maanantai 26. toukokuuta 2014

Aavemainen itkuhälytin

Muistatteko Veikon? Sen, jonka poistumisesta tästä asunnosta ei voida olla täysin varmoja, vaikka kyseinen henkilö ei ole enää elävien kirjoissakaan*? 

Pitkän aikaahan se onkin ollut siivosti, eikä hillunut muuten kuin vessan ovea heiluttamalla. Yhdestä enkelitaulusta ei tykännyt, sen se käänsi toistuvasti vinoon olohuoneen seinällä, mutta kun se otettiin pois ja korvattiin seinäkellolla, oli tyyppi tyytyväinen ja hiljeni.

Kunnes nyt sitten. Hankimme taannoin tuollaisen äärimmäisen trendikkään, hädin tuskin kolmekymmentä vuotta vanhan itkuhälytinjärjestelmän kirpputorilta**. Mikrofonin herkkyys ei ehkä ole aivan nykylaitteiden luokkaa, eivätkä pikkuruiset ähinät livu laitteen radioaalloilla huoneesta toiseen, vaan Pekka saa karjahtaa kunnolla, ennen kuin vastaanottimeen tulee minkäänlaista eloa. Paremmin epämääräisen äkellyksen ja jokeltelun kuulee oven takaa takaa paljaalla korvalla ja laite onkin lähinnä hyödyllistä silloin kun pikku-ukkeli nukkuu päiväunia parvekkeella. Mutta kyllä sitä käytetään myös sisällä silloin kun pienokaisemme puhisee jo yöunilla ja vanhemmat ehtivät hetkisen katsoa televisiota.

No niin, arvaatte varmaan mihin tämä juttu on menossa? Kyllä ei mikään ole aavemaisempaa, kuin se, että (pikkuääniin reagoimattomasta) itkuhälyttimestä alkaa kuulua rahinaa ja pauketta kun rauhassa istut olohuoneen sohvalla. Ja sitten kun hyökkäät katsomaan, että mitä se miekkonen siellä melskaa, niin natiainen nukkuu kuin pieni enkeli. Sellainen se lyö laudalta kehnomman kauhuleffan. 

Vaatimattomammalla mielikuvituksella (tai vaihtoehtoisesti realistisemmalla mielenlaadulla) varustettu ihminen toki voisi ajatella, että tuollaisen vanhemmanpuoleisen viestintälaitteen virtapiirit ne siellä rahisevat ja paukkuvat, mutta minä olen vakuuttunut, että se on Veikko. Se täällä pöllii ja piilottaa aina kaikki tutitkin.






* On se kumma, ettei ymmärretä muuttaa ihmisten nurkista pois. Mitä jos minäkin jäisin tänne hengaamaan muina henkilöinä vielä sittenkin kun tarkoitus olisi majailla jo jossain ihan muualla, esim. kirkkomaalla.

** Yhtään en tiedä, kuinka vanha se oikeasti on, mutta onhan tuo ulkonäkö aika retro. Niin kuin muistatte, niin meidän perheemmehän on tiukasti mukana mammmojen välisessä kilpavarustelussa. Kyllä tuollainen vajaa viisikuukautinen jo varmasti tietää, että ajellaanko tässä niin sanotusti nyt Ladalla vai Mersulla.