perjantai 27. maaliskuuta 2015

Rahasta, säästä ja Excel-taulukoista

Koskaan en ole kokenut rahasta - omasta rahasta tahi muiden rahasta - puhumista millään tavalla kiusallisena. Se johtuu siitä, että rahalla ei ole minulle suurta merkitystä - onpahan asia muiden joukossa, ja niin kauan kun se riittää, ei se vaivaa päätäni sen enempää. Näin on ollut aina, vaikka olen tähän ikään mennessä nähnyt kaikenlaisia vuosia - niin lihavia kuin laihojakin.* Välillä olen tienannut kaksin- tai kolminkertaisesti verrattuna johonkin toiseen väliin. Toisessa välissä en ole tienannut käytännössä mitään. Kaikille väleille on ollut yhteistä se, että menot ovat aina mukautuneet tuloihin - jos eivät heti, niin hetken päästä.** En ole kuitenkaan ollut tarpeeksi kiinnostunut raha-asioista suodakseni niille sen enempää aikaani ja ajatuksiani. Toisin sanoen, olen ollut surkea budjetoija. Olen ollut surkea säästäjä. (Muistutan ilmeisesti Suomi-neitoa, paitsi lanteiden leveydessä, myös tässä suhteessa.)

Aloitettuani uudenlaisen elämäntyylin - tavarankarsinnan, ekopaaston, ostosten järjellistämisen - huomaan yllätyksekseni, että budjetti hakee pitkästä aikaa taas tasapainoaan. Sitähän luulisi päinvastaista. Toistan - olen surkea budjetoija, enkä ole (ollut) koskaan tietoinen siitä, mihin rahani todella menevät - perstuntuma ja fakta, että rahat riittävät on ollut tarpeeksi. Tietyt kuluerät ovat tietenkin joka kuukausi samat, mutta muu eläminen on kirjaimellisesti elänyt aivan omaa elämäänsä.

Nyt kolme-neljä kuukautta nuukailtuani on koko ajan tuntunut siltä, että tilillä on jatkuvasti enemmän kuin mitä siellä "pitäisi" olla. No, tästä intaantuneena arvioin ylijäämän todellista suuremmaksi ja riehaannuin maksamaan ylimääräisiä lyhennyksiä kulutusluotosta. Laitoin jopa sievoisesti rahaa säästötilille - vain huomatakseni, että nyt sitten olenkin tilanteessa, jossa käyttötili näyttää nollaa, ruokakaappi on tyhjä ja seuraavan kerran tilille ilmestyy rahaa puolen viikon paikkeilla. Ei auta kuin hyödyntää hätävaraa (=MasterCard. "Hätätilanteessa riko lasi, ota kortti ja vinguta.") Ja maksaa korttiluoton korkoja aivan turhaan taas seuraavassa kuussa. Miten tässä näin kävi?!

On ilmeisesti todettava nöyrästi, että tuloni ja menoni tulee Excel-taulukoistaa. (Excel-taulukot saavat minut poikkeuksetta kiusaantuneeksi, jos rahasta puhuminen ei sitä teekään.) Sitä voisi luulla, että plus-nelkyt, plus-pari-lasta, plus-kokoinen ihminen olisi tällaiset ynnäämiset ja vähentämiset jo sisäistänyt osaksi elämäänsä, mutta se luulo olisi turha tässä tapauksessa. Veikkaanpa, että ikäisistäni - ja muista "aikuisista" - 90% on paremmin perillä menoistaan kuin minä.

Tähän tulee nyt muutos. Haluan saada rahaa säästöön. Haluan, että perheemme pääsee nauttimaan ostelemattomuuden ja suurempaan-asuntoon-muuttamattomuuden ynnä muiden säästeliäiden järkipäätösten hedelmistä! Koska kyllähän sellaiset hedelmät meitä kohden ojentautuvat lähitulevaisuudessa, eikö totta? Ainakin hedelmäpuiden siemenet on jo istutettu.

Säkin suu.


* Jos tämän ottaa aivan kirjaimellisesti, niin rehellisyyden nimissä on todettava, ettei koskaan ole ollut niin lihavaa, kuin on nyt.
** Totta kai isännän tulot ovat tasanneet heittelyitä ja onneksi meitä onkin kaksi, eivätkä tulotasojen heittelyt ole molemmilla koskaan osuneet samoihin kohtiin.

