keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Hirvaan teloitus

Voi Veikko, veikkonen, minkä teit! (Ja jo toistamiseen, vieläpä.)

Alan epäillä, että eläessään Veikko on ollut tarkka siitä, miten tätä kämppää sisustetaan. Ei tunnu touhu muuttuneen.

Kerroin jo aiemmin, ettei se kelpuuttanut yhtä valkoista kipsistä enkelitaulua, jota yritin tarjota seinälle - vaan käänsi sen vinoon toistuvasti. Otin taulun pois ja korvasin sen kuvassa näkyvällä uljaalla seinäkellolla - vähän aikaa näytti siltä, että tämä nyt kelpaa. Mutta jopa on kellokin paiskattu kaksi kertaa lattialle niin, että siitä ulos pällistelevän otuksen  pää on irronnut. (Yhden kerran korjaus onnistui pikaliimalla, saa nähdä miten nyt.) Siis mitä ihmettä! Yritä päättää, veikkonen. Pyritäänkö tyylissä hempeään naisellisuuteen vai maskuliiniseen metsästysmajameininkiin? Eikö kumpikaan miellytä vaativaa silmää? Vai onko syynä riehumiseesi tällä kertaa se, ettei House Baratheon ole suosikkisi*?

Sen enkelitaulun tarina onkin muuten melko mielenkiintoinen. Monihan voisi tarjota kääntyilyjen ja putoilujen selitykseksi, että tuo seinä tärisee - syystä tahi toisesta** - sen verran, että tavarat tippuu sen takia. No, kyseinen taulu oli kuitenkin täysin ehjä kun otin sen siltä seinältä ja panin talteen. Kun se tuli seuraavan kerran vastaan, edelleen siellä tallessaan, se oli haljennut kahtia.

Miettikääpä sitä.

Dekapitoitu hirvas.




* Vähän GoT-nörttihuumoria, ee-he-he-hee.
** Esim. tukevat yläkerran naapurit

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Häiriötekijöitä

Tämä ei nyt etene.

Yritän pakottautua istumaan paikoillani ja kirjoittamaan sitä *¨+!"#¤¤&":n opinnäytetyötä, mutta kun on tämä ADD. Kyllä erityisaikuisille pitäisi myös olla omat koulunkäyntiavustajansa, minulle mielellään vaikka sellainen, joka kirjoittaisi nyt edellämainitun  *¨+!"#¤¤&":n opinnäytetyön puolestani.

Ja siivotakin on ihan pakko, yhtäkkiä en kestä sekamelskaa lainkaan. (Aikaisemmin sen asian kanssa ei ole ollut ongelmia.) Joka päivä tällä viikolla, ja viime viikolla, ja kaikkina edellisinä viikkoina, jolloin sitä opinnäytetyötä olisi pitänyt kirjoittaa. Jos yhtään itseäni tunnen, niin kohta alkaa leipominen.

Opparille on käymässä niin kuin sille kuuluisalle hiiren ompelemalle takille: tuleekin tuluskukkaro. (Tässä vaiheessa olisin kyllä jo ihan tyytyväinen siihen tuluskukkaroonkin...) Piti tehdä tutkielma, piti aloittaa viime syksynä, piti ja piti ja piti. Sitten pitikin tehdä taiteellinen produktio loppukonsertteineen ja rapsoineen (mikä tarkoittaa puolet vähemmän kirjoittamista). Konsertti tuli ja meni ja sitä raporttia nyt puserretaan väkisin ulos. Tuntuu, että se reikä, mistä teksti pusertuu ulos, on tukkeutunut. (Tämä ei tosin vaikuta mitenkään blogin päivittämiseen tai facebook-kommentointiin - jännä juttu sinänsä.)

Olen jopa alkanut tuntea vetoa soittoharjoittelun suuntaan, ja se kyllä viimeistään kertoo, missä mennään. Saako keskittymiskykyä ostaa purkissa ja jos saa, niin mistä?

"Järviseutulaiselle pelimanniperinteelle on ominaista... Oho, onpa nätti lintu! Täytyy ottaa siitä kuva."