaa helpottaa kun on loma. Uskon että monella muulla on ollut sama ongelma. Lomankaipuu. Ja valon ja lämmön.
      Toivottavasti et kokonaan katoa :) tauon tarpeen kyllä ymmärrän ja joskus se jo pelkästään auttaa että sanoo sen ääneen :)

      Poista
    3. Tuo on aivan totta - jos alkuperäinen kirjoittaja on vaikka kirjoittanut vähän kieli poskessa ja liioitellen (kuten itse teen aika usein) muka-valittaen ja toiselta, asiaa kommentoivalta blogistilta on mennyt sävy yli hilseen, niin siinäkin menee jo metsään kommentoinnit. Ja sitten sillä alkuperäisellä kirjoittajalla ei ole edes mahdollisuutta sanoa, että hei, en mä nyt noin tosissani ollut. Eihän tämä mikään ongelma kenellekään ole jos ei lukija edes tiedä, kenestä puhutaan, mutta jos nyt sattuu tietämään, niin on se vähän kiusallista - eikä tee mieli lukea.

      Mä olen myös ihan ykkösvalittaja! Se nyt vain tulee luontevammin kuin jokin muu. :D Mutta siihen väsyy itsekin ja nyt mulla ei ole ollut pitkään aikaan mitään positiivista sanottavaa. Julkisivuremppa - potuttaa. Liian pieni kämppä - potuttaa. Jatkuva sairastelu - ei mitään uutta, mutta potuttaa. Se, ettei uutta sopivaa kämppää löydy - potuttaa. Mitään positiivista ei saa sanottua, koska ne positiiviset asiat elämässä kuuluu niihin aihealueisiin, jotka haluaa pitää blogin ulkopuolella. (Niitäkin totta kai on melkoisesti, mutta ne ei kuulu tänne.)

      Eli täytyy vähän aikaa olla hiljaa ja toivoa, että kevätauringon myötä päästä alkaa kummuta enemmän positriviaa. :)

      Poista
  2. Justiin näin. Sitte taas sanoo, ko on asiaa. Ja jossei oo, ni ei sitte vain oo.
    Kasselhan :)

    VastaaPoista
  3. Ymmärrän pointtisi. Harvenemaan päin ovat olleet sellaiset blogit, joissa mäkään lukijana viihdyn.
    Tänne oon kumminkin silloin tällöin jotain ajatuksentynkää heitellyt. Ihanku elävässä elämässä kutistuu ikääntyvän elinpiiri. Kiitos tähän astisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi. Ja mulla on sama juttu, tosi moni suosikkiblogi on hiljennyt viimeisen vuoden aikana. Tylsää. :( Mutta ehkäpä jossain vaiheessa tulee jokin uusi virkoaminen, ken tietää. Toivotaan ainakin. :)

      Poista
  4. Harmistus tauosta, mutta riemukasta ja iloista tosielämää

    toivottelee blogifani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiitos, riemua ja iloa toivotan minäkin sinne päin. :)

      Poista
  5. Minusta siun valituspostauksetkin (jos ne nyt muka sellaisia on) on olleet mukavaa ja jopa piristävää luettavaa. :) Ja toivottavasti et tosiaan kokonaan häivy. Blogisi on ollut mukavaa seuraa nämä vuodet. Mutta. Omaan tahtiin. Oman mielen mukkaa. ^_^

    Happy new year!

    VastaaPoista
  6. No höh. Kyllä ei tällainen ilahduta. Mutta kunhan tulet takaisin, kun sen hetki on, ja pianhan se voi olla, eikö voikin? Kyllä minustakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minä ainakin aion raportoida sohvamme Bertan uudesta kuosista sitten kun se on ajankohtaista, sillä sitähän kaikki tietenkin henkeään pidättäen odottavat. :)

      Poista
  7. Kiitos menneestä vuodesta! Tämä on ollut yksi niitä blogeja, joita olen jäänyt mielelläni seuraamaan sen jälkeen, kun itse blogistaniasta katosin. (En näköjään saa edes kirjablogiani pysymään hengissä, vaikka yritystä on.) Toivattavasti päädyt taas meitä ilahduttamaan osuvilla havainnoillasi ympäröivästä maailmasta! Muistutan myös, että matkailuala on myös merkittävä taho, jolle blogillasi on ollut annettavaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D :D Ja matkailuala on toki vain yksi monista, joka on mittaamattomasti hyötynyt blogistani! Kiitos itsellesi, ja toivottavasti sinäkin ilmestyt vielä takaisin tänne blogistaniaan - kaipaan blogejasi kovasti. :)

      Poista