7 kommenttia:

  1. Voi... eikö sieltä toiselta tililtä olisi voinut ottaa takaisin käyttötilille? Mä teen näin, muta toki vuodessa voi tehdä vain muutaman maksuttoman noston ko. tililtä.
    Minäkin olen surkea budjetoija, ja myös leveälanteinen, vaikka rakastankin excel-taulukoiden tekemistä. Teen niitä vain kaikkiin muihin tarkoituksiin kuin talouteni hallintaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siinäpä se, että tuo looginen ratkaisu on pienten summien kohdalla luottokorttia huonompi vaihtoehto, koska sieltä tililtä voi nostaa rahaa vain neljä kertaa vuodessa. Ja ensimmäinen kerta on jo käytetty (Bertaan). Tai voi sieltä nostaa useamminkin mutta niistä neljä kertaa ylittävistä nostoista peritään joku prosentti joka ei ollut aivan mitätön. (En kyllä muista paljonko.) se toimii meillä siis tuollaisten suurempien hankintojen rahoitukseen tarkoitettuna tilinä, jolta ei nosteta kuin todella harvoin.

      Tee sä mulle taloudenpidon Excel-taulukko! :) Mua ahdistaa jo ajatus aloittamisestakin. Ehkä tyydyn sittenkin siniseen ruutuvihkoon... :D

      Poista
  2. Voi... eikö sieltä toiselta tililtä olisi voinut ottaa takaisin käyttötilille? Mä teen näin, muta toki vuodessa voi tehdä vain muutaman maksuttoman noston ko. tililtä.
    Minäkin olen surkea budjetoija, ja myös leveälanteinen, vaikka rakastankin excel-taulukoiden tekemistä. Teen niitä vain kaikkiin muihin tarkoituksiin kuin talouteni hallintaan.

    VastaaPoista
  3. En ole eläessäni tehnyt exceliä rahalle, enkä tee ;) rahaa on niin vähän, ettei siitä rivejä juuri tule. Konkurssin kohdattua on oppinut tulemaan toimeen kovin vähällä. Ja siitä on riittänyt jopa niille, joilla on vielä vähemmän, hymyillen. Oikeasti ja aidosti hymyillen.

    Ei minulla mitään sädekehää ole, ei sen puoleen, ja jos onkin, niin taitaa olla rikkaruohoista tehty, sekin liian iso, reikäinen ja katkeamaisillaan... ei se konkurssi mitenkään tehnyt minusta jaloa, parempaa ihmistä kenenkään suuntaan tai jotenkin elämää eri tavalla arvostavaa, höpöhöpö. Jalat se kasvatti maan pintaan kiinni. Perheessä on yksi, joka tienaa. Auh, sori, tulipa valitus, se ei kuitenkaan ole takoitus, jollain lailla vaan helpotti kun nuo sanat karkasivat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei haittaa yhtään ja hyvä että helpotti! :) En osaa edes kuvitella, miten rankkaa konkurssin läpikäyneellä on - valitettavasti niin kovin monen ei tarvitse kuvitella kun on omakohtaista kokemusta asiasta .

      Tosiasia on, ettei raha tee onnelliseksi. Todistettu (joku tutkimus) asia on se, että omastaan jakaminen muille, apua tarvitseville, tekee! :)

      Mun exceliin riittäisi kuluja yllin kyllin, sitä rahaa ei niinkään paljon. Mutta merkitsemällä muistiin menonsa sitä todennäköisesti olisi helpompi käyttää järkevämmin. (Vähän niin kuin verensokeriarvojen kirjoittaminen ylös vihkoon jotenkin kummasti johtaa parempiin verensokeriarvoihin. :D )

      Poista
  4. Tilipäivänä laskupino pois ja sitten jakaa jäljelle jääneen summan päivillä kunnes on seuraava tili. Ei tarvi exceliä, mutta ei kyllä mitään jää säästöönkään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa Erittäin tutulta! Mä kokeilen sellaista taktiikkaa, että säästöön pannaan väkisin jonkin verran joka kuukausi. Luotan sokeasti siihen, että menot on ennenkin mukautuneet käytettävissä oleviin varoihin ja jos nyt varoja hiukan vähennetään säästöön ohjattavan summan verran, tasapaino vielä joskus löytyy uudelleen... Saatan kyllä tarvita sitä excel-taulukkoa saadakseni selville, minkä summan sinne voi katastrofitta laittaa. :D

      Poista