sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Mistä sitä enää bloggaisi?

Kyllä on niin takki tyhjä näin vuoden vedellessä viimeisiään. Jotenkin tuntuu siltäkin, että pistän tämän blogin nyt ennaltamäärittelemättömän pitkäksi aikaa tauolle. Koko blogistania on viime aikoina muuttunut sellaiseksi, että täällä aivan vain pitää kitistä. Minunkin. Kaikki on väärin ja huonosti ja tyhmää - jos ei minulla, niin ainakin tuolla naapurilla, joka tekee kaiken väärin ja on muutenkin ihan pässi. Kyllä ei ollut ennen sellaista.

Ja mistä sellainenkin iili on kuulkaa tullut, että käydään jonkun blogia tiiraamassa ja sitten natistaan sen kirjoituksista omassa blogissa, ilman että vaivaudutaan kommentoimaan asioita suoraselkäisesti siellä alkuperäislähteessä? Häh? En viittaa nyt oman blogini arvosteluun, (kun eihän tätä kukaan edes lue saati vaivaudu arvostelemaan), mutta viimeisen kuukauden aikana olen törmännyt tähän ilmiöön useammassa kuin kahdessa blogissa - ja minä luen nykyään niin vähän blogeja, että se on prosentuaalisesti paljon se kaksi. Ei halua tällainen dinosauri enää tällaista tyyliä opetella!

Ja mihin sitäpaitsi on kaikki muut menneet? Ikävä on montaa dinosauria, jotka ovat keskuudestamme poistuneet. (Tiedätte, keitä olette.)

Enkä minä tiedä, että mikä blogi tämä tämmöinenkään enää on. Silloin kun olin korviani myöten rakastunut tähän meidän kämppäämme, tämä oli selvästi asumisblogi. (Sisustusblogi olisi raskaasti liioiteltu termi, koska kännykkätason kuvat.) Nykyään täällä ei kehtaa edes kuvata, kun aina on joku nurkka rempallaan. Lapsiblogia tästä ei tule, koska ei minun lasteni asiat juuri muille kuulu. Kissatkin ovat muuttamassa vanhaankaupunkiin, joten lemmikkieläinblogia on turha enää tässä vaiheessa käynnistää.

Joten vetäydyn minäkin luovalle tauolle ja toivotan hyvää ja menestyksekästä uutta vuotta itse kullekin säädylle.* Kiitos kuluneesta ja näkyillään kun palataan.


* Elämässäni olen lopettanut tasan yhden blogin, enkä usko että tästä tulee toista. Palaan, kun on jotain sanottavaa.


lauantai 20. joulukuuta 2014

Läpysköitä

Tiedän, ettei tätä enää kukaan usko - mutta sainpa kuin sainkin sen läpyskän.


Sain oikeammin peräti kaksi läpyskää: Yhden meidän koulustamme, jossa todettiin, että olen suorittanut yhtä sun toista ja soittanut pehvainstrumenttia (ja muitakin) niin vallan mahdottomasti. Ja toisen Jyväskylän AMK:sta, jossa sanottiin, että minulla on nyt tarpeeksi pedakoomillisia opintoja takanani, jotta voin uskottavasti opettaa ihmisen lasta. (Ja miksei ihmisen aikuistakin).*

Sain siis tehtyä sen tuluskukkaron - eikä siitä loppujen lopuksi tullutkaan niin hintelää läpyskää, voi sitä hyvällä tahdolla vaikka shortseiksi kuvailla. Jos nyt ei tullutkaan ihan takkia tai housuja.

Oma takki on oudon tyhjä. Napanuora kouluun katkesi viimein eikä minulla itselläni ole enää mitään syytä jäädä tähän kaupunkiin. Elämä on kuitenkin tässä koulutieni varrella muuttunut niin, että nytpä perheeseeni kuuluukin peräti kolme muuta, joilla kaikilla on tänne jäämiseen omat syynsä. Olen vähemmistössä, kun opintojen alkaessa tilanne oli tasan.



* Ne pedakoomilliset jäivät muinoin yliopistossa suorittamatta, koska nörtithän nyt opettajiksi alkaa. (Just.) Nyt on sitten katumuksen perästä hankittu samalla kieltenopettajankin pätevyys. Vielä sen päivän kun näkisi, että saisi ihan oikeita töitäkin.

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Jollottaa

Ihan on valmis joulumieli täällä meillä. Eilen vietimme jo pikkujoulua ja söimme yhden kinkun. (Pienen.)

Joulukuusta on turha ottaa esiin tänä vuonna, koska noin vuosi sitten näyn vahingossa synnyttäneen jonkin muun kuin ihmislajin edustajan - lajikäyttäytymisen perusteella veikkaan varovasti sen olevan Tasmanian tuholainen. Kaukaa viisaina jätämme kuusen laatikkoon ja tyydymme muutamiin jouluvaloihin. Ne ovatkin jo paikoillaan.



Yllätyksekseni olen huomannut senkin tässä vuosien saatossa, että yhä vähemmän ulkoista rekvisiittaa sitä jouluun oikeastaan enää kaipaa. Enemmänkin sitä sisäistä - varsinkin vatsansisäistä. Kyllä monta vuotta se joulun henki on ilmestynyt vatsaa hieroessa.*

Äsken totesin, että jos ylipäätään näyttää lattioilleen höyrypesuria pari kertaa vuodessa, niin nyt voisi olla otollinen aika toiselle noista. Muut joulusiivot saavat jäädä tekemättä. Ei se niin yhden ruokalätin tai kissankarvan päälle ole. Minun mielestäni.**

Sitä paitsi, tänäkin vuonna yritämme joululoisia vanhempieni luona, joten siksikin voi välttää turhaa joulujumppaa. Samaa olemme yrittäneet - onnistumatta tautitilanteen takia - parina aikaisempanakin vuonna. Viime vuonna emme tainneet edes yrittää. (Koska olin viimeisilläni maha pystyssä ja silloin on hyvä pysyä synnytyssairaalan näköpiirissä.)

Niin. Hyvää kolmatta adventtisunnuntaita itse kullekin!




* Tämän voi ymmärtää ihan miten haluaa. "Henget puhuu!" Hahaha! Vähän infantiilihuumoria tähän väliin.

** Minun mielestäni ihmisen ei myöskään tarvitse leipoa tai kokata itse yhtään mitään - joulunhan saa valmiina kaupasta, sen kuin hakee. Yhtään en tuomitse toisin kokeviakaan. Minulle joulumieleen riittää läheisten seura, täysi vatsa ja joululaulut kajareissa, toiset taas puuhaavat mielellään. Minä en niinkään. En jouluna sen kummemmin kuin muulloinkaan.