perjantai 10. lokakuuta 2014

Karsi, karsi, kirkkaamman kruunun saat

Koska minulle on useammallakin suulla vakuutettu, että mieheni olisi onnellisempi, jos kodissamme olisi hieman vähemmän tavaraa - esim. nyt vaikka sisustustyynyjä vain sen verran, että sohvalle mahtuu istumaan - olen päättänyt aloittaa karsimisurakan. Koska minulle tavarasta luopuminen on aina ollut (huomattavasti) rahasta luopumista (tavaraa vastaan) vaikeampaa, projektin aloittaminen on pitänyt pintansa tee tämä-listalla jo jonkin aikaa.

Keskiviikkona sitten tein viimein sen liikkeen, että vuokrasin elämäni ensimmäisen kirpputoripöydän. Olen aina viihtynyt kirpputoreilla, mutta kokenut olevani luonteeltani nimenomaan kirpputoriostaja, en kirpputorimyyjä.



Valintaprosessi myytävän tavaran osalta on ollut tuskaisa. Kuten kuvasta näkyy, on pöytäni esillepano varsin ilmava. Kitaraa Soittava Lähisukulainen tosin tuli apuun ja täytti kuvanottamisen jälkeen tyhjiöt DVD-levyillä, joita sillä on liikaa.

Eilen kävimme tarkistamassa apajat ja totesimme iloksemme, että olemme - tavaramäärän vaatimattomuudesta huolimatta - jo yhdessä vuorokaudessa tienanneet takaisin pöydän viikkovuokran. Olemme jopa 1,50 euroa plussalla! Koukuttuminen tapahtui samantien ja aloimme kuumeisesti suunnitella mitä kaikkea muuta sinne voisi kiikuttaa kirpputorikansan ostettavaksi.

Kyllä minustakin vielä kunnon kirpputorimyyjä sukeutuu.

Kun kerran näin onnistuneesti olin saanut karsintaprojektini alkuun, palkitsin itseni ja kävin paluumatkalla ostamassa Prismasta vähän lisää sisustustyynyjä. (Tyynyihin meni hiukan enemmän kuin 1,50 euroa.) Epäilen, että tässä prosessissa on vielä pientä fiksattavaa.





torstai 2. lokakuuta 2014

Hiljaa hyvä tulee

Luulen ratkaisseeni arvoituksen, syyn siihen, miksi julkisivuremonttimme venyy viikolla per viikko*. Söpöillä julkisivuremonttireiskoilla on kommunikaation ongelmia keskenään. Tiedän sen siitä, että nyt kun taloyhtiön muut talot ovat jo melkein valmiit ja julkisivuremonttireiskat keskittyvät meidän taloomme, olen ehtinyt tutustuttamaan itseni heidän työpäiväänsä, sen kulkuun ja aikatauluihin. Siis julkisivuremonttireiskan vahvuuksiin, heikkouksiin, uhkiin ja mahdollisuuksiin.

Ensinnäkin tiedän, että julkisivuremonttireiskan ääni (=selvästi vahvuus) kantaa helposti läpi tuollaisen muutaman kymmenen sentin paksuisen kiviseinän - ainakin jos seinässä on sillä kohtaa ikkuna, vaikka kuinkakin peitetty muovipressulla. Toisekseen tiedän, että samainen ääni jää tästä huolimatta yleensä julkisivuremonttireiskan kollegalta kuulematta, ilmeisesti koska a) ympärillä on hemmetillinen pauke, jyske, melske ja kalkatus tai b) Peltoreissa pauhaa Radio Suomi-Pop. Häh, mitäh, ja täh ovat julkisivuremonttireiskojen perussanavarastoa. (Kuulo on julkisivuremonttireiskan heikkous, selkeästi.)

Julkisivuremonttireiskojen perussanavarastoon kuuluu - ja itse asiassa tuon sanavaraston perustan muodostaa - liuta sellaisia sanoja, joita en tässä nyt julkea käydä toistamaan. Tai voihan olla, että olen perin erehtynyt ja kyseessä onkin julkisivuremonttireiskojen nimiä. Niin sen täytyy ollakin! Siellä on paitsi yksi Antti, myös S**tana, Ristus ja Perkule - näistä kolme viimeksi mainittua ilmeisesti omistavat suurimman osan julkisivuremontissa tarvittavista härpäkkeistä, vekottimista ja hilavitkuttimista. (Vrt. "Anna se S**tanan härpäke!" "Taas se Ristuksen hilavitkutin tilttas!" Tässä tilttailussa näen uhkan julkisivuremonttireiskan työssäonnistumiselle.) Ei ihme, että S**tana ja Ristus kokevat turhautumista. Ja varmaan myös se Antti.

Mahdollisuutena näen sen sijaan sen, että tässä vaiheessa remonttia esimerkiksi meidän perheelle alkaa olla ihan se ja sama kauanko tässä vielä eletään melskeessä, paukkeessa, jyrinässä, lorinassa (uuden pinnan ruiskutus), pauhussa ja paukkeessa. Olemme nimittäin jo kaikki niin tottuneita julkisivuremonttireiskojen mekastukseen, että remontista aiheutuvat viihtyvyyshaitat alkavat kohdallamme olla jo kovin vähäisiä. Esimerkiksi Pekka on niin tottunut meteliin, että on alkuaikojen vaikeuksien jälkeen tyynesti nukkunut kahdet pitkät päiväunet, ihan normaaliin tapaan.

Ei mitään kiirettä siis, hyvät Antti, Ristus ja S**tana. Ottakaa kaikki aika, minkä tarvitsette. Hiljaa hyvä tulee. (Sanonnan ironia tässä tapauksessa menee yli mittarilukemien.)

* Tämän hetken tilanne: Kolme viikkoa myöhässä